lauantai 14. marraskuuta 2015

Huomenlahjakuvaukset !!!

Tämä häätouhuilu on lähtenyt niin lapasesta, mutta ei haittaa ainakaan minua! :D Kävin tänään ottamassa valokuvaajalla nimittäin huomenlahjakuvat ja voin suositella samaa lämpimästi jokaiselle! Kävin kampaajalla, meikkaajalla ja lopuksi siellä studiossa ja päivä antoi pienen ripauksen esimakua siitä fiiliksestä, mikä hääpäivänä mahdollisesti tulee olemaan. Rupesi kivasti kutkuttamaan vatsanpohjasta. :)

Vähän ennen kuvauspäivää meinasi kuitenkin tulla sellainen lapsellinen olen ruma ja lihava-kiukkukohtaus, koska sain pari päivää sitten koko dekolteen alueelle jonkun ihmeellisen finni/näppyläihottuman! Olen ihan hämmentynyt, koska minulla ei ole ollut ikinä mitään iho-ongelmia ja tämä sama ihottuma on alkanut vaivata vasta ensimmäisen kerran tänä kesänä. Aluksi luulin, että se on jotain ns. hikinäppylää, koska kesällä hikoilin, mutta en ottanut aurinkoa ja paita oli aina dekolteen peittona hautomassa sitä.

Loppukesästä ihottuma hävisi kuin taikaiskusta ja palasi takasin tosiaan pari päivää sitten. Se ei kutise eikä kirvele enkä ole yhtään kipeä, mutta näytän kamalalta. Meikkaaja ja äiti vinkkasivat, että ihottuman saattaa aiheuttaa uudet pesemättömät vaatteet, joten täytyypä tarkkailla asiaa. Kieltämättä viimeksi sovitin sitä uutta kaason mekkoa ja sen jälkeen ongelmat alkoivat, joten voi olla, että olen vuosien saatossa herkistynyt jollekin kemikaalille, aika ällöä! Ai niin, ja minulle tuli tällä viikolla myös joku ihme finni sääreen, siis sääreen?! Mitä hittoa, se piti puristaa pois ennen kuin se lähti paranemaan.

Ajattelin myös, että olisin ehtinyt ottaa solariumissa hennon päivetyksen iholle, mutta eipä parista kerrasta paljon kostunut, koska minulla ei ollut yhtään pohjarusketusta auttamassa värin tarttumisessa. Sain myös metsästää valkoisia stay up-sukkia kissojen ja koirien kanssa: Ensimmäiset postista tilatut kiinan ihmeet olivat aivan liian pienet eikä niissä ollut silikoninauhaa ja toiset sukat puolestaan olivat ihan väärän väriset. Lopulta löysin Cybershopista oikeanlaiset sukkikset, mutta tässä vaiheessa alkoi kieltämättä tulla jo yksille sukille turhan paljon hintaa, koska alunperin luulin maksavani vain niistä kiinan sukista jonkun pari euroa. Mutta mitäpä sitä ei visionsa eteen tekisi... :D

Pisteenä i:n päälle fiilikset meinasi lopullisesti latistaa tuo Pariisissa sattunut isku, josta kuulin aamulla ensimmäiseksi kun pääsin sängystä ylös. Päätin sitten kuitenkin, että en rupea perumaan kaikkea viime hetkellä ja että viis näppylöistä ja kalpeasta ihosta! Marssin joka tapauksessa kameran eteen ja olen ihan hyvä tällaisena.

Ensimmäiseksi istuin Sellon Salon Klipsin kampaajan penkkiin ja minulle tehtiin kevyet laineet ja kampaajan vinkistä myös toiselle puolelle päätä sivuletti, joka oli tosi ihana! Muistin kotona ottaa letistä kuvan ja se saa toimia inspiraatiokuvana kun lähdemme kaverini kanssa suunnittelemana sitä hääkampausta. Näen jo visiossani sellaisen muhkean paksun letin, joka kiertää pään sivusta niskaan korvan taakse ja sinne tehdään joku hässäkkänuttura! <3



Tuossa peilissä on sitten joku kökkö, ei siis minun suussa. :D Hinnastakin tuli vähän halvempi kuin mitä olin laskenut, koska ei lähdetty väkertämään hiuksiin mitään monimutkaista väkkärää. Tykkäsin myös palvelusta, jota sain Klipsistä ja oli kiva höpötellä kaikkia hääjuttuja kampaajan kanssa..

Kampauksen jälkeen kävelin huoneen poikki Emotionin puolelle ja minulle tehtiin kevyt päivämeikki vaalean ruskealla luomivärillä, runsaalla puuterilla ja persikkaisella huulipunalla. Pitäisi kyllä muistaa ja uskaltaa käyttää huulipunaa useammin, koska sillä saa muutettua ilmettä niin pienellä vaivalla! Olin myös meikkiin tosi tyytyväinen, mutta muistin napsia siitä kuvia vasta kotona kuvausten jälkeen eikä se kyllä näytä yhtään samalta tai niin kivalta, mitä livenä.


Sitten kiipesin portaat ylös seuraavaan kerrokseen ja tapasin jälleen Studio Omenan Sirpan, jonka kanssa visioitiin kuvausjuttuja ensimmäisen kerran parisen viikkoa sitten. Oli alusta asti tosi rento ja mutkaton tunnelma ja myös huumori kukki läpi kuvausten. Minulle oli laitettu ihana valkoinen tausta kevyellä sifonki (?) kankaalla, joka teki taustasta elävän ja pehmeän. Oli myös jännää olla ekaa kertaa ihan oikeassa studiossa ja katsoa, miten ammattilainen sääti valojen ja kameran kanssa.



Joskus häthätää täysi-ikäisenä olen ollut tuollaisissa tanssillisissa kuvauksissa, mutta tästä on niin kauan aikaa, etten muista enää edes kuvaajan nimeäkään. Silloin oli helppoa ikään kuin piiloutua sen tanssijan taakse ja tehdä isoja hyppyjä ja asentoja, mutta nyt yhtäkkiä pitikin olla oma itsensä pienissä vaatteissa, joten poseeraaminen osoittautuikin melko haastavaksi.

Annankin ison plussan erityisesti siitä, että Sirpa osasi koko ajan ohjeistaa, missä asennossa kannatti olla ja mihin laittaa kädet ja jalat, koska vaikka minua ei itse kuvaaminen jännittänyt yhtään, niin oli tosiaan hankalaa yhtäkkiä olla luonnollisen näköisesti, kun minulla ei ollut tämän tyyppisistä kuvauksista yhtään aikaisempaa kokemusta. Jäi niin hyvät fiilikset, että vähän keskusteltiinkin kuvausten jälkeen, jos Sirpa tulisi ottamaan myös ne meidän hääpotrettikuvat sitten kesällä. Olen melko varma, että teen varauksen, kun olen ensin keskustellut miehen kanssa asiasta.


Käytin "vaatteina" tai pikemminkin rekvisiittana kokovalkoisia pitsirintsikoita ja -alushousuja sekä niitä kovan onnen stay upeja ja niihin kiinnitettäviä sukkanauhoja. Otettiin näiden lisäksi myös muutama kuva miehen valkoinen kauluspaita päällä ja hääkorkkarit jalassa. Minusta on erityisen kutkuttavaa, että laitan nämä kaikki samat hepenet päälle sitten hääyönä ja kun annan huomenlahjakuvat, niin yhtäläisyys paljastuu. :)

Niin, se paljastuminen. Olen ollut aivan kissa pistoksista siitä, että olen joutunut valehtelemaan miehelle tästä koko operaatiosta. Olen ostanut kaikki rekvisiitat salaa ja käynyt vaatekaapillakin penkomassa kauluspaitaa kun silmä on välttänyt. Tänään huijasin, että menin kampaajakaverini hius- ja meikkimalliksi johonkin koulutustilaisuuteen, jotta hän ei ihmettele, miksi tulen täydessä tällingissä kotiin. Raukka on kyllä kiltisti niellyt koko pajunköyden ja minulla on melkein huono omatunto koko huijauksesta. Näiden kuvausten jälkeen olen myös ollut niin innoissani, että on hankalaa pitää salaisuutta vielä niin monta kuukautta. Tarkoitus pyhittää keinot ja vaikka itse sanonkin, niin huomenlahjastani tulee varmasti upea ja on ihanaa antaa se miehelle sitten aikanaan. :)

4 kommenttia:

  1. Minullakin on pohdinnassa tuo huomenlahjakuvien otto! Mulla on vaan valmiiksi semmonen lihava, ruma ja olo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi nauratti jotenkin tuo "ja olo" :D Ei kun ihan oikeasti, jos on vaan mahdollisuus, niin menet ehdottomasti kuvattavaksi! Lupaan, ettet kadu :) Kyllä se kuvaaja osaa ammattilaisena katsoa oikeat kuvakulmat ja asennot, että lopputulos näyttää varmasti hyvältä :) Sitä paitsi, milloin muulloin tulee tilaisuus/hyvä syy käydä ottamassa tämmöisiä boudoir-kuvia? :) Kokemus sekin!

      Poista
    2. Hhahah, oon varmaan aikonu siihen liittää vielä jonkun tosi söpön adjektiivin, mut ehkä lopetin itteni morkkaamisen ja jätin vaan ja-sanan :D
      Oon sopinut ystävän kanssa, että hän kuvaa kuvani (on siis valokuvaaja ja otti myös kihlakuvamme).

      Ehkä täytyy vaan pokkana uskaltaa!

      Poista
    3. Täytyy uskaltaa uskaltaa! <3 Ja ainahan voi laittaa enemmän vaatetta päälle tai peittää niitä kohtia, mistä ei pidä :)

      Poista