sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Hääviikko alkaa huomenna :)

Tulinpas vain hehkuttamaan tänne blogin puolelle, kuinka innoissani olen lähestyvästä päivästä! Vieläkään ei stressaa mikään, mutta sitäkin enemmän päässä kuplii ja mahassa surisee kun odotan vain sitä päivää kun saan tuon miekkosen käsipuoleeni. <3

Kaasot & bestman-treffit sujuivat mallikkaasti ja saimme asioista hyvin sovittua. Nyt on myös kuvaajia sekä muusikoita informoitu ja ensimmäinen laskukin on jo lähtenyt maksuun. Nyyh, eiköhän se vaivalla ja rakkaudella säästetty hääkassa saada hupenemaan pikavauhtia näiden muutamien viikkojen sisällä... :D

Kaunistautumisrituaalitkin ovat edenneet pitkälle, nimittäin perjantaina oli kasvohoitopäivä. Minulle tehtiin ihan peruspuhdistukset ilman turhia kikkailuja, koska olin tosiaan ensimmäistä kertaa uudella kosmetologilla ja kokeilin uusia tuotteita, joten halusin pelata varman päälle, ettei naama vain räjähdä käsiin. Tällä hetkellä nenä on vielä hieman hellänä mustapäiden puhdistuksesta, mutta pahin punoitus häipyi jo eilen, joten enköhän ehdi saada naaman kuntoon näiden tulevien päivien aikana. :)

Vinkkinä muuten, kaikki kauneushommat kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen juhlia mahdollisten yllätysten varalta! Kyllä se (hyvin laitettu) hiusväri näyttää upealta vielä viikonkin päästä ja kasvohoidon vaikutukset huomaa parhaiten parin lepopäivän jälkeen. :) Itse en ainakaan ikinä ole tullut kosmetologilta kotiin hemaisevan kauniina, vaan päinvastoin naama on ollut enemmän tai vähemmän murjottu ja kiiltänyt kauttaaltaan rasvojen ja seerumeiden vaikutuksesta.

En myöskään ymmärrä, miksi esimerkiksi koemeikkiin mennään viikkoa ennen häitä ja sitten ihmetellään kun naama onkin kaikkea muuta kuin pyydettiin. Ammattitaitoinen meikkaaja osaa varmasti loihtia saman meikin kasvoille uudestaan, vaikka sitä olisi kokeiltu ennakkoon hyvissä ajoin jo kuukausi aikaisemmin. Aamen.

Eilen oli myös pitkään odotettu hetki, nimittäin kynsijumalatar Liina loihti minulle vihdoinkin kauan kaipaamani hääkynnet! <3 Aloitin niistä haaveilun jo varmaan puoli vuotta sitten talven synkimpään aikaan ja meinasin vallan liikuttua kun visioni yhtäkkiä vain taiottiin nenäni eteen ja tulee varmasti kruunaamaan häälookini! <3


Tämä ikivanha kuva Pinterestin syövereistä toimi edelleen inspiraatiokuvana. Arvoin pitkään tuon pohjavärin kanssa, haluanko teemaväreihin sopivat vaalean persikan sävyiset, vai sittenkin nudeen taittavat kynnet, koska ihastuin viime käynnillä Liinan pohjageelin(?) sävyyn ihan täysin (minusta, vannoutuneesta akryylikynsitytöstä, on muuten tullut geelikynsien kannattaja! :D). Lisäksi pähkäilin pitkään kynsien muodon kanssa ja että kannattaako kauniisiin kuvioihin lähteä tunkemaan mitään ylimääräisiä kiviä ja palloja. Yleensä yksinkertainen on kaikkein kauneinta.


Ta-dah! Look at my babies!! <3 Olen aivan järkyttävän tyytyväinen lopputulokseen, suorastaan sanaton! Kynsien malli toimii mielestäni loistavasti kuvion kanssa ja myös pohjaväri oli aivan nappivalinta. Kyllä näillä kuulkaas kelpaa astella nyt sinne avioliittoon ja kreisibailata illan loppuun asti. ;) Kuva ei muuten tee puoliksikaan oikeutta kynsille, nimittäin tästä ei näy kaunis sokerointi ja sen hienonhieno kimallus, mikä elävöittää kynsiä lisää. Pitäisi ehkä opetella kuvaamaan joskus tai ostaa edes kunnollinen kamera...

Tämän kynsihehkutusonnellisuuden jälkeen palataankin maan pinnalle, nimittäin heti huomenna minua odottaa jokaisen naisen (ja miksei miehenkin) kauhu, nimittäin sokerointi! Dun, dun, dun... Koitos jännittää minua enemmän kuin koko hääpäivä yhteensä, mutta jos selviän ennen kaikkea yhtenä kappaleena, niin lupaan tulla raportoimaan elämyksestä tänne pikimmiten, kuitenkin ne nastyimmat yksityiskohdat hienovaraisesti sensuroiden. ;)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Pieniä asioita

Tämän koko hääprojektihässäkän loppu alkaa todellakin häämöttää, minkä myötä kaikki suunnitelmat ja ajatukset ovat alkaneet myös painua ihan ymmärrykseen asti: tämä ihan oikeasti tapahtuu eikä kaikki ole enää vain villin ideoinnin tasolla! Jostain syystä olen ollut viimeiset päivät aina ajoittain melko herkistyneessä mielentilassa, koska olen kaikesta vain niin onnellinen ja iloinen ja on ihanaa päästä naimisiin! Viimeksi itkin Sinkkuelämää-leffalle ja en oikeasti ikinä itke elokuville tai ainakin tosi harvoin...


Sovitin myös sunnuntaina kaunista, ihanaa hääpukuani viimeisen kerran ennen hääpäivää ja se vain oli niin täydellinen! Kaiken maailman Hypoxit ja pikkuisen skarpimpi itsekuri herkkujen suhteen ovat tainneet tehdä tehtävänsä, sillä viime kerralla puku tuntui tosi napakalta (ei kuitenkaan liian pieneltä), mutta nyt se istuu päälle juuri sopivasti. <3 Olen kyllä edelleen tosi tyytyväinen siihen, että malli myötäilee kroppaa vain vyötärön kapeimpaan kohtaan asti ja laskeutuu sen jälkeen vapaasti, joten puku ei tule ottamaan mahan kohdalta vastaan edes häämenulla herkuttelun jälkeenkään ja uskon, että mekko päällä on mukava olla juhlien loppuun asti. :)


Eilen hain pienennetyn ja kiillotetun kihlani takaisin kotiin! Sormuksesta napattiin vain millin kokoinen pala pois, mutta nyt se on vihdoin oikean kokoinen eikä pyöri sormessa saati tarvitse pelätä, että se tippuu vahingossa jonnekin. Minulle tuli hieman yllätyksenä, että sormuksessa oleva timantti on kuulemma alun perinkin huonosti kiinnitetty ja saattaa siis vuosien myötä lähteä irti! :( Toivottavasti sen korjaaminen ei tule maksamaan maltaita... Samoin valkokultaisen osan rodinointi tulee olemaan hankalaa ja maksaa tavallista enemmän. Saa siis nähdä, päätyykö kihlani jossain vaiheessa niin huonoon kuntoon, ettei sitä voi enää käyttää, mutta aion varmasti pitää sitä sormessa niin pitkään kuin mahdollista!


Ja ettepä muuten arvaakaan, kuinka jännittävää nykyään on myös seurata sääennustuksia! Vaikka säästä on sinänsä turhaa ottaa stressiä kun siihen ei voi mitenkään vaikuttaa, niin tottakai silti salaa toivon, että meidän päivänä sadepilvet pysyisivät mahdollisimman kaukana. Accuweather näytti Vantaan sään elokuussa jo valovuosia etukäteen ja pitkään näytti siltä, että 5. päivä tulee myrskyämään urakalla, mutta vihdoin myös Forecalla näkee 15 päivän ennusteen ja tämä lähde povaa meille sateetonta, lämmintä, +22 asteista päivää. ;) Saa nähdä, mihin suuntaan ennusteet tässä vielä ehtivät heitellä, mutta hei: kohta päästään 10 vuorokauden ennustuksiin ja silloin alkaa jo olla tosi kyseessä! ;) Aika huimaa kuitenkin, jos saisimme perjantaille täydellisen päivän, koska tällä hetkellä torstaille ja lauantaille on luvattu pientä sadetta...


Hommat alkavat olla nyt sillä mallilla, että pääsen pikapuoliin askartelemaan menu-ohjelmapaperit valmiiksi ja näemme kaasojen ja bestmanin kanssa, jonka jälkeen it's all official päivän aikataulun ja ohjelman osalta. Kiva päästä infoamaan sitten esiintyjiä ja kuvaajiakin, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. :) Aiemmat treffit vanhempien kanssa sujuivat ainakin tosi hyvin eikä mitään isompaa muutosta tarvinnut tehdä mihinkään kohtaa päivää, joten toivottavasti samoilla linjoilla jatketaan loppuun asti.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Sadas postaus vietetään jännän äärellä


Pesin tänään pitkään ja hartaasti noin 3,6 kg läpinäkyvää lasimurskaa, jotta siinä ollut hienonhieno tomu ei muuttaisi vettä samean näköiseksi kun murska kaadetaan maljakkoon. Voin sanoa, että hieman hullulta tuntui käyttää hommaan niin paljon aikaa, mutta ainakin vesi pysyi kirkkaana kun testasin lopputulosta. :)



Kun kävin loppuviikosta hakemassa murskaa, niin sain Outilta sieltä Syväsen kukasta samalla muutaman neilikan mukaan (kiitos paljon!), joilla päätin vielä kertaalleen testata kukkien upottamista. Tällä kertaa ankkuriviritelmä ja kukkien varret piiloutuivat hyvin murskan sekaan, mutta minua silti mietityttää edelleen kokonaisuuden onnistuminen siellä juhlapaikalla... Saamani neilikat olivat kyllä jo parhaat päivänsä nähneet, joten terälehdet suorastaan levisivät veden alle enkä edelleenkään pystynyt kokeilemaan upottamista oikean kokoisessa maljakossa, joten sinänsä hankala sanoa lopputuloksesta mitään. Toivon niin paljon, että visioni tulee toimimaan! Kaikkeni olen ainakin tehnyt, että pöytäasetelmista saataisiin hienon näköiset... Jännän äärellä eletään siis loppumetreille asti.

Lisäksi leikkasin pitsikankaasta kaitaliinat hääparin pöytään sekä photobooth-pisteelle ja vedettyäni tämänkin asian yli to do-listaltani huomasin, ettei jäljellä ole enää juurikaan tekemistä! Mitäs tämä nyt on?! Ja vielä vajaat kaksi viikkoa pitäisi saada aikaa jotenkin kulumaan. D: Käytännössä jäljellä on enää seuraavat hommat:

- Pöytäkartan, menu-ohjelmapaperien ja ohjepaperien taittaminen sekä askarteleminen valmiiksi/laittaminen kehyksiin -> mies on luvannut tehdä taittotyön alkuviikosta
- Ruokailumusiikki- ja varabilemusiikkilistan kasaaminen loppuun -> mies on luvannut hoitaa tämän
- Alkoholittomien juomien ostaminen -> vanhemmat hoitavat tämän
- Sormus/vihkivalan kirjoittaminen (äh...)

Onneksi olen muuten alkanut käymään tuota häätavaraa jo nyt läpi ja tarkistanut, että kaikki on kunnossa, nimittäin ei todellakaan ole ollut! Kaikki wc-korien kontaktimuovipäällysteet repsottivat (wtf, miksei kontaktimuovi pysy kiinni PAPERISSA?) ja jouduin vahvistamaan niitä vielä teipeillä. Olin myös tilannut liian vähän helminauhaa pöytäkoristeisiin kun en varmaan silloin tiennyt kuinka monta pöytää juhlatilaan laitetaan ja unohtanut sitten koko asian, eli laitoin äkkiä vielä yhden tilauksen menemään. Kirsikkana kakun päällä KAIKKI nimikorttien paperit kuoriutuivat irti korttipohjasta kun jaoin niitä pinoihin pöytien mukaan! Ei muuta kuin liimaamaan niitä uudestaan alusta asti ja aion varmasti tarkistaa vielä toiseen kertaan, ettei liimaus petä uudestaan... Mutta hei, onneksi nämä katastrofit ovat tapahtuneet nyt eikä sitten silloin hääpäivänä. :)

Ja huomenna haen minun kauniin pukuni kotiin! <3 Toivon kovasti, että se on edelleen täydellinen niiden pienien fiksailujen jälkeenkin...

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Hiustaikuuksia!

Ajattelin tulla tekemään pikaisen päivityksen kampaamoreissustani, jolta kotiuduin hetki sitten! Tarkoituksena oli siis vain mennä värjäämään hiukset saman sävyisiksi niiden aikaisemmin ostamieni klipsipidennysten kanssa, mutta Henry oli niin huikea, että iski samalla klipsit päähän ja teki minusta prinsessan eikä lopputulosta voi muuta kuin ihastella! <3




Yleisilmeestä tehtiin vähän tummempi, jonka lopputuloksena pidennykset suorastaan hukkuivat omien hiusteni sekaan. <3 Rakastuin tähän kilometripehkoon ja aloitin todellakin hiustenkasvatusprojektin saman tien! Pisimmillään hiukseni ovat siis yltäneet tasamittaisina rintojen alapuolelle asti (kuvissa hiukset yltävät alaselkään), mutta kyllästyin värittömään ja raskaaseen lookiin ja leikkautin noin vuosi sitten kevyen long bob-mallin, jota olen taas kärsivällisesti kasvatellut pois. Voi harmi, kun en silloin vielä tiennyt Parael-kampaamosta ja Henrystä tuon taivaallista! En todellakaan malta enää odottaa, miltä se itse hääkampaus tulee näyttämään, kun olisin melkein valmis viettämään juhlia jo pelkästään tällä kiharapilvellä. :)

Kuvista muuten huomaa aika hyvin sen, kuinka melkein viikon vanha suihkurusketus on jo lähes kokonaan haalistunut. Kun naama saa vielä pikkuisen väriä pintaan, niin kokonaisuus näyttää varmasti vielä paremmalta. Hiusvärin luoma kontrasti tekee kasvoista nyt melko kalpean näköiset, mutta toisaalta väri tasoittuu pian ja haalistuukin jonkin verran ajan kanssa, jolloin värierotkaan eivät pistä niin pahasti silmään.

Olen vähintäänkin super duper innostunut tästä kaikesta tällä hetkellä! Ja tänään enää kaksi viikkoa jäljellä meidän päivään, iik! <3

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Kuvauspaikkaa etsimässä

Käytän näköjään viikonloput tehokkaasti hyväksi, koska sain sunnuntaina energiapuuskassani aikaiseksi käydä kahdella potentiaalisimmalla potrettikuvauspaikalla Villa Elfvikissä sekä Gallen-Kallelan museolla ja voin sanoa, että nämä tutkimusmatkat olisi ollut hyvä hoitaa alta pois jo ajat sitten!

Matkalla minut yllätti sadekuuro ja korosti vain sen tärkeyttä, että meillä on parasta olla hääpäivään mennessä katsottuna varmasti hyvä katettu alue, jossa kuvaukset onnistuvat oli sää mikä hyvänsä. Hitsiläinen näitä Suomen kelejä, ei voi kyllä mitään laskea ikinä niiden varaan!

Jalkauduin ensin Villa Elfvikiin ja totesin ensitöikseni, että ainakaan rakennuksen sisätilat eivät sovellu kuvaukseen ollenkaan, sillä paikka vilisi väkeä ja se oli muutettu joksin museomaiseksi kahvilaksi, joten sopivia kuvauspaikkojakaan ei ollut tarjolla. Sen sijaan taloa kiertävä luontopolku sai inspiraationi heräämään.

Tarjolla oli kaislikossa kiemurtelevia pitkospuita, lintutornia, paviljonkia ja runsaasti luonnontilaan jätettyä metsää. Kartoitin paikalta kolme katettua rakennelmaa, jossa kuvaukset onnistuvat tarvittaessa sadesäällä. Myös Elfvikin rakennuksen ulkopuolelta saa kivoja kuvia, jos haluamme kuitenkin jotain rakennusta potrettien taustalle. Lisäksi välimatkat olivat tosi lyhyitä, joten luontopoluilla ei tarvitse myöskään tarpoa tuntikausia ja hukata kallista aikaa.





Gallen-Kallelan museo osoittautui sen sijaan pieneksi pettymykseksi. Tässä kohteessa väkeä oli vieläkin runsaammin paikalla ja miljöö tarjosi kuvauspaikaksi ainoastaan avoimen pihamaan, museon edustan sekä ihanan kahvilaksi muutetun pitsihuvilan, jonka eteen oli harmillisesti aseteltu paljon kylttejä, pöytiä ja tuoleja eli tietenkin huvilan edusta oli myös tupaten täynnä kahvittelijoitakin. Rinteen juurelta löysin myös harmaantuneen savusaunan ja kapean järveä kiertävän polun, mutta mielestäni alue muistutti lähinnä ryteikköä ja se saunarakennuskin oli oikeasti ihan hirveä, aivan liian rustiikkia minun makuuni. :D

Ainoa oikeasti sykähdyttävä ja onneksi myös katettu kuvauspaikka löytyi museon kulmalta, jota kiersivät pylväiköt ja kauniit vanhat kiviportaat. Kaikista kuvauspaikoista pidin kieltämättä tästä eniten, mutta mieltäni jäi vaivaamaan se, ettei alueella saa varmaankaan kovin hyvin kuvausrauhaa ja pahimmassa tapauksessa väki jää tuijottamaan touhujamme, mikä ei ainakaan auta rentoutumaan jännittävässä tilanteessa. Ja tosiaan se, että kyseiset portaat olisivat sitten se ainoa kuvausmiljöö.




Juttelemme varmasti vielä kuvaajan kanssa ja haluan kuulla tarkemmin hänen ajatuksiaan näiden kuvien perusteella, joten emmeköhän saa jonkun suunnitelman aikaiseksi. Esimerkiksi yksi vaihtoehto olisi se, että sadesäällä ottaisimme kuvat noiden Gallen-Kallelan portaiden luona ja hyvällä säällä menisimme Villa Elfvikiin pitkospuille. Elämää helpottaisi kyllä aivan huikeasti, jos se sade voisi pysyä poissa edes tuon yhden tunnin ajan koko päivänä, jolloin ne kuvat olisi tarkoitus ottaa... Huoh!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Suihkurusketus testissä!

On tämä häiden puuhaaminen vaan niin hauskaa kun samalla tulee testattua kaikenlaisia hullutuksiakin ihan hyvällä omallatunnolla! :D Eilen nimittäin marssin Leppävaaran All Senses -kauneushoitolaan kokeilemaan elämäni ensimmäistä suihkurusketusta, josta ajattelin kertoa heti vähän enemmänkin.

Aamulla ennen rusketukseen lähtemistä kävin suihkussa ja kuorin koko kropan. En kuitenkaan laittanut mitään voiteita enkä edes deodoranttia kainaloihin, vaan pyyhkäisin ainoastaan kasvot kasvovedellä, jotta niitä ei kovasti alkaisi kiristämään kuorinnan jälkeen. Puin löysät vaatteet päälle ja kipaisin hoitolalle. Tältä näytin ennen kuin astuin ovesta ulos:




Minua oli vastassa mukava tyttö, joka sai heti tuntemaan oloni mukavaksi, vaikka jouduin hoitohuoneessa riisuutumaan lähes ilkosilleni. Hiukset peitettiin myssyllä ja levitin kosteusvoidetta kuiville alueille polviin, jalkapöytiin ja kyynärpäihin, jotta ne eivät nappaisi väriä liikaa. Sitten hyppäsin telttaan, jossa pyörin joka suuntaan samalla kun väriä suihkutettiin pintaan. Toimenpide oli nopeasti ohi, jonka jälkeen kuivattelin väriä kymmenisen minuuttia ennen kuin pääsin pukemaan vaatteet takaisin päälle.




Nämä kuvat otin heti kun pääsin kotiin. Mielestäni kuvissa eroa ei juurikaan huomaa, mutta livenä olin todellakin eri värinen kuin ennen rusketusta! :D Tykkäsin alusta asti värisävystä, joka oli mielestäni juuri sopivan tumma, pronssiin taittava sekä sai ihon näyttämään luonnollisen ja tasaisen päivettyneeltä. Sävy syveni kuitenkin nopeasti ja väriä alkoi kasautua myös jokaiseen taipeeseen ja juonteeseen, kääk! Hoitolan tyttö kuitenkin vakuutti, että ylimääräiset värit lähtisivät pesussa pois ja että alussa olisi vain todella tärkeää, ettei iho pääse kastumaan tai hankautumaan, jolloin lopputulos saattaa jäädä epätasaiseksi.

Boom! Noin 5 min värin ottamisen jälkeen! :o

8 tunnin odottelun jälkeen oma peilikuva rupesi jo todella
naurattamaan :D Liika on liikaa! Ja likaa. ;)

Suihkun jälkeen au naturel~

Rusketuksen ottamisen jälkeen pitää tosiaan olla mielellään jopa 8 tuntia tekemättä oikeastaan mitään, mikä voisi sotkea väriä. Väri myös jättää ihon pinnan hieman laikukkaaksi ja likaisen tuntoiseksi, joten mihinkään ei oikein tee edes mieli lähteäkään. Siinä vajaa 8 tunnin kohdalla oma peilikuva alkoi naurattaa ihan tosissaan, mutta onneksi pahin värikerros huuhtoutui suihkussa helposti pois ja jäljelle jäi luonnollinen, tasainen päivetys. :)

Voisin hyvin kuvitella, että kävisin rusketuksessa myös jatkossa ennen tärkeitä juhlia tai tapahtumia, mutta tuskin kuitenkaan ihan arkipäivien kunniaksi, sillä väri pysyy iholla hyvänä vain 5-10 päivää ja mielestäni siihen nähden yksikin käynti ottaa liikaa aikaa (värin syventyessä) ja rahaa. Jatkossa aionkin ottaa värin iholle illalla ja nukkua sen vaaditun ajan yön yli (mielellään niillä kaikista tummemmilla lakanoilla ;), jotta valveillaoloaikaa ei tarvitse käyttää sitten siihen odotteluun.

Olen kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen lopputulokseen ja kokeilu kumosi kaikki negatiiviset ennakkoasenteeni suihkurusketusta kohtaan. Toki varmasti tekijällä ja käytetyllä aineella on osuutta lopputuloksen kanssa, mutta ainakin minun iholleni suihkutettu Vita Liberata-rusketusaine sopi todella hyvin.

Minulle jäi myös All Senses-hoitolasta kiva fiilis ja varasinkin oitis lisää hoitoja hääpäivää varten! Aikaistin kasvohoitoaikaa 29. päivälle, jotta kasvojen iho ehtii levätä ennen sokerointia, joka tehdään sitten 1.8. Uusi suihkurusketus tehdään tästä taas päivän lepoajan jälkeen eli 3. päivä ja toivottavasti lopputuloksesta tulee silloin vielä entistäkin upeampi! :)

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Ihan lomalla & blogihaaste (sekä enää 20 päivää...)

Tänään on ollut hyvä päivä tuosta ainaisesta vesisateesta huolimatta, sillä sain nimittäin vihdoin kaikki työkuviot ajan tasalle, mistä oli tosi kiva jättäytyä kolmen viikon lomalle ja uppoutua seuraavien viikkojen ajaksi kaikkeen ihanaan!

Kun pääsin kotiin, niin lisäksi minua odotti Susannan tekemä "jatka lausetta"-blogihaaste ja tämä sattuikin itse asiassa hyvään saumaan, koska minulla ei nimittäin ole ollut nyt pariin päivään mitään jutun juurta tänne blogin puolelle laitettavaksi. Ideana on siis jatkaa valmiiksi aloitettuja lauseita häihin liittyvin ajatuksin, joten ei kun siis tuumasta toimeen! :)

En ymmärrä... Miten aika tuntuu lentävän kuin siivillä! Koko ajan on joko maanantai tai perjantai ja kuukaudet ovat huvenneet vauhdilla, mitä lähemmäs hääpäivää tullaan.

Seuraavaksi ajattelin... Patistaa miestäni hellävaraisesti aktivoitumaan sen oman sormuksen hankinnassa ja taittamaan ohjepaperit vieraskirjan sekä valokuvauspisteen yhteyteen. ;)

Viime aikoina... Olen tuntenut suurta kiitollisuutta siitä, millainen tukijoukko ihania ihmisiä minulla ja miehellä onkaan elämässämme jakamassa tätä jännittävää aikaa, kaikki tuntuu olevan juuri nyt niin hyvin.

En osaa päättää... Kenelle kehtaan delegoida mitäkin vastuualueita hääpäiväksi, jotta kaikki tuntisivat olonsa rennoiksi eikä kukaan kuormittuisi liikaa tehtävien alla. Toivottavasti asia ratkeaa kuin itsestään loppukuun suunnittelupalavereissa.

Hävetti... Pujottaa viikko sitten vasempaan nimettömääni laatikosta löytynyt ikivanha sydämenmallinen sormus, mutta oma kihlani on pienennettävänä sekä kiillotettavana ja olisin joutunut olemaan muuten ilman sormusta kokonaiset kolme viikkoa!

Muistan ikuisesti... Ne kaikki pienet hetket arjen keskellä kun mies on sanonut minulle kauniisti tai katsonut minua sillä erityisellä tavalla juuri silloin kun olen kokenut olevani vähiten viehättävimmilläni. <3

Päivän paras juttu... Oli Facebookin Taidevandaaleista löytämäni hääaiheinen päivitys! :D Pääset kurkkaamaan siihen tästä linkistä itsekin. Toivottavasti kukaan meistä morsiamista ei kuitenkaan sentään näin pahasti revi pelihousujaan. ;)

Noloa myöntää, mutta... Olen tulevien juhlien suhteen myös melko pinnallinen: sen lisäksi, että haluan itse olla silloin "paras versio itsestäni," toivon, että myös juhlapaikka tulee näyttämään upealta. Vannon silti käsi sydämellä, että tärkeintä on kuitenkin se itse naimisiinmeno ja että kaikki viihtyvät loppuun asti, no matter what!

Viikko sitten... Havahduin siihen, että enää on vain kuukausi jäljellä häihin! :o Lisäksi kihersin jännityksestä miehen polttareiden puolesta muutamaankin otteeseen.

Kaikista pahinta on... Jos juhlissa sattuisi jokin niin suuri katastrofi, että se latistaisi myös vieraiden fiilikset lopullisesti ja jos mies jättäisi alttarille! :(

Salainen taitoni on... Osata myös hellittää ja antaa asioiden mennä omalla painollaan sitten kun niihin ei oikeasti voi enää itse vaikuttaa, vaikka olisin pitänyt lankoja käsissäni aivan viime metreille asti. ;)

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... Että kaikki olisivat hääpäivänä terveinä.

Minulla on pakkomielle... Pyrkiä tekemään kaikki mahdollisimman täydellisesti, haha! :D 

Söin tänään... Lomani kunniaksi palan mustikkapiirakkaa kun olin kaverin kanssa kahvilla, hups! (minun piti siis olla herkkulakossa tämä loppuaika :D)

Ärsyttävintä on... Jos selkeitä toiveita ja ohjeita ei kuunnella tai niitä vähätellään ja sen takia häiden suunnitelmat/aikataulu ovat vaarassa mennä mönkään.

Tekisi mieli... Muuttaa johonkin kylpylään kokovuorokautiseen hemmotteluun loppuajaksi, mutta ikävä kyllä ne juhlat eivät sieltä itsestään kasaudu valmiiksi.

Minusta on söpöä... Että niin moni ystävistäni ja sukulaisista haluaa hankkia uuden mekon/käydä kampaajalla/hankkia geelikynnet tms. vain meidän päivää varten! <3

Olenko ainoa, jonka mielestä... Avioliittoneuvojen kysyminen yhtenä polttariohjelmana on jotenkin tosi vaivaannuttava ja kulunut juttu?

No niin, tämä olisi tarkoitus laittaa myös kiertämään ja minun tulee haastaa mukaan muutama muu hääbloggaajaa, apua! :D Haastan siis Kiss, Love & Get Married-blogin Outin, Heidin Heidi & Jussi-blogista sekä Perunamiehen morsiamen. :) Toivottavasti heille ei ole ehtinyt jo tulla tätä samaa haastetta!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Paikkakortit, pöytänumerot ja pikkuiset ankkurit

Sain myös edellisenä viikonloppuna valmiiksi kaikki 58 paikkakorttia sekä pöytänumerot miehen ison taittoavun ansiosta. Homma kävi yllättävän kivuttomasti ja aikaa jäi onneksi muuhunkin askartelutalkoiden lisäksi. Alan ihan selvästi olla jo konkari näissä hommissa! :D Vaiheessa on vielä menu-ohjelmapaperit ja ohjepaperit kehyksiin photoboothia sekä kirjeiden kirjoittamista varten, jotka haluaisin pois päiväjärjestyksestä ennen lomani alkua, mutta mahdollisten viime hetken muutosten takia taidamme jättää niiden tulostamisen kuitenkin lähemmäs hääviikkoa...



Alunperin pidin muuten pöytänumeroita ja -karttaa ihan turhana hömpötyksenä, koska mielestäni vieraita ja pöytiä ei tule kuitenkaan niin montaa, että jokainen löytää varmasti pienen kiertelyn jälkeen oman paikkansa. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että nämä tarvitaan, joten myönnyin ja viime hetken ostoksena hankin valkoiset kehykset, johon mies tulostaa pöytäkartan A3-kokoisena sekä shoppasin vielä tälle pidikkeeksi Clas Ohlsonilta kolmijalkaisen maalaustelineen.


Mielestäni jalusta on vähän kömpelö ja ruma ratkaisu, mutta en keksinyt tällä aikataululla parempaakaan vaihtoehtoa, koska mitään sopivaa pöytää ei taida olla sopivassa kohtaa juhlatilassa eikä seinillekään saa kiinnittää mitään ylimääräistä. Suurin ongelma on kuitenkin se, että tuo pidikeosa kippaa helposti taaksepäin takana olevaa jalkaa vasten, vaikka koetin kuinka kiristää sitä tiukalle varressa olevasta ruuvista. Tai sitten olen kasannut hökötyksen jotenkin väärin. Täytyy varmaan tukea pidikeosa vaikka seinää vasten, jotta se ei pääse vahingossakaan heilauttamaan taulua alas kesken kaiken! Luotan myös siihen, että tuskinpa tuohon viritelmään tulee kukaan edes kiinnittämään sen kummempaa huomiota.

Sellainen häähulluus ehti muuten myös iskeä, että kun mallailin mitoiltaan sopivan kokoista menu-ohjelmapaperia pidikkeeseensä niin huomasin, että nuo pöytänumerot olivat tyhmän näköisesti eri mittaiset, jos niiden olisi tarkoitus tönöttää vierekkäin pöydällä. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin ottaa pihdit kauniiseen käteen ja napsia pöytänumeropidikkeiden vaijerista ehdottoman kriittiset 1 cm pituutta pois! Tällä puristusvoimalla meni ikä ja terveys sekä nahat sormenpäistä, mutta nyt nuo mätsäävät paremmin keskenään, mikä on tottakai tärkeintä. Ja eipähän numerot myöskään kaatuile kumoon niin helposti ilmavirran mukana, kun niistä on saatu sitä korkeutta hieman pois. On tämä kuulkaas hullua touhua, never again! :D


Kerrankin ei muuten tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan, sillä bongasin pihalta roskia viedessäni pöytäkukkien pikkuankkureiksi tuollaisia sopivan kokoisia, rosoisia valkoisia kiviä, joissa rautalanka pysyi paikoillaan loistavasti. Eikä muuten maksanut yhtikäs mitään! <3 Floristin mielestä noita ankkurikiviä tuskin tarvitaan, mutta kuten arvata saattaa, haluan pelata tässäkin varman päälle. ;) Lisäksi nuo kivet tulevat hukkumaan täydellisesti samannäköisen lasimurskan sekaan, joten uskoni onnistuneista pöytäasetelmista alkaa pikkuhiljaa vahvistua.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Miehen polttarit

Ihanaa, vihdoinkin voin avautua tästä aiheesta, nimittäin perjantaina oli miehen vuoro tulla perinpohjin yllätetyksi, kun aamulla ovesta rymysi sisään kaksi vähintäänkin epäilyttävän näköistä hahmoa! Raukka veteli onnellisesti sikeitä ja havahtui suoraan maailmanlopun meininkeihin, mutta ilman suihkussakäyntiä ei kuitenkaan suostunut lähtemään hiippareiden matkaan, vaikka maailma oli tuhoutumassa ympärillä. Hampaiden pesu ennen kaikkea! :D Pakkailin siinä samalla ohjeiden mukaan laukkua valmiiksi ja sitten miehelle pistettiin laput silmille sekä kädet nippusiteisiin ja lähdettiin kuljettamaan kohti tuntematonta. Voi kultaani!




Minulle ei kerrottu polttareista mitään muuta kuin että ne vietettäisiin post-apocalyptisessä hengessä ja lauantaiaamuna miehen kotiuduttua tenttasinkin häntä oikein urakalla uteliaisuuspäissäni. :D Polttariporukka oli nähnyt aivan älyttömästi vaivaa päivän eteen ja aloittaneet suunnittelut jo puoli vuotta aikaisemmin! Seikkailu sisälsi itse koottua audiovisuaalista materiaalia rekvisiittaa, rooleja ja kaikkia pieniä yksityiskohtia unohtamatta. Olin kieltämättä vaikuttunut moisesta paneutumisesta enkä malta odottaa, että näen kuvia päivästä!

Lyhykäisyydessään mies oli kuljetettu autolla Korson metsikköön (don't ask...) ja matkan aikana hän oli kuunnellut kuulokkeista introa, jossa Donald Trump ja perussuomalaiset olivat nousseet valtaan. Perillä metsässä hänen tuli suorittaa seikkailurata, joka sisälsi mm. tyrmästä pakoa, tappelua, maalaus- ja musiikkitehtäviä sekä nyrkkeilymatsin arkkivihollista vastaan "Igorin" ohjeistaessa kännykän kautta tehtävien kulkua. :D Myös minä olin kuulemma mukana hiekkasäkin muodossa, joka piti pelastaa kuljettamalla mukana radan läpi, haha! :D

Rymyämisen jälkeen porukka jatkoi Otaniemeen saunomaan, syömään ja juomaan vähän lisää sekä loppuillasta vielä baariin. Kotiin tulikin silminnähden väsynyt ja krapulainen sankarini, joka oli kuitenkin sitäkin tyytyväisempi ja otettu häntä varten järjestetystä päivästä. <3 Ihan loistavaa, että me molemmat saimme viettää meidän näköisemme päivän ja kaikilla oli kivaa alusta loppuun!

Nyt fiilis on jo hieman huojentunut kun molempien bileet on siis juhlittu, nimittäin samalla loppuu tämä huijaaminen ja salamyhkäisyys ja päästään pikkuhiljaa normaaliarkeen kiinni. Olin sopinut aluksi meille tanssitunninkin polttaripäivälle ja sitä piti aikaistaa kun kuulin, että ne menevät päällekäin jne. kaikenlaista säätöä. Niin ihanaa kun asioista voi jatkossa puhua normaalisti ilman, että pelkää möläytävänsä jotain ohi suunsa! :)

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Viimeistä kertaa: TO DO

Tähän on tultu, on viimeisen To Do-listan aika! :D Vaikka olen ahkeroinut urakalla, niin silti heinäkuulle on jäänyt yllättävän paljon tehtävää. Ainoat askartelut, jotka haluan myös saada tulevalla viikolla alta pois ennen lomaani, on paperimateriaalien tekeminen valmiiksi, mutta onneksi mies auttaa minua tässä huolehtimalla taittotyöstä. Minulle jää sitten se leikkaa-liimaa -operaatio, ihanaa... :D Ehdottomasti haastavinta on sormus/vihkivalan kirjoittaminen ja olenkin lykännyt sen aloittamista vähän turhankin pitkään! Miten muka pariin lauseeseen voi tiivistää sen, miten paljon se toinen itselle merkitsee?

Heinäkuu - 1 kk ennen hääpäivää
- 7.7. alkaen Hypoxi x 5 käyntiä
- 16.7. suihkurusketuskokeilu (mahdollinen uusintakäynti hääviikolla)
- 18.7. viimeinen tanssitunti
- 22.7. hiusten värjäys
- 20.7. treffit vanhempien kanssa hääpäivään liittyen
- 27.7. meidän, kaasojen ja bestmanin yhteistreffit: koko päivän ohjelman ja aikataulun läpikäyminen sekä vastuualueista sopiminen (samalla allekirjoitukset avioehtoon!)
- 31.7. kynnet
- Ohjeiden, muistilistojen ja yhteystietojen kokoaminen juhlapäivästä vastuuhenkilöille
- Käynti Villa Elfvikissä sekä Tarvaspäässä ja kuvauspaikkojen kartoittaminen
- Biletysmusiikkisoittolistan kokoaminen varmuuden varalle
- Ruokailumusiikkisoittolistan kokoaminen loppuun
- Sormus/vihkivalan kirjoittaminen
- Paikkakorttien ja pöytänumeroiden kasaaminen valmiiksi
- Pöytäkartan tekeminen
- Menu/ohjelmapapereiden tekeminen
- Ohjepapereiden tekeminen photoboothia ja vieraskirjeitä varten
- Kaitaliinojen leikkaaminen
- Miehen sormuksen ja kenkien ostaminen (huoh...)
- Loppujen juomien ostaminen (puna- ja valkoviinit, kuohuviinit, alkoholittomat juomat)

Elokuu - 1 viikko ennen hääpäivää
- 1.8. kasvohoito
- 3.8. sokerointi (Iik!)
- Suihkurusketus?
- Hääpäivän logistiikasta ja käytännön järjestelyistä sopiminen
- Avioehdon postittaminen maistraattiin rekisteröitäväksi
- Kiitoslahjojen antaminen (loppuviikosta)
- 4.8. miehen puvun hakeminen (häitä edeltävänä iltana)
- 4.8. macaronsien hakeminen ja pakkaaminen valmiiksi (häitä edeltävänä iltana)
- 4.8. kukkien hakeminen (häitä edeltävänä iltana)
- Taksikuljetuksien varmistaminen
- Aamiaiskortin tekeminen hotellille 

Hääpäivä - ennen juhlien alkua
- 9:00-10:00 Juhlapaikan koristelu (pöytäkoristeet, photobooth -piste, lahjapöytä, wc-korit, valokuvakoriste, juomat)
- 10:00-11:00 Ajetaan kotiin ja haetaan mekko sekä asusteet, syödään jne.
- 11:00-13:15 Meikki ja kampaus sekä pukeutuminen
- 13:15-14:30 Ajetaan kuvauspaikalle ja valokuvaus
- 14:30-15:00 Ajetaan juhlapaikalle <3

Häiden jälkeen
- Apujoukkojen kiittäminen
- Tavaroiden ja lahjojen läpikäynti
- Koristeiden yms. laittaminen myyntiin
- Videokoosteen valmistuminen
- Valokuvien valmistuminen
- Kiitoskorttien tilaaminen ja lähettäminen
- Sukunimen vaihtaminen
- Uuden passin, ajokortin ja pankkikorttien tilaaminen
- Häämatkakohteen päättäminen ja matkan varaaminen (matkalle lähdetään tammikuussa 2017)

Tapasin muuten floristin tänään uudemman kerran ja testasimme neilikkaupotuksia isommassa maljakossa. Luojan kiitos suunnitelma sai myös floristin siunauksen ja vaikka koristemurska ei pitänytkään neilikkaa pohjassa, niin se kuitenkin peittää kivi-rautalanka -ankkuriviritelmäni hyvin, joten uskon nyt vahvasti siihen, että pöytäasetelmista tulee hienot! Vielä pitää muuten muistaa käydä hankkimassa jostain metsästä roisoisempia kiviä, koska aiemmin testaamani kotoa löytyneet koristekivet olivat niin sileitä, ettei rautalanka pysynyt niiden ympärillä! Niin, ja ideoimme myös pienen matalan kukka-asetelman meidän hääparin pöytään kun en keksinyt siihen oikein mitään muutakaan koristetta. :) Pöytä toimii alussa myös vihkipöytänä, joten kukat antavat sillekin varmasti sen kaivatun viimeisen silauksen!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Sekalaisia ajatuksia

Ostin muuten eilen vihdoinkin niitä vitamiineja pitkällisen harkinnan ja pohdinnan tuloksena ihon hyvinvointia silmällä pitäen. Kassalle valikoitui Lifesta lopuksi Bio-selen+sinkki -valmiste, joka sisältää vastustuskyvylle ja iholle tärkeitä seleeniä, sinkkiä, B6-, A-, C- sekä E-vitamiineja. Tähän kaveriksi ostin vielä Vitamarin Krilli 500 mg -kapseleita, jotka sisältävät omega 3-rasvahappoja. Elimistön on myös ilmeisesti helpompi hyödyntää krilliöljyä kuin perinteistä kalanmaksaöljyä. :) Että ainakin yritys on kova näyttää hyvältä kuukauden päästä ja näillä mennään, mitä on saatu!




Kävin tänään myös pitkän tauon jälkeen juoksemassa kaverin kanssa ja yllätin itsenikin, nimittäin pingoimme vajaaseen tuntiin melkein 9 kilometrin matkan! Tästä on hyvä jatkaa, sillä osallistumme kaveriporukalla syyskuussa pidettävään Ruskamaratoniin puolikkaalla matkalla ja ainakin tällä hetkellä siihen treenaaminen tuntuu ihan realistiselta, koska tämä ensimmäinen "kunnon" lenkkikin meni noin hyvin. :) Kivaa kun on tavoitteita ja kroppakin tulee näyttämään varmasti vielä vähän timmimmältä häihin mennessä!

Sain tänään varmistettua meidän DJ:ltä, että hänellä on sama kappale tallessa, jonka tahtiin harjoittelimme eilen tanssitunnilla. Annoin samalla myös musiikkitoiveita loppuillan suhteen ja pakko kyllä purnata tässä kohtaa, että hänen vastaustyylinsä saa hermot kireille! En aluksi meinannut saada häneen mitään yhteyttä, vaikka olin varannut hänet oikein ohjelmatoimiston kautta (eli pitäisi käytännössä olla ihan ammattitaitoista porukkaa heidän listoilla) ja sitten hän vastailee sähköposteihin yhdellä lauseella! Olemme jutelleet myös kerran puhelimitse, jolloin hän vaikutti ihan hyvältä tyypiltä, mutta kieltämättä kurja asiakaspalvelu antaa aihetta huoleen siitä, että kuinka kunnialla hän mahtaakaan suoriutua itse illasta. No, kokoamme kaiken varalta Spotify-bilesoittolistan, jos hommat kosahtavat tämän tyypin kanssa loppumetreillä...

Olen myös jo pariin otteeseen huhuillut vanhemmiltani, josko me jo pian nähtäisiin käytännön asioiden suhteen ja käydään koko hääpäivä yhdessä läpi, niin hekin pääsevät paremmin mukaan meininkiin eivätkä tuntisi oloaan niin vieraiksi siellä itse juhlissa. Äitini on myös melkoinen järjestelijä ja on tuntunut kurjalta kun hän on jäänyt vähän ulkopuolelle suunnittelusta ja käytännön asioista, joten ajattelin, että hän olisi ilahtunut kun pääsee viimein kunnolla mukaan loppumetreillä. Mutta ei, koko naisesta ei ole kuulunut pihaustakaan vieläkään. :D Ihme tyyppi. Ehkä vanhemmillani on siis muutakin elämää tämän hääkuplan ulkopuolella ja toisaalta, hyvä niin. ;)

tiistai 5. heinäkuuta 2016

30 päivää


Viimeisiä rajapyykkejä viedään! Ihan kamalaa ja ihanaa samaan aikaan. :D Pitäisi varmaan piakkoin päivittää viimeisiä kertoja myös sitä to do-listaakin: paljon on vedetty hommia yli, mutta silti on vielä tehtävääkin. Loppukirin aika!



Sain tuossa eräs päivä vihdoinkin valmiiksi meidän valokuvakoristeen, joka on odottanut vain sitä, että jaksaisin ostaa printteriin uuden värikasetin. Mielestäni tästä tuli kiva ja oli itsekin hauska päästä katselemaan kuvia yli kymmenen vuoden ajalta! Pientä muutosta on nähtävissä. ;)

Lisäksi meillä oli tänään Kaapelitehtaalla ensimmäinen tanssitunti Kia Lehmuskosken opastuksella ja voin kyllä suositella häntä lämpimästi kaikille muillekin! Päästiin nopeasti kärryille hänen ohjeillaan ja vajaassa tunnissa saimme melkein koko biisin valmiiksi. Toki askeleet olivat tosi helpot ilman monimutkaista koreografiaa, mutta olen silti yllättynyt, kuinka nopeasti edistyimme noin lyhyessä ajassa. Nyt harjoittelemme kotona ahkerasti pari viikkoa ja käymme vielä kerran Kialla, jonka aikana hiotaan vielä yksityiskohtia ja se loppu kuntoon.  Eiköhän tässä olla siis hyvinkin tanssikunnossa kuukauden päästä!

Ps. koetin ladata videopätkän meidän treeneistä, mutta eipäs onnistunutkaan :( Ehkä näytän sitten valmiin tuotoksen sieltä itse häistä.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Vihdoinkin heinäkuu, joka on omistettu kauneudelle!

Tätä kuuta onkin odoteltu, nimittäin nyt alkaa hääpäivään valmistautuminen olla niin ajankohtaista, että pääsen vihdoinkin varailemaan itselleni kaikkia ihania hoitoja, mikä on ylivoimaisesti lempipuuhaani tästä kaikesta häähössötyksestä! :) Ajattelinkin avata kauneusrutiinejani aiheen tiimoilta tässä samalla enemmänkin, joten varoitan jo tässä kohtaa superpinnallisesta postauksesta.

Jos olisin rikkaampi niin vipeltäisin varmasti viikoittain jos minkäkinlaisissa hemmotteluissa, mutta tällä hetkellä ulkoiseen kauneudenhoitooni kuuluu käynti kosmetologilla kasvojen syväpuhdistuksessa neljästi vuodessa (eli vuodenaikojen mukaan) ja kampaajalla noin puolen vuoden välein. Suoranaiseksi turhuudeksi lasken kynsieni laittamisen kerran kuussa, mutta hei: sitähän varten töissä käydään, että on myös varaa tehdä jotain kivaa silloin tällöin!

Kotihoitoihin puolestaan kuuluu kasvojen puhdistaminen ja rasvaaminen aamuin illoin. Aamuisin käytän kevyempää puhdistusmaitoa, iltaisin meikin putsaamiseen vähän jytympää puhdistusgeeliä ja viimeistelyn hoidan vielä kasvovedellä. Lisäksi käytössä kuluu kevyitä voiteita eli silmänympärysgeeliä, päiväemulsiota UV-suojalla ja astetta täyteläisempää yövoidetta. Meillä on saunavuoro kerran viikossa, jonka yhteydessä kuorin kasvot pienirakeisella kuorinta-aineella ja muutaman kerran kuussa mätän nassuun myös paksun kerroksen savinaamiota.

Vartalonhoidosta täytyisi varmaan pitää parempaakin huolta, nimittäin olen lähinnä yrittänyt muistaa kuivaharjata ihoa kerran päivässä, mikä olisi ihan simppeli ja kivantuntuinen toimenpide, mutta tuppaa aina ajoittain "unohtumaan," kun ei muka ehdi tai jaksa. Lisäksi kroppaa voisi kuoria saunassakäynnin yhteydessä myös kaulasta alaspäin, mutta jotenkin se vartalonkuorinta-aine unohtuu turhan usein sinne vessan kaappiin. Löysin kuitenkin viime talvena muuten aivan superhyvän suihkuvoiteen Nivealta, nimittäin In-Shower Body Lotionin, mikä on hurjan riittoisaa ja paikkaa loistavasti kropan rasvausta, jota arvata saattaa, en myöskään jaksa kovin usein tehdä suihkun jälkeen. :) Kasvojen lisäksi muistan oikeastaan rasvata iltaisin vain kädet, kyynärpäät ja jalkapohjat, koska inhoan kuivan koppuraista ihoa ja se motivoi kummasti.

Hiusten osalta luotan kampaamotason tuotteisiin. Normituotteiden lisäksi pesen muutaman kerran kuussa koko pään syväpuhdistavalla shampoolla sekä jytymmällä hiusnaamiolla. Löytäessäni Henryn Parael-kampaamosta jokunen kuukausi sitten tutustuin myös Olaplex-hoitoaineeseen, jota levitän hiuksiin kerran viikossa saunassakäynnin yhteydessä, mikä pitää hiukset ihanan kiiltävinä ja pehmeinä. Pyyhekuiviin hiuksiin levitän voidemaisen jätettävän hoitoaineen, minkä lisäksi myös hiusöljyä ja silkkiseerumia kuluu melkoisesti, koska niillä saa mielestäni hyvin viimeisteltyä latvat etenkin jos edellisestä hiustenleikkuusta on jo kulunut tovi.

Mitäs spesiaalia tulee sitten tapahtumaan ihan vain häitä varten? :) Kynsistä olen avautunut tässä postauksessa jo aikaisemmin ja ne laitetaan minttiin viikkoa ennen häitä. Varasin myös kuun lopulle ajan Henrylle hiusten värjäykseen. Samalla katsotaan nuo uudenkarheat klipsipidennykset, että ne sopivat omiin hiuksiini ja värjätään myös tarvittaessa. Hiusten leikkuun päätimme siirtää myöhemmälle syksyyn, koska kukaan ei näe latvojani kampauksen seasta ja kuulemma hiusta on myös helpompi työstää, jos niissä on pientä karheutta.

Ruskettumisprojektini ei ole edennyt oikein mihinkään, koska helteiden aikaan olen tavallisesti istunut toimistolla (ihanaa!), mutta pakko myöntää, että näin "vanhemmiten" (köh) olen myös hieman alkanut karsastaa auringossa makaamista sen ihoa vanhentavan vaikutuksen ja syöpäriskin takia, minkä takia biitsille ei ole niin hanakasti tullut mentyä. Varasinkin rohkeasti kokeilukäynnin suihkurusketukseen tuonne parin viikon päähän, josko saisin sitä kautta terveen ja kauniin päivetyksen nopeasti ja turvallisesti aikaan. Jos lopputulos muistuttaa kuitenkin enemmän porkkanaa tai fitnesskissaa, niin silti on vielä päiviä jäljellä kuurata väriä ihosta pois, mutta toivottavasti päinvastoin päädyn uusimaan rusketuksen vielä ennen hääpäivää. :)

Noin viikkoa ennen häitä käyn myös perinteisessä syvpäuhdistavassa kasvohoidossa. Luottokosmetologini vaihtoi työpaikkaa liian pitkän välimatkan päähän, joten jouduin varaamaan ajan ihan uudelle tekijälle, mikä vähän harmittaa, koska kosmetologini tunsi kuitenkin parhaiten ihoni tarpeet. Pelaan kuitenkin varman päälle ja minulle tehdään ihan perus puhdistus ilman turhia kikkailuja, joten toivottavasti mikään ei voi mennä kovin pahasti pieleen...

Vartalonhoitoon liittyen, minua on siunattu myös hyväkuntoisilla ja tummilla ihokarvoilla, jipii! Olen jo vuosia vedellyt kuumavahalla sääret, reidet ja kainalot sileiksi, mutta näin erityisen päivän kunniaksi varasin itselleni myös sokerointipaketin, mikä ei varmasti tule olemaan niitä miellyttävimpiä hoitoja. Sokeroinnin aikana minulta käsitellään käsivarret, kasvot sekä tehdään brassi ekaa kertaa ikinä, iik! Tuo viimeinen jännittää minua ihan sikana, mutta jos ensimmäisen kerran kestää pyörtymättä, niin aion varmasti ottaa tämän osaksi kauneudenhoitorutiinejani, jonka myötä voin lopettaa sheivaukset kokonaan ja heittää höylän lopullisesti nurkkaan.

Kerroinkin tässä postauksessa tarkemmin fiiliksiäni Hypoxista, jonka aloitan kuuriluontoisesti uudestaan jo ensi viikolla. :) Jahka laskut häistä on maksettu, haluaisin todella harkita säännöllisempiä käyntejä tässä hoidossa, nimittäin istuva toimistotyö jämäyttää todella nesteet paikoilleen ja mielestäni Hypoxi iskee juuri oikeisiin kohtiin aineenvaihdunnan vilkastuttamiseksi. Sen olenkin jo päättänyt, että aion alkaa käymään kerran kuukaudessa kokovartalohieronnassa, because I'm worth it, joten täytyy katsoa ensin, mihin kaikkeen lompakko oikein venyy...

Toki kauneudenhoitooni kuuluu edelleen järkevä arkisyöminen ja liikunta (ne tärkeimmät!), mistä jälkimmäinen harmikseni on jäänyt turhan vähälle kesäkuun aikana älyttömän kiireisen työtahdin takia. Olen istunut toimistolla niin pitkiä päiviä, että joku jumppailu ennen nukkumaanmenoa ei ole todellakaan napannut sitten yhtään. Lupaan kuitenkin pitää itsestäni parempaa huolta ja jatkossa aion olla tiukempi työaikojeni suhteen, jolloin vapaa-ajallekin jää sopivasti energiaa ja valoisia tunteja. Kesälomani alkaa parin viikon päästä ja töissä pahin kiire ennen syksyä on jo helpottanut, joten intoa liikkumiseen riittää varmasti vielä viimeiselle kuukaudelle. :)

Tämän viimeisen kuukauden loppukiriksi ajattelin muuten hömpöttää vähän lisää ja karsia turhat herkut myös viikonlopuilta, jotta ihoni näyttäisi mahdollisimman hyvältä ja noin muutenkin näyttäisin toivottavasti parhaimmaltani kiireestä kantapäähän. Olen myös miettinyt jonkun vitamiinikuurin aloittamista, mutta nyt pitäisi kiireesti jo päättää, mitä vitamiineja ostaisin. Sinkki on ainakin tällä hetkellä vahva vaihtoehto, mutta mitä muuta vielä kannattaisi valita pakettiin mukaan?

Ohhoh, kirjoitinpas aikamoisen kilometripostauksen ja tulipa muuten samalla melkoisen pinnallinen olo tämän luettuani! :D Näköjään suurin osa kauneudenhoitojutuistani sujuu ajattelematta rutiinilla, mutta nyt vasta huomasin, kuinka paljon jaksan käyttää aikaa ja mielikuvitusta oman nassun puunaamiseen, huh!