tiistai 29. maaliskuuta 2016

Juomia moneen makuun

Nyt voi taas hengähtää kaksi sekuntia, koska saimme vihdoinkin viikonlopun aikana valittua viinit meidän juhliin usean hyvän vaihtoehdon joukosta! Olen kallistanut kuppia kuluvan kuun aikana sen verran usein, että ei tee kyllä yhtään tiukkaa tehdä tässä välissä pieni nenänvalkaisuoperaatio. :D Ja kuohuviinia pystyn varmaan maistamaan seuraavan kerran vasta siellä meidän juhlissa, blääh!

Juon oikeasti tosi harvoin ja silloin yleensä vähän reippaammin, joten minulle ei ole yhtään tyypillistä tällainen tissuttelu ja se alkaa oikeasti jo vähän inhottaa. En myöskään juo koskaan vain alkoholin takia, vaan drinkin täytyy myös maistua hyvältä, mistä syystä on ollut erittäin tärkeää, ettei tarjoiltavaksi päädy yhtään virheostosta. Olin myös vähän yllättynyt, että kaikki valitut juomat löytyivät loppujen lopuksi myös tästä ensimmäisestä juomapostauksesta! En siis täysin hakoteillä ollut alun alkujaankaan. :) Linkin takaa löytyy tarkemmat kuvaukset juomista, joten en viitsi kerrata niitä enää tässä uudestaan.

Kuohuviini: Castellblanc Cava Seco



Kuohuviini: Eminazero (alkoholiton)



Punaviini: Cono Sur Bicicleta Pinot Noir



Valkoviini: Devil's Rock Riesling


Kuohuviinien kanssa meinasi mennä totaalisesti hermo! Maistoimme uutenavuotena jotain Castellblancia ja se oli aivan liian kuivaa, joten päädyin etsimään puolimakeita vaihtoehtoja. Ensimmäinen nappivalinta oli tuo alkoholiton Eminazero, joka maistui okeasti melko kuivalta, vaikka se sisältää jopa 40 g sokeria. Ostin seuraavaksi samaa kaliiberia Pol Rémy -kuohuviiniä, jossa sokeria oli jopa vähemmän, 35 g, mutta omaan suuhun juoma maistui silti pikkuisen väljähtäneeltä omenasiideriltä!

Korkkasimme pääsiäisen kunniaksi tuon Castellblanc Cava Secon ja se oli enemmistön mieleen, joten vihelsin pelin poikki tässä kohtaa ja päätin, että eiköhän se mene alas siellä juhlissakin. Maistoin Wanhan Sataman häämessuilla muuten myös sellaista kohtuuhintaista kuohuvaa kuin Jaume Serra Cava Brut, josta ei jäänyt kieli kitalakeen kiinni, mutta se jäi nyt uudelleenmaistamatta ja ehkä ihan hyvä niin. Lompakko ainakin kiittää. :)

Punkku oli helpoin valita, sillä avasimme jouluaattoaterialla tuon Cono Surin Pinot Noirin ja se oli täydellisen keskinkertaisen makuista erilaisten ruokien kanssa eikä herättänyt kenessäkään vahvoja intohimoja, joten uppoaa varmasti monelle! :) Valkkareista Devil's Rockille löytyi vahva haastaja Cono Surin Rieslingistä, mutta jälleen enemmistön mielipiteellä ja hyvillä suositteluilla Devil's vei voiton.


Alkoholittomista juomista en jaksa stressata, koska niitä on paljon helpompi hankkia ja maistella lyhyelläkin varoitusajalla, mutta aivan varmasti tuomme paikalle ainakin paljon kivennäisvettä, limuja ja jotain erikoisempia mehuja. Olen aivan rakastunut noihin hanallisiin lasiastioihin, joihin haluaisin jotain vettä tai mehua sekä kaikenlaisia hedelmänpalasia lillumaan! Aion kyllä ensin kartoittaa tapaamisessa, mitä astioita juhlatilalla on tarjota sekä mahdollisesti myös alkoholittomia juomia ennen kuin rupean hötkyilemään.


APUA!! Tänään vietiin myös kutsut postikonttorille! Iik, enkä tajua vieläkään, että ollaan menossa naimisiin. :D Mies oli niin höpsö, kun laittoi ennen töistä lähtöä viestiä, että toivottavasti maltan odottaa häntä kotiin, niin hän lähtee mukaan kantoavuksi Postiin. <3 Taitaa hänelläkin siis pikkuhiljaa alkaa nuo häät kiinnostaa ja onneksi niin, nimittäin nyt ei saa enää perua mitään. ;)

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Mah babies!!

En olisi tämänkään päivän uskonut koittavan, mutta kaikki kutsut ovat nyt vihdoinkin valmiita, kirjekuorissa ja postimerkeillä varustettuna! Olin myös itse sooo done with this shit, että piti harkita kaksi kertaa, raaskinko postittaa kutsuja ollenkaan, vai pidänkö jokaisen kortin sittenkin itselläni. :D



Syytän kameraa: oikeasti tekstit näkyvät ihan hyvin ja selkeästi :D



Kutsut olivat käytännössä alusta loppuun idioottivarmaa kasaamista leikkaa-liimaa -tekniikalla, mutta en olisi ikinä uskonut, kuinka kauan näiden tekemiseen menisi, vaikka kaasotkin olivat muutamassa työvaiheessa auttamassa! Myös rahaa paloi loppujen lopuksi sen verran, että olisin saanut samalla hinnalla varmasti ihan hienot valmiit kutsut tilattua jostain, mutta tulipahan nyt kuitenkin tämäkin kiirastuli koettua ja lopputulokseen olen myös enemmän kuin tyytyväinen. :) Ei kyllä tarvitse kahta kertaa miettiä, tilaanko kiitoskortit sitten myöhemmin vimpan päälle valmiina vai en... :D

Työvaiheet menivät seuraavasti:

- Mittaa materiaalit
- Tilaa/osta tarvikkeet ja työvälineet
- Leikkaa kutsut ja taittele oikean mallisiksi
- Leikkaa pitsit
- Leikkaa satiininauhat ja polta nauhojen päät siistiksi
- Liimaa pitsi kiinni kutsuun
- Kiinnitä satiininauha pitsiin (kaksipuoleinen teippi on ihan must!)
- Paina leimasimella Kutsu -tekstit paperiin ja leikkaa irti
- Leikkaa hieman isommat pahvinpalat Kutsu -paperin alle ja liimaa nämä yhteen
- Liimaa Kutsu -kappale kiinni satiininauhan päälle
- Suunnittele tekstit ja taita oikean kokoisiksi (kiitos miehelle tästä!)
- Printtaa tekstit ja leikkaa oikean kokoisiksi
- Kiinnitä tekstit kutsuun (suosittelen jälleen kaksipuoleista teippiä)
- Solmi satiininauhat kiinni (hienolle) rusetille
- Kirjoita osoitteet kirjekuoriin ja laita kutsut kuoriin
- Lisää vielä postimerkit sekä sydäntarrat sinetiksi kuoriin

Ja lähes kaikki vaiheet siis kerrottuna 40:llä... En edes viitsi laskea, kuinka monta työtuntia tähän urakkaan upposi! :D Olisin varmasti menettänyt hermoni, jos kutsujen valmistus olisi pitänyt sisällään yhtään vaikeaa tai riskialtista vaihetta, joten onneksi kaikki meni hyvin. Ja mikä tärkeintä, varasin tarpeeksi aikaa, ettei vieläkään ole tullut kiire, vaikka kaikenlaisia viivytyksiä ja tarvikkeiden loppumisia on tullut matkan varrella vastaan.

Lähetän tuotokseni maailmalle nyt heti pääsiäisen jälkeen kuun vaihteessa ja sitten ei voi enää perua mitään, iik! Vaikka kutsujen tekeminen on konkretisoinut naimisiin menoa todella paljon, niin siltikään tulevat juhlat eivät ole vielä iskostuneet päähän, että menen ihan kohta ihan oikeasti naimisiin! Luulenpa, että kylmät väreet hiipivät selkää pitkin vasta sitten, kun olen saanut mekon päälleni ja meikin sekä kampauksen valmiiksi.

Ihanaa, nyt voi vähän hengähtää ja vain jäädä odottelemaan jännittyneenä vastauksia! :)

torstai 24. maaliskuuta 2016

Vessassa on tunnelmaa!

No niin, olen saanut oikein kunnon draivin päälle ja hoitanut vauhdilla edelliskuulle jääneitä hommia pois listalta! Vielä puuttuu sellaisen koristeeksi tarkoitetun valokuvanarun kasaaminen loppuun, jonkin pitkähihaisen bleiserin tms. ostaminen illalle (kyllä, uusia hankittavia pälkähtää päähän vähän liikaakin...) sekä loppujen juomavaihtoehtojen lyöminen lukkoon, niin ollaan aikataulussa.

Nyt olen kuitenkin so done vessakorien kanssa ja sain muutama päivä sitten vihdoinkin sommiteltua koko sisällön ekaa kertaa paikoilleen sekä tuunattua tavarat edustuskelpoisiksi!


Naisten korista löytyy kahdet sukkahousut, siteitä, tamponeja, pieni ompelupakkaus, silkkipaperia kiiltäville kasvoille, suolaa viinitahroille, spraydeodorantti, hiuslakka, hajuvesinäyte, särkylääkettä, laastaria ja kurkkupastilleja. Sain juuri ja juuri tungettua kaiken tuohon pikkuiseen koriin! :D


Miehille olen puolestani varannut hiukan samantyylisiä tavaroita, eli spraydeodorantin, hiusvahaa, kamman, ompelupakkauksen, kurkkupastilleja, laastaria, särkylääkettä sekä suolaa viinitahroille. Hups, tuo ensimmäinen kori taisi tulla ihan vähän vaan enemmän täyteen! Ei ole helppoa olla nainen... ;)

Lisäksi sain vinkkiä FB:n hääryhmässä, että minun kannattaisi lisätä joukkoon vielä ainakin närästyslääkettä, kirkasta kynsilakkaa naisten koriin, jos useammat kuin kahdet sukkahousut menevät rikki, muutaman piilopullon ja miesten koriin kondomeja. Noille kortsuille en ainakaan lämmennyt ja saa nähdä, innostunko ostamaan muutenkaan enää mitään uusia tavaroita mukaan, ainakin naisten kori natisee jo liitoksistaan.

Tässä vähän lähikuvaa sisällöstä. Tykkään erityisesti noista heippalapuista, joita kirjoittelin ylläreiksi tavaroiden sekaan:







Noita peltirasioita sain odottaa yli kuukauden ennen kuin ne vihdoin toimitettiin perille! Ne ovat kuitenkin kaiken odottamisen väärti ja hankin ne täältä. Vähän muuten ärsytti kontaktoida kaikki paperilaput muoviin, mutta ajattelin mieluummin pelata varman päälle, kuin että paperit olisivat muhjunneet märän lavuaarin päällä epäsiistin näköisiksi. Saapa nähdä, kuinka siistissä kunnossa korit muutenkaan ovat sitten juhlien loppumainingeissa... Huh, toivottavasti vieraat nyt viihtyvät vessassakin ja kaikilla olisivat asiat niin hyvin, ettei koreille tulisi juurikaan käyttöä. :)

Otin muuten vähän aikaa sitten yhteyttä myös Lambin asiakaspalveluun ja sieltä luvattiin, että Rakkaustarinoita -vessapaperia saa taas kauppojen hyllyiltä nyt kevään ja kesän aikana! Pitää ehdottomasti lisätä niitä ostoslistalle! <3

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Upeeta, mahtavaa!

Oli pakko tulla tekemään pieni pikapäivitys, kun sovin vihdoin tänään tapaamisajan sinne Bäckbyhyn ja ekalla yrittämällä saatiin vieläpä päivä sekä aika natsaamaan kaikille! :)

Saan siis vihdoinkin kysymyksiini vastauksia, kun mennään miehen, kaasojen ja bestmanin kanssa palaveeraamaan sinne maanantaina 30.5., en malta odottaa! Samalla päätettiin, että kutsujen vastauspyyntö tulee olemaan viikkoa ennen tapaamista, eli 23.5. ja jos (kun!!) lähetän ne kutsut nyt tässä kuun vaihteessa, niin vastausaikaa kertyy melkein kaksi kuukautta. Deadlinen jälkeen on sitten enää suurin piirtein kaksi kuukautta aikaa juhliin, iik! Mielestäni menee nyt kyllä aivan nappiin noiden kutsujen, vastausten ja tapaamisten sumpliminen, vaikka ehdin muutamat kerrat niistä murehtiakin. :) Pitäisi myös järkätä tässä piakkoin jotkut yhteistreffit kaasojen ja bestmanin kanssa, että kaikki tutustuvat toisiinsa hyvissä ajoin edes vähän.

Ja siis kutsuthan ovat siis jo melkein valmiit, huoh... Mies sai tänään vihdoinkin sommiteltua teksteistä ensimmäisen version, mutta päätin kuitenkin tehdä niihin vielä pieniä muutoksia, minkä lisäksi meiltä loppuu printteristä musteet, eli joudun kuitenkin tulostamaan paperit vasta töissä. Huomasimme myös, että vaikka kutsut eivät ole mielestäni ihan sieltä pienimmästä päästä, niin tulee tekemään tiukkaa saada kaikki tekstit mahtumaan mukaan! Tällaiseksi ne nyt kuitenkin muotoilin:

Meillä on ilo kutsua teidät todistamaan,
kun sanomme tahdon ja kohotamme maljat

Wanhassa Bäckbyssä
perjantaina 5. elokuuta 2016
kello 15.00.

Juhlamme jatkuvat samassa tilassa vihkimisen jälkeen.

Sydämellisesti tervetuloa!


Sofia xxxxx & xxxx xxxxxxx

V.p. 23.5.2016 mennessä
Sofia (puh.) / xxxx (puh.)
sähköposti / sähköposti

---------

Juhlainfo

Vietämme häitä osoitteessa xxxxx.
Juhlatilan vierestä löytyy parkkipaikka 22 autolle.

Pyydämme huomioimaan, että kutsu koskee vain kuoressa nimettyjä henkilöitä.
Kerrottehan ilmoittautumisen yhteydessä mahdollisista erityisruokavalioistanne.

Juhlissa toimii valokuvaaja ja videokuvaaja. Videotaltioinnista tehdään kooste hääparille.

Mahdolliset muistamiset toivomme häämatkatilillemme:
FIxx xxxx xxxx xxxx xx
Pieni lahjatoivelista löytyy osoitteesta:
xxxxxxxx
Tärkeimmän lahjan annatte kuitenkin juhlimalla kanssamme tärkeää päiväämme!

Juhlapäivänä teitä avustavat kaasot sekä bestman
xxxxxx: (puh.)
xxxxxx:(puh.)
xxxxxx:(puh.)

--------

Lisäksi tapaamme meidän klassisesta musiikista vastaavan oboen soittajan sekä pianistin huhtikuun loppupuolella ja sovin alustavasti, että hääpuku fiksataan minttiin sitten kesäkuun alussa. :)

Nyt kun vielä saisin jotenkin tuon miehen innostettua häätouhuiluun mukaan, nimittäin tässä alkaa olla ihan oikeasti jo säpinää ilmassa! Olen jo varmaan kyllästymiseen asti vihjaillut, että olisi ehkä hyvä alkaa katselemaan sitä vuokrapukua, koska elokuussa vietetään muitakin häitä ja parhaat puvut viedään takuulla ensimmäisenä päältä. Olen myös varma, ettei niitä pysty vuokraamaan päivää ennen häitä, koska puvut sovitetaan, varataan ja pesetetään aikavälillä X ennen ja jälkeen juhlia.

Ja sitten miehen pitäisi edelleen uskaltaa puhua sille eräälle haisevalle ystävälleen, että laittaa nyt hitto dödöä kainaloon ennen kuin saapuu paikalle... Miten voi muka olla niin vaikeaa? Jos vain voisin, niin tekisin kyllä kaiken ihan itse! :D Vastakohdat näköjään täydentävät toisiaan...

Pakko muuten kirmata päivittämään häiden to do -lista nyt heti paikalla! Hepuli ei näköjään katso aikaa tai paikkaa. <3

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Ei niin omannäköisiä hääjuttuja

Täällä blogissa tulee tietenkin hehkutettua paljon niitä omannäköisiä häitä ja juttuja, joita sinne juhliin ehdottomasti haluaa mukaan. Varsinkin Facebookin hääryhmän myötä olen huomannut, kuinka erilaisia makuja ja mielipiteitä ihmisillä voikaan olla ja tästä inspiroituneena päätin listata (jee, listoja!), millaisia asioita en omiin häihini itse haluaisi.

Karkkibuffet


En ymmärrä, mikä näissä buffeteissa oikein häiritsee! Olen kuolannut niin monta syötävän ihanaa karkkipöytää kuvista ja livenä, mutta jostain syystä en vain näe sellaista omissa häissäni... Olisiko kenties liian imelää?

Booli ja terävät juomat


Yksinkertaisesti vain ei. Ei koskaan hyvä idea Suomessa. En muutenkaan tajua ihmisiä, jotka haluavat tai olettavat, että häät ovat jotkut opiskelijabile-ryyppyjuhlat. Suomessa on mielestäni tosi vähän arvokkaita juhlia ja olisi ihanaa, jos edes häät saisi pidettyä sellaisena.

Hääleikit ja karaoke


Tämä menee ehkä taas sinne häät ovat arvokas juhla -kategoriaan. Olen kelpuuttanut perinteisistä hääleikeistä ainoastaan kimpun ja sukkanauhan heiton ja mielestäni silloinkaan miehen ei tarvitse sukeltaa sinne mekon alle nilkkoja myöten sitä sukkanauhaa hakemaan. Kaikenlainen amatöörilaulaminen on myös mielessäni ikuistesti tuhoon tuomittu idea varmaan siitä syystä, että joudun kauppareissulla kulkemaan erään Sankaritar -nimisen karaokebaarin ohi ja kadulle kantautuvat sulosävelet ovat olleet aina suorastaan tyrmäävää kuultavaa! :D 

Morsiamen/sulhasen ryöstö


Eikös tämäkin ole hääleikki? Pointtina ehkä se, että yksilö joutuu ryöstön seurauksena yleensä silmätikuksi ja esiintymään/nolaamaan itsensä muiden edessä. Sama pätee polttareihin: jos joudun jossain lehmäpuvussa kaupittelemaan kortsuja Espan puistossa, niin olen varma, että kaasot saavat kuulla kunniansa!

Musiikkiesitykset/runonlausunta


Heh, taisin olla ainakin henkisesti kuvan pojan näköinen muutamissa häissä, joihin pääsin/jouduin nuoruudessani. :D Puheet ja musiikki ovat ihan oiva ohjelmanumero, kunhan niiden määrä ja kesto pidetään kohtuullisena. Tästä syystä varmaan meille tulee myös lapsettomat häät, koska emme halua stressata pienten viihtyvyydestä aikuisten juhlan keskellä.

Menneiden/lapsuuden muistelu


Kyllä, olen pienenä ollut muistaakseni myös sellaisissa häissä, joissa käytiin läpi koko morsiamen historia syntymästä lähtien vanhalla kunnon diaprojektorilla höystetynä, tai sitten olen nähnyt vain unta. Oikeasti, ketään ei kiinnosta, tai ehkä korkeintaan vähän jonkun lyhyen puheen yhteydessä. Saan vilunväreitä kaiken maailman itkuvirsistä ja paatoksesta, eli eiköhän keskitytä häissä vain siihen nykyhetkeen, ihaniin juhliin ja yhteiseen tulevaisuuteen.

Rustiikki


En kyllä tajua, että miksi ei?! Mielestäni häät saavat olla enemmän rennot ja kotoisat kuin kliiniset ja pönöttävät. Jokin tuossa rustiikkisuudessa kuitenkin häiritsee omaa makua... Ehkä liikaa maanläheisiä sävyjä ja puuta? Toisaalta, meidän häissä ei edes ole mitään teemaa mielestäni, joten ehkä juhlien rakentaminen jonkun selkeän teeman ympärille ei vain ole minun juttuni. :D Vai voiko teemaksi laskea pelkästään helmet, pitsit sekä se hemmetin persikansävy ja harmaa?

Tekokukat


Koska ne eivät vain ole yhtä ihania kuin oikeat kukat. Tai sitten niiden kukkien tulisi näyttää mahdollisimman vähän aidoilta: esimerkiksi tuossa taaempana oleva paperimöykky on ihan kivan näköinen. Myöskään minun budjettiini eivät mahdu huumaavan tuoksuvat monimutkaiset kukkalaitteet, mutta yritän mahduttaa edes sen yhden kukan esimerkiksi pöytäkoristeisiin ja rakennan asetelmaa sitten muilla elementeillä näyttävämmäksi.

Nyt ovat muuten kutsut tekstejä vaille valmiina ja ne ovat niin ihanat! Kutsuista siis lisää sitten varmaan ensi kerralla. :)

torstai 10. maaliskuuta 2016

Kotijoukkojen muistamisesta

Meillä on ihan parhaat taustajoukot, jotka ovat olleet koko matkan ajan tukena, tarjonneet ideoita ja apua pyydettäessä sekä hypänneet mukaan juhlafiilistelyyn. Varsinkin äitini on tuntunut olevan välillä enemmän tohkeissaan tulevista juhlista, kuin minä! :D

Olen myös ollut todella otettu siitä, että miehen äiti ja omat vanhempani ovat halunneet osallistua rahallisesti kustannusten kattamiseen ja minun porukat vaivautuvat myös hankkimaan meidän juomat Tallinnasta asti ilman mitään vastavaatimuksia häiden toteutuksesta tai sillä ehdolla, että kutsumme sen ja sen muinaisen sukulaisen sinne juhliin. Emme voi muuta kuin olla kiitollisia kaikesta avusta, mutta ajattelin silti muistaa vanhempiamme jollain pienellä eleellä, josta jää myös kiva muisto hääpäivästä, vaikka sitten vain sinne pöytälaatikkoon.


Löysin Etsystä belgialaisen Ellebelle Juweeltjes -nimisen pikkukaupan, jonka myyjä tekee kustomoituja koruja toivotulla kuvalla. Sain aivan huippuidean tilata minun ja miehen äidille rintaneulat meidän molempien lapsuuskuvilla ja näistä tuli aivan hurmaavat! Samalla tajusin, että rintaneulat korvaavat hauskasti myös vieheet, koska käsittääkseni kummallekaan ei ole tulossa kukkia rintapieleen. :) Hintakin oli varsin kohtuullinen, 15 €/kpl sisältäen postituksen.

Voin myös suositella myyjää muillekin: sain ihan huippupalvelua ja esimerkiksi valokuvan valmiista koruista sähköpostiini tarkistettavaksi, että kelpaavathan ne varmasti postitettaviksi. Pienenä kritiikkinä on mainittava, että pikkuisen harmittaa, kun miehen kuvan päälle tuntui jääneen jotain murusia ja kuva ei ollut aivan suorassa suhteessa neulan paikan kanssa, eli korun joutuu kiinnittämään vinoon, jos kuvan haluaa suoraan... Mutta en kyllä jaksa alkaa reklamoimaan ja odottamaan uutta lähetystä, ajatus olkoon tärkein!

Isälle oli hieman hankalampi löytää lahjaa, sillä nettikaupat tuntuivat tarjoavan lähinnä jotain kalvosinnappeja ja kravattineuloja erilaisilla jujuilla, mutta mikään "I loved her first" -teksti ei oikein maistunut sopivalta ainakaan omaan suuhuni. Sitten löysin onneksi tämän puolalaisen firman nimeltä Stamped World, joka myy rintaneuloja halutulla painatuksella tai kuviolla.


Olen niin mielissäni, että myyjä pystyi painamaan suomenkielisen tekstin ja varastosta löytyi vielä ääkkösetkin! <3 Iskä on vähän sellainen merimies, niin olisin halunnut ankkurikuvan vielä tuon tekstin perään, mutta ilmeisesti se ei mahtunut siihen enää. Onneksi kuitenkin takaa löytyi pikkuinen piilosydän, kuten olin toivonutkin. :) Ihan minun ja meidän näköinen lahja! Kravattineula on suurimmaksi osaksi alumiinia eikä kovin hienostuneen/arvokkaan näköinen, mutta tässäkin kohtaa ajatus on mielestäni tärkein. En usko, että morsiamen isä -aiheinen neula on muutenkaan se ensimmäinen valinta jatkossa joitain muita juhlia ajatellen. ;)

Jäin vähän mietiskelemään tuota mieheni äidin miestä, joka ei millään muotoa ole mikään isäpuoli ja on muutenkin astunut mukaan kuvioihin vasta melko hiljattain. Emme myöskään miellä häntä samalla tavalla lähipiiriin, kuin omia vanhempiamme, vaikka säännöllisesti olemmekin tekemisissä keskenämme, joten olen miettinyt, onko minun pakko keksiä hänellekin joku lahja. Nämä muut lahjat ovat kuitenkin tosi henkilökohtaisia, enkä voisi ostaa hänelle mitään vastaavaa, jolloin koko lahjasta katoaa idea ja tuntuu vähän teennäiseltä väkisin keksiä hänelle jotain krääsää. Todennäköisesti lahjat annetaan siis vain meidän vanhemmille, joten toivottavasti hän ei pahoita tästä mieltään.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

How I love your peaceful eyes on me...

Jouduin jonkin aikaa miettimään, minkä biisin tahdissa pyörähtelemme häätanssimme. Olen nimittäin siinä mielessä vähän hassu tyttö, että en kuuntele musiikkia kovin paljon, joten minulla ei ole mitään erityisiä lempibändejä tai -biisejä. Mies on sen sijaan toista maata, mutta hänen musiikkimakunsa ei kuitenkaan ihan taivu häätanssibiisien puolelle, että sitä kautta löytäisi helmiä kappalevaihtoehdoiksi. Kaikki valssit kuulostivat niin mollivoittoisilta tai liian mahtipontisilta, eikä mikään vastaan tullut hitaampi poppikappalekaan tuntunut omalta.

Sitten mieleeni välähti yksi kappale ainakin kymmenen vuoden takaa! Kun aloimme seurustelemaan, mies oli kova pelaamaan Final Fantasya. Itse en välittänyt pelaamisesta, mutta sitä oli kiva seurata vierestä juonen, visuaalisen ilmeen sekä animaatiopätkien ansiosta ja välillä vietimmekin aikaa vierekkäin tällä tavoin peliä pelaillen.

Noista ajoista mieleeni jäi yksi biisi, Nobuo Uematsun säveltämä Eyes on Me. Kappale saa joka kerta kylmät väreet kipuamaan aina niskaan saakka ja mielen herkistymään. Se tuo jotenkin niin elävästi mieleen nuo 16-kesäisten vastarakastuneiden viikonloppuiltapäivät, jolloin pelimusiikkikin kuulosti äärimmäisen romanttiselta. Aiomme tanssia tämän kappaleen tahdissa, koska se on jo ajat sitten muodostunut meidän lauluksemme. Toivottavasti DJ löytää jostain soitettavaksi instrumentaaliversion, esimerkiksi tämä sovitus kappaleesta on aivan ihastuttava! Tai ainakin alkuperäisen kappaleen alku- ja lopputahdit täytyy muokata paremmin itse biisiin sopivaksi. Eyes on Me on edelleen näiden kaikkien vuosien jälkeen niin kaunis! <3


Whenever sang my songs
On the stage, on my own
Whenever said my words
Wishing they would be heard
I saw you smiling at me
Was it real, or just my fantasy?
You'd always be there in the corner
Of this tiny little bar

My last night here for you
Same old songs, just once more
My last night here with you?
Maybe yes, maybe no
I kind of liked it your way
How you shyly placed your eyes on me
Did you ever know
That I had mine on you?

Darling, so there you are
With that look on your face
As if you're never hurt
As if you're never down
Shall I be the one for you
Who pinches you softly but sure?
If frown is shown, then
I will know that you are no dreamer

So let me come to you
Close as I want to be
Close enough for me
To feel your heart beating fast
And stay there as I whisper
How I love your peaceful eyes on me
Did you ever know
That I had mine on you?

Darling, so share with me
Your love if you have enough
Your tears if you're holding back
Or pain if that's what it is
How can I let you know
I'm more than the dress and the voice
Just reach me out, then
You will know that you are not dreaming

Darling, so there you are
With that look on your face
As if you're never hurt
As if you're never down
Shall I be the one for you
Who pinches you softly but sure?
If frown is shown, then
I will know that you are no dreamer

torstai 3. maaliskuuta 2016

Kaikki järjestyy s i t t e n k i n !

No niin, ehdin sitten kriiseillä ihan urakalla tuon vihkijän takia, mutta heti seuraavana päivänä kaikki ratkesi kuin itsestään! :D

Meille oli nimittäin tiistaina iltapäivään mennessä varattu vihkijät Porvoosta, Tuusulasta ja Hyvinkäältä ennen kuin saimme edes tietää, että onnistuuko ylipäänsä matkustaminen Vantaalle noin kaukaa! Eräs henkilö myös oikein soitti minulle mailini perusteella ja pähki siinä aikansa, että periaatteessa varaus kuuluisi tehdä pk-seudulta, mutta jos en kertakaikkiaan löydä ketään mistään, niin hän varaa jo alustavasti ajan kalenterista, että tulee sitten varmasti henkilökohtaisesti vihkimään meidät. Siis ihanaa, mitä palvelua ja huomioonottamista! <3 Loppujen lopuksi päätimme vahvistaa Tuusulan käräjäoikeudesta notaarin meille, koska häneltä on kaikista lyhyin matka tulla paikan päälle.

Uudenmaan maistraatista tai Vantaan käräjäoikeudesta ei ole vielä vastattu ja periaatteessa mietin, että jos Vantaalta joku järjestyy paikalle, niin pitäisikö meidän vaihtaa notaaria kuitenkin Vantaan yksikköön, mutta toisaalta olen niin kypsynyt tähän tilanteeseen, että pitäköön tunkkinsa. Väitän edelleen, että pääkaupunkiseudulta on aivan todella vaikeaa saada ketään paikan päälle, mutta annapa olla, kun uskallat tiedustella asiaa Kehä 3:n ulkopuolelta!

Me jopa innostuttiin miehen kanssa miettimään silloin kriisipäivänä, että pitäisikö kysyä vihkimisestä/liiton siunaamisesta Suomen buddhalaisuuden yhdistyksestä, koska vaikka emme ole mitenkään uskonnollisia, niin kuitenkin buddhalaiset arvot ja ajatusmaailma osuvat aika hyvin yhteen meidän kanssa, joten olisimme voineet allekirjoittaa jokaisen vihkijän lausuman sanan ilman, että se olisi tuntunut tekopyhältä. Melkein harmittaa tämän suunnitelman kuoppaamisen puolesta, koska olisipa muuten ollut ainakin perinteistä poikkeava seremonia! :D

Kiitos vielä kaikille tsempeistä! <3 Niillä oli varmasti vaikutusta sen kanssa, että saatiin asiat järjestymään parhain päin. Ihastuin varsinkin Susannan omassa blogissa kertomastaan seremonian kulusta ja olisimme varmasti ottaneet tämäntyylisen Plan B:n käyttöön ilman näitä viimeisimpiä juonenkäänteitä. Itse asiassa ajatukset olivat vähän aikaa ihan kuutamolla, koska olin jo asennoitunut erilaiseen vihkimiseen, mutta sitten yhtäkkiä se alkuperäinen suunnitelma olikin mahdollista toteuttaa. Huhuh!

Onpas ihanaa ja helpottavaa kiivetä takaisin sinne vaaleanpunaisen hattarapilven päälle tunnelmoimaan sekä valitsemaan kaikenmaailman pillejä ja kukkien sävyjä pöytäkoristeisiin. <3 Happily Ever After voi jatkua!