Pöytäkukat menivät uusiksi

Pöytäkoristeet alkavat muodostua suoranaiseksi murheenkryyniksi! Kuvittelin tekeväni simppelin ja helpon valinnan, kun päätin rakentaa ne vedellä täytetyistä maljakoista: ei turhaa näpertelyä ja hienosäätöä, mutta tämä ratkaisu on ollut kyllä kaikkea muuta kuin helppo! Kaksi pienempää maljakkoa helminauhoineen tulee toimimaan varmasti, mutta se korkein maljakko kukan kera aiheuttaa päänvaivaa tietenkin myös osittain siksi, että saamme ne maljakot käyttöön vasta hääaamuna juhlapaikalla, niin en voi oikein testailla koko sommitelmaa etukäteen.

Superihana floristimme Syväsen Kukasta mietti meille aluksi miekkaliljoja ja oli niin kiva, että lupautui testaamaan niitä tykönään omilla välineillään. Lopputuloksena kukka tulee kuitenkin olemaan liian massiivinen siihen meidän maljakkoon, joten rupesin kiireen vilkkaa miettimään korvaavia vaihtoehtoja tilalle. Päädyimme samanlaiseen vaalean oranssiin neilikkaan kuin mitä tulee hääkimppuuni ja tänään sain vihdoin aikaiseksi kokeilla sitä käytännössä!

We are getting there! Kokeilin kukan upottamista omaan, toiseksi korkeimpaan maljakkooni, mutta ainakin tähän neilikka on kuitenkin liian iso. Juhlatilan maljakko tulee olemaan 26 cm korkea ja odottelen vielä vahvistusta sen halkaisijalle, jonka jälkeen voimme vielä floristin kanssa miettiä, minkä kokoinen kukka sinne kannattaa laittaa. Ainakin kukan vartta pitäisi leikata vielä vähän, jotta se asettuisi enemmän maljakon keskikohdille ja varsinkin, jos laitan vain yhden kukan per purkki.

Myös tuo pohja täytyy miettiä kunnolla, nimittäin riskinä on, että kukka nousee ajan kanssa pintaan, joten koetin ankkuroida sitä paikalleen kiven ja rautalangan avulla, mutta ainakin näillä omilla koristekivillä en saa viritelmääni ja kukan vartta kunnolla peitettyä, joten tarkistan vielä, mitä koristemurskaa floristilla olikaan tarjolla. Hyvällä tuurilla, jos maljakko on kuitenkin ahtaan puoleinen, niin ehkä kukka ankkuroi itse itsensä sen reunoille terälehdistään, jolloin varsi tarvitsee vain tökätä pohjaan piiloon murskan alle.

Voi olla, että päädymme kuitenkin vielä johonkin muuhun kukkaan, mutta itse tykkään kyllä tuon neilikan herkästä rakenteesta sekä muodosta ja se tuntuu kestävän hyvin veden alla. Samalla tulee testattua kellukynttilänkin paloaikaa kun annan tuon lillua nyt koko illan omaksi ilokseni olohuoneen pöydällä.

Hyvä siitä vielä tulee kunhan jaksaa hioa loputkin yksityiskohdat kuntoon! Toisesta päänvaivasta muuten vielä sen verran, että olemme päätymässä kuvauspaikan suhteen joko Villa Elfvikiin tai Tarvaspäähän. Joku kaunis päivä pitäisi käydä vielä heittämässä pyörälenkkiä siellä ja tutkimassa paikkoja, ettei tule vastaan mitään kovin suuria ikäviä yllätyksiä. Esimerkiksi näiden asetelmienkin kohdalla on todellakin huomannut, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty!