En tajua, miten oikeasti jaksoin loppupeleissä, koska homma kesti kokonaisen tunnin! Kosmetologi ei kuitenkaan vedellyt kovin suuria alueita kerralla, joten luonnollisesti homma otti sitten oman aikansa. Ja olihan tämä ensimmäinen kertakin. Hän oli kuitenkin tosi taitava ja tarkka tekijä: osasi kiristää ihoa hyvin sekä painaa heti kädellä sokeroitua kohtaa, mikä lievitti kipua ja teki olosta noh, siedettävän. Hikoilin muuten aivan järkyttävästi sokeroinnin aikana, paita oli aivan likomärkä siihen mennessä kun tuli valmista! Olisikohan ollut jotain stressihikeä?
Käsivarsien sokerointi olikin sitten aivan lastenleikkiä eikä se ottanut juurikaan aikaa. Voin muuten sanoa, että käsissä ei ole ikinä aikaisemmin ollut näin pehmoista pumpuli-ihoa, vau! Sain siis samalla myös kunnon superkuorinnankin ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. :)
Ai niin, ja kasvoihin emme muuten koskeneetkaan ollenkaan, koska en ole ikinä aikaisemmin vahannut sitä ja kuulemma iho saattaa reagoida operaatioon mäjäyttämällä kunnon punaisen näppyläihottuman moneksi viikoksi! Hyvä, että tämä tuli heti alussa puheeksi, koska en todellakaan kaipaa mitään finniongelmaa enää tässä kohtaa. Mielestäni kasvojen kunto on tällä hetkellä ihan hyvä, joten ehkä nyt kuitenkin siedän muutaman haivenen naamalla niiden näppyjen sijaan. :D Koputan myös varuiksi puuta, ettei viime hetkillä tapahdu käännettä huonompaan.
Eilen illalla koitti muuten myös historiallinen hetki, nimittäin sain viimeisetkin askartelut hoidettua alta pois! Vannon, että en askartele enää mitään vähään aikaan kun sain nämä menu-ohjelmalaput valmiiksi.
Odottelen vielä pöytäkartan valmistumista sekä ohjelappusia valokuvaus- ja kirjepisteille. Miehellä on tällä hetkellä paljon omiakin töitä, joten ymmärrän, ettei hän voi käyttää kaikkea aikaa noiden hääjuttujen tekemiseen, mutta mielellään haluaisin nuo loputkin paperit valmiiksi ennen loppuviikkoa. :( Varmaan arvata saattaa, että meistä minä olen se, joka on kuukauden etuajassa ja mies hoitaisi hommat valmiiksi mielellään päivää ennen... :D
Harmaita hiuksia aiheuttaa oikeastaan tällä hetkellä vain meidän DJ, joka ei ole vastannut yli viikko sitten lähetettyyn sähköpostiin mitään. Odottelen, että kännykän akku latautuu ja soitan sitten hänelle. Ohjelmatoimistolle lähtee myös varmasti palautetta hänen asiakaspalvelutaidoistaan... Toivottavasti itse keikka illalla sujuu moitteetta (ja ennen kaikkea meidän musiikkitoiveet on huomioitu!), nimittäin muuten vaadin kyllä hyvitystä laskulle, joka sekin muuten piti maksaa etukäteen, huoh.
Ja apua noiden sääennusteiden kanssa! Joka toinen päivä ukkostaa ja myrskyää tai sitten on aurinkoista, voiko mihinkään enää luottaa?! :D Vissiin jännityksessä eletään loppumetreille asti. Toivoisin niin kovasti, että edes ne potrettikuvat saadaan otettua taivasalla... Onneksi etsin ajoissa niitä katettuja paikkoja, koska näyttää vähän siltä, että niille tulee oikeasti olemaan tarvetta. Toisaalta saatamme saada melko huikeita kuvia pisarasateessa meidän ison, valkoisen sateenvarjon alla. :) Pitää ajatella positiivisesti.
Oho, tästä ajatuksenvirrasta päätellen saatan ehkä pikkuhiljaa myöntää, että jännitys se on hiipinyt minunkin vatsanpohjaani! :D Huomaan välillä miettiväni, mitenköhän se ja se asia käytännössä tulee hoitumaan kun aikaisemmin olen suunnitellut ja sopinut asioista melko rennoin rantein ja sitten yhtäkkiä, vatsanpohjassa muljahtaa mukavasti! :)
No niin, eiköhän tämä ollut tässä. Lähden vielä viimeiselle Hypoxi-käynnille ja edessä on myös yksi suihkurusketukertakin. Sitten vain torstaina pakkaamaan kamoja kasaan ja haetaan miehen puku, kukat ja ne ihanaiset macaronsit. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti