tiistai 30. elokuuta 2016

Kakkua ja tanssia






Meidän mansikka-valkosuklaajuustokakku oli yksinkertaisuudessaan niin kaunis ja tyylikäs! Sydän meinasi ratketa kun näin vielä pisteenä i:n päälle kauan sitten hankkimani kakunkoristeen, että siinä se nyt oli! Pidin myös esillepanosta, jossa neljä kakkua oli asetettu vierekkäin erikokoisille tasoille pienimmästä suurimpaan. Meidän olisi varmaan pitänyt leikata palaset pienimmästä ja korkeimmalle sijoitetusta kakusta, mutta 160 cm varteni kanssa ylettämisen suhteen oli hieman ongelmia, joten valitsimme kuitenkin matalimmalla tasolla olevan kakun.

Ennen leikkausta supatimme toisillemme, mitä tekisimme sen perinteisen jalanpolkaisun sijaan, jota en todellakaan halunnut tehdä, koska mielestäni olemme tässä taloudessa tasavertaisia ja kumpikin määrää kaapin paikasta yhtä paljon. Päätimme sitten heittää yläfemmat samalla, kun kakkulapio upposi kakun pohjaan ja se kirvoitti kyllä naurunpyrskähdyksiä niin yleisössä kuin meiltäkin. :)

Kakku oli aivan järkyttävän hyvää! Ei liian makeaa ja sopivan kuohkeaa. Herkun kruunasi vadelma-champagnemelba, jota sai halutessaan lisätä oman palansa päälle. Lisäksi tässä kohtaa vieraille tuntui maistuvan myös jokaisen paikalta löytyvät vieraslahja-macaronsit ja halukkaat nappasivat vielä konjakki- tai likööriavecin kyytipojaksi, nami! Saimme muuten myös sen pienimmän kakun meille kotiin, mikä oli iloinen yllätys! :) Siitä riitti herkuteltavaa moneksi päiväksi.





Herkuttelujen ja pienen tauon jälkeen siirryimme sujuvasti häätanssiin, jonka kappaleeksi olimme valinneet Nobuo Uematsun Eyes on Me-biisin, lisää aiheesta tässä postauksessa. Minua ei jännittänyt ollenkaan, mutta väittäisin, että miehen ilme muuttui astetta vakavammaksi. ;) Kun kappaleen ensisävelet kajahtivat ilmoille, meinasin jälleen herkistyä sen kymmenennen kerran, mutta tsemppasin parhaani, jotta en menisi askelissa sekaisin.

Mielestämme vedimme tanssin kunnialla läpi alusta loppuun, mutta totuus selviää varmasti vasta siitä häävideokoosteesta. :D Hiukan meinasin astua helmojeni päälle, mutta onneksi suuremmilta kompuroinneilta vältyttiin. Iso kiitos helppojen askelien ja koreografian suunnittelusta siis edelleen Kia Lehmuskoskelle, jonka ansiosta tanssia ei tarvinnut stressata ollenkaan. Ja pakko sanoa, että on minulla kyllä rytmitajuinen ja heittäytymiskykyinen mieskin!


Loppuilta sujuikin tutuissa merkeissä vieraiden seurasta nauttien sekä tanssilattialla pyörähdellen. Tälle jälkimmäiselle varaankin aivan oman postauksensa ja avaan illan kulkua hieman tarkemmin, joten stay tuned... Mitkään juhlathan eivät voi olla aivan täydelliset! ;)

Vielä myöhemmin esille nostettu iltapala, eli feta-pinaattipiiras sekä peruna- ja vihersalaatit kirvoittivat myös vierailta paljon kiitosta. Ilmeisesti päivä oli ollut kuitenkin melko pitkä, joten pieni suolapala sattui juuri sopivaan saumaan yhdessä olut-, siideri- ja lonkerotarjoilujen kanssa.

Juhlat jatkuivat aina klo 24 saakka, jonka jälkeen ilmeisesti useampi seurue lähti omille tahoilleen jatkoille. Me puolestaan olimme poistuneet vajaa tuntia aikaisemmin hurraahuutojen ja aplodien saattelemana taksilla Hotel Fabianiin, josta lisää vielä seuraavalla kerralla. :)


(Kaikki kuvat © Anu, lisää hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä)

lauantai 27. elokuuta 2016

Kauniita sanoja sekä hääkimpun ja sukkanauhan heitto



Kun juhlakansa oli saatu istutettua tukevasti tuoleihinsa, morsiamen isä, elikkä tuttavallisemmin minun iskä, piti lyhyen, hauska ja liikuttavankin puheen meille. Isä ei taida pohjimmiltaan olla mikään puhuja, mutta olin tosi otettu siitä, että hän oli yhdessä äidin kanssa nähnyt vaivaa puheen kirjoittamiseen. Tässä kohtaa olen taas todella onnellinen, että varasimme videokuvaajan paikalle, koska en enää muista kaikkia yksityiskohtia puheesta, joten on tosi kiva päästä katsomaan se uudestaan nauhalta!



Seuraavaksi saimme nauttia yllätysmusiikkinumerosta, sillä kummitätini päätti pitää puheensa lauluesityksen muodossa! <3 Silmänurkat kostuivat jälleen kun hän lauloi minulle lapsuudesta tutun Laula Tyttö-kappaleen pianolla säestettynä... Aivan ihana yllätys!

Myös meidän bestman päätti tarttua mikrofoniin, jonka jälkeen minä ja mies päästiin lausumaan kiitoksemme paikalle saapuneille vieraille, perheillemme, tukijoukoille sekä ystävillemme. Olen tosi tyytyväinen, että avasimme sanaiset arkkumme, koska varsinkin näin jälkikäteen on vasta kunnolla ymmärtänyt, kuinka valtava apu kaikista on ollut ja kuinka ihania ihmisiä meillä onkaan ympärillä. Sanat eivät todellakaan riitä sitä kaikkea kiitollisuutta kuvaamaan. <3





Seuraavaksi pääsimme taas ulos haukkaamaan happea kun vuorossa oli kimpun heitto. Heitin kukkani keskelle innokasta neitojoukkoa ja yksi onnellinen nappasi kimpun suoraan ilmasta. Taitavat kuluvat kuukaudet mennä useampia häitä odotellessa, sillä kimpusta irtosi myös muutamia kukkasia, jotka löysivät nopeasti omat omistajansa. ;) Itse en ole muuten ikinä ollut kimppua nappaamassa, eikä siihen taida olla enää mitään saumaakaan, nyyh... :(




Sukkanauhan osalta tajusin muuten kesken puheiden, että se oli edelleen laukussani! :D Nauha oli siis niin huonolaatuinen, ettei se pysynyt jalassa kovin hyvin, joten päätin jo kauan aikaisemmin, että käyn ennen ohjelmanumeroa sujauttamassa sen jalkaani, mutta päätimmekin miehen kanssa, että annan sen suoraan hänelle taskuun puheiden välissä, joten perinteinen nauhan penkominen hameen alta jäi meidän osalta välistä. Toisaalta, eipä se haitannutkaan yhtään ja oli ehkä enemmän meidän tyylinen näin toteutettuna.

Myös innokkaita nauhan nappaajia kerääntyi paikalle ja ilmassa oli suorastaan suuren urheilujuhlan tuntua. Nauroin oikeasti jälkikäteen ihan kippurassa kuvaajan ikuistamille kuvasarjoille ja saimme kyllä talteen aivan huikeita muistoja tästäkin operaatiosta! :D Melkoisia veikkoja!


(Kaikki kuvat © Anu, lisää hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä)

torstai 25. elokuuta 2016

Hyvää ruokaa ja loistavaa seuraa





Jännittävän aamun jälkeen pääsimme tosiaan vihdoin syömään oikein pitkän kaavan mukaan. Tarkempia yksityiskohtia meidän menusta pääsee lukemaan tästä postauksesta. Jostain syystä muistan vieläkin hyvin sen, kuinka innoissani olin siitä, että näin koko herkullisen kattauksen vihdoinkin nenäni edessä kun olin fiilistellyt sitä niin pitkään pelkästään paperilta. :D

Ja voi vitsi, että ruoka oli hyvää! <3 Vaikka minulla ei ollutkaan yhtään nälkä, niin koetin silti ahtaa napaani edes vähän kaikkea ja makustella oikein kunnolla. Vaikka meillä oli pääasiassa kasvispainotteinen alkupalapöytä kala/äyriäistwistillä, niin ruoka oli kuitenkin juhlallista, täyttävää ja näytti kauniilta: esillepanosta siis täysi kymppi! Lisäksi taustamusiikki ruokailun aikana oli myöskin hyvä veto, sillä kaikki taisivat olla vielä hieman liikuttuneita vihkimisestä, joten musiikki rentoutti tunnelmaa mukavasti.



Vaikka aloitimme vihkimisen myöhässä aikataulusta, niin taisimme kiriä päivää hyvin kiinni alkuruokien jälkeen, nimittäin syötyämme toinen kaasoista kävi vinkkaamassa, että olemme reippaasti aikataulusta etuajassa! :D Päätimme kuitenkin, että otetaan rennosti ja seurustellaan vieraiden kanssa nyt kerrankin oikein ajan kanssa. Lisäksi hetkiä sai kulumaan hyvin vieraskirja- alias vieraskorttipisteellä sekä photoboothissa.







Ainakaan minulla ei tullut odotteluhetki pitkäksi, sillä jäin juttelemaan jokaisen vastaantulijan kanssa ja hyvä kun ehdin käydä edes itse photoboohissa. Koetin ihan tosissani pysähtyä paikoilleni ja ihmetellä sekä ihastella kaikkea, painaa mieleeni yksityiskohtia ja kauniita sanoja, joita ihanat vieraat jaksoivat kertoa yhä uudestaan. Näytin kuulemma ihan joutsenelta tai keijukaiselta häämekossani! arvatkaa vaan, tuliko sellainen jes!-fiilis ja prinsessaolo niistä kaikista kehuista! <3







Pääsimme ajallaan pääruoan kimppuun ja pakko muuten hehkuttaa oikein erikseen tarjolla ollutta hummerikastiketta, joka vei kielen mennessään! Voi kunpa sillä pääsisi herkuttelemaan näin arkenakin. :D Ainakin itse olin ruoan jälkeen aivan ähkytäynnä, joten jälleen oli sopiva hetki nousta vähän jaloittelemaan ja hyvän sään ansiosta moni viihtyikin ulkona useamman tovin. En ymmärrä, mihin ne kaikki tunnit tuntuivat katoavan, mutta seuraavaksi yksi kaasoista pyysikin juhlaväkeä siirtymään takaisin sisätiloihin. Oli nimittäin päivän ainoan virallisen ohjelman aika.

// Edit. Muistinpas näin jälkikäteen, että pihalla otettiin myös virallisempia potrettikuvia eri kokoonpanoilla perheen, suvun, kummien, kaasojen sekä bestmanin kanssa, mutta taidan jättää nyt niiden julkaisemisen välistä täällä blogin puolella. :)

(Kaikki kuvat © Anu, lisää hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä)

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Elämäni onnellisin hetki



Meitä tuli ulos vastaan loistavat tukijoukkomme eli kaasot ja bestman hienoisen hermostuneen oloisina. :D Annoin sormukset bestmanille ja käsilaukun siskolleni, jonka jälkeen kaikki aikataulut ja kiireet loppuivat kuin seinään. Vedimme sekunnin happea sekä tarkistimme, että tukka oli hyvin ja kello näkyi, jonka jälkeen toinen kaasoista antoi musiikinsoittajille merkin aloittaa Camille Saint-Saënsin The Swan ja apujoukkomme lähtivät kulkemaan kohti vihkipöytää.





On todella vaikeaa sanoin kuvata, millainen onnen, hämmennyksen, kiitollisuuden ja liikutuksen sekamelska minut valtasi kun kuulin tämän minulle tärkeän kappaleen soivan ja käännyimme eteisestä juhlasaliin, jossa kaikki läheiset ja rakkaat olivat meitä odottamassa! Koetin nieleskellen ottaa katsekontaktia kaikkialle ja samaan aikaan toppuutella miestäni kiirehtimästä kädestä puristamalla, sillä kappale kesti kuitenkin muutaman minuutin ja pöytien väliin rakennettu käytävä oli lyhyt. Minua ei kuitenkaan jännittänyt tippaakaan, olin vain niin onnellinen ja liikuttunut, mikä sai käteni tärisemään. Onneksi tuki ja turva oli siinä ihan vieressä.





Meidän vihkijänotaari Tuusulan käräjäoikeudesta oli aivan loistava puhuja ja veti koko seremonian rauhallisesti ja varmasti alusta loppuun, mikä ei kyllä helpottanut yhtään liikutustani. Tästä voi lukea lisää seremonian yksityiskohdista. Mies lausui oman vihkivalansa ensin ennen kuin pujotti sormuksen sormeeni ja siinä kohdassa meinasin oikeasti ruveta parkumaan ihan tosissani. Hän oli ilmeisesti hieman stressannut oman puheensa kirjoittamista, mutta oli kuitenkin muotoillut sanansa niin kauniisti ja koskettavasti, että en meinannut kestää! Sain kuitenkin koottua itseni juuri sopivasti, jotta pystyin lausua oman puheeni toivottavasti edes suhteellisen kuuluvalla äänellä, vaikka ääni värisikin aika tavalla.

Kun vihkijä vihdoinkin julisti meidät aviopuolisoiksi ja olimme siis onnellisesti naimisissa, myös omat tunteet vaihtuivat helpotukseksi ja iloksi. Sehän meni hyvin! Kuulimme myös jälkikäteen muilta vierailta, että vihkitilaisuus oli ollut kaunis, juhlallinen ja liikuttava. Ihan loistavaa, että saimme siitä juuri meidän näköisemme hetken. :)




Kävelimme miehen kanssa juhlasalin etuosaan onnittelujonoa varten ja meidän vanhemmat sisaruksineen pääsivät ensimmäisenä lausumaan onnentoivotuksensa. Tässä kohtaa aiheutui kuitenkin pieni hämminki siitä, mitä tapahtuu ja ehkä jonkun olisi ollut hyvä hieman kohottaa ääntä ja pyytää vieraita liikkumaan samaan suuntaan. Onneksi lähimmästä pöydästä eräs rohkea lähti kuitenkin reippaasti halaamaan meitä, jolloin muu juhlakansa ymmärsi seurata perässä ja saimme kaikille alkumaljat käteen. Bäckbyn henkilökunta oli muistanut toiveemme meidän omista kaiverretuista laseista, joten pääsimme miehen kanssa kohottamaan ensimmäiset maljamme niistä avioparina. <3

Kun bestman oli vielä toivottanut kaikki tervetulleiksi, oli aikaa istahtaa hetkeksi alas ja siemailla kuohuvaa, jonka muistan edelleen maistuneen todella hyvältä. Paljon muuta en edelleenkään siitä hetkestä muistakaan, sillä olin vielä jotenkin ihan sumussa vihkitilaisuudesta ja kaikkien ihanien ystävien kohtaamisesta. Myös orastava nälänpoikanen oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, mutta siitä huolimatta seuraavana oli vuorossa ruokailu, joka aloitettiin alkupalapöydällä.

Tässä vielä kuva meidän sormusparista, joka napattiin potrettien yhteydessä. <3

(Kaikki kuvat © Anu, lisää hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä)