torstai 13. lokakuuta 2016

No, miltä nyt tuntuu?

Varsinkaan äitini ei malta olla kyselemättä asiasta joka välissä. :D Että miten se elämä näin rouvana maistuu? Olemme olleet nyt päälle 2 kuukautta naimisissa ja on niin ihanaa edelleen huomata, että elämä tuntuu ja maistuu ihan samanlaiselta kuin aina ennenkin! <3

Olen siis sopeutunut vaimona oloon paremmin kuin hyvin myös varmasti osittain siksi, että arki työkiireineen imaisi häiden jälkeen mukaansa vähän turhankin tehokkaasti eikä aikaa ylimääräiseen ihmettelyyn ole juurikaan jäänyt. Suoritin tänään myös erään töihin liittyvän tentin alta pois ja voi jeesus, että en halua kokea vastaavaa ihan pian uudestaan! Päivät töissä ja illat kirjoja lukiessa ei oikeasti ole varmasti kenenkään lempipuuhaa ja pieni väsymys onkin alkanut viime viikkoina painaa silmien alla. Onneksi nyt pitäisi vihdoin helpottaa!

Oikeastaan ainoa asia, mitä välillä hätkähdän, on uusi sukunimeni. Olen oppinut käyttämään sitä parin viikon takeltelun jälkeen, mutta silti se tuntuu vielä välillä vähän vieraalta varsinkin, kun joku toinen sanoo sen ääneen. Pakko myöntää, että nimen vaihtaminen taisi olla jopa pienen kriisin paikka, sillä allekirjoitukseni meni sen myötä uusiksi ja sen uusi versio näyttää niin rumalta, nyyh! Huolella harjoittelemani vanha allekirjoitus oli koukeroinen ja taiteellinen, mutta nyt etu- ja sukunimi ovat aivan eri paria jälkimmäisen muistuttaessa lähinnä harakanvarpaita... onneksi sitä on loppuelämä aikaa treenata. :)

Positiivista on se, että uusi sukunimeni on edellistä helpompi lausua ja kirjoittaa ja olen ihan oikeasti päässyt eroon siitä ainaisesta kirjain kirjaimelta tavaamisesta ja väärin kirjoitetun nimen korjailulta, niin helppoa ja yksinkertaista. :) Pakko muuten sanoa, että nimenvaihtoa suuremman äläkän on aiheuttanut sähköpostin vaihtaminen! Se meni ihan tosissaan tunteisiin enkä tiedä miksi. Prosessi on myös vielä pahasti kesken, sillä Gmail ei ole jostain syystä siirtänyt vanhoja viestejä uuteen osoitteeseen eikä ohjannut saapuvia viestejä sinne, vaan ilmoittaa aina erroria kun koetan säätää asetuksia sähköpostien välillä.

Tuostapa tulikin mieleeni, että nyt pitäisi jo kiireen vilkkaa uusia ajo- ja pankkikortit uudelle nimelle! Passin uusin heti erään matkan takia ja muistaakseni Kela- ja Plussakortti saapui postitse kotiin automaattisesti, mutta muuten en ole jaksanut päivittää nimeä jokaiselle taholle. Ajattelin siis muuttaa tietoja aina sitä mukaa kun vanha nimi pomppaa vastaan. Sitten pitäisi olla elämän mallillaan.

Seuraava projekti olisi myös kiitoskorttien laittaminen vireille, mikä voisikin olla myös seuraavan postauksen aihe. Tavoitteeni on, että kortit lähtisivät postiin ennen marraskuuta, joten pikkuisen pitäisi jo alkaa asiaa edistämään. Olemme ehtineet valita itse kiitoskorttikuvan sekä samassa kuoressa lähtevät photobooth-kuvat, minkä lisäksi mies lupasi jälleen huolehtia taittotyöstä, jes!

Huomasin muuten tänään, että enää (vielä) 2,5 kuukautta aikaa meidän matkaan... Olen niin loman tarpeessa, että en ole aikoihin odottanut tammikuuta näin kovasti! Onneksi välissä on vielä yksi välietappi, eli joulu, joka kuuluu lempivuodenaikoihini. :) Ihan hullua, vastahan minä niitä edellisvuoden diy-lahjoja ja kortteja askartelin? En haluaisi, että päivät ja viikot vilistävät silmien edestä näin nopeasti...

Siinäpä Throwback Thursdayn kunniaksi vielä fiilistelykuva ihan selkeästi sieltä häiden jälkipuoliskolta. <3

2 kommenttia:

  1. Mulla on ihan sama asia sukunimen kanssa! Tulee jo melko luontevasti kun itse sanoo, mutta jos joku muu sanoo etu-+sukunimeni ei se tunnu omalta :D Ja allekirjoitus... Joka kerta erilainen ja joka kerta ruma :D Kai se tästä! Onneks ei oo suurempia murheita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti jokaisella on joku pieni kriisi häiden jälkeen edessä! :D Ei tuota nimiasiaakaan osaa oikein etukäteen murehtia ennen kuin se konkretisoituu. Ja tosiaan, onneksi ei ole tämän suuremmista kriiseistä kyse, että kyllä se siitä. ;)

      Poista