Potrettikuvaukset!

No niin, tulipas harmillinen tauko päivityksiin juuri kun olin päässyt kunnolla vauhtiin! Meille pamahti nimittäin pari Luxemburgilaista tuttua Ranska-ajoiltamme yökylään perjantaista sunnuntaihin puolen vuorokauden varoitusajalla, mikä luonnollisesti pisti vähän viikonlopun suunnitelmia uusiksi. Raukat eivät olleet löytäneet vapaata majoitusta edes Rastilan leirintäalueelta Flow-festarin ja Tubeconin takia, joten totta kai majoitimme heidät sitten meidän olohuoneen lattialle (torstai-illan/yön raivosiivoamisen ja -kaupassakäynnin päätteeksi...), mutta siitä seikkailusta saisi kirjoitettua aivan oman lukunsa, joten palataanpa siis tässä kohtaa kuitenkin sinne viikon takaisiin tunnelmiin. :)

En muuten voi uskoa, että olemme olleet naimisissa jo viikon! Aika lentää edelleen kuin siivillä, joten sitä suuremmalla syyllä on hykerryttävän ihanaa muistella, mitä potrettikuvauksissa tapahtuikaan. <3 Mies oli tosiaan aikaisemmin paikalla Akseli Gallen-Kallelan museolla ja meidän kuvaaja kiirehti edeltä varmistamaan, ettemme näe toisiamme vahingossakaan ennen kuin first look-kuvat oli otettu...

Jäin nurmikolle silmät kiinni odottamaan miehen saapumista, kun sydän läpättäen tunsin kämmenen kietoutuvan omaani. Kun käännyimme katsomaan toisiamme, muistan olleeni päällimmäisenä iloinen, onnellinen ja helpottunut: nyt meidän päivä ihan oikeasti alkaisi! Ja mieheni näytti niin komealtakin! <3

Näitä upeita kuvia on vaikka kuinka paljon! Olen niin onnellinen näistä hyvälaatuisista ja onnistuneista potreteista, sillä meistä ei ole kovin paljoa yhteiskuvia ja vähintäänkin joka toisessa niistä harvoista otoksista jommalla kummalla on hölmö ilme naamalla ja niin edelleen. Kyllä taitavan kuvaajan käsittelyssä kenestä tahansa saadaan näköjään ihan kuvauksellinen. ;)

Olin myös todella tyytyväinen meidän kuvauspaikkaan, nimittäin arvoin pitkään tämän ja sen Villa Elfvikin välillä. Pitkospuut houkuttelivat, mutta toisaalta ihastuin museon pylväiden kaarivälikköihin ja vanhoihin kiviportaisiin. Aamulla oli myös vielä hieman epävarmaa, alkaako juuri kuvausten aikana tippua vettä niskaan, joten valitsimme tämän turvallisemman vaihtoehdon.

Mies poistui hetkeksi kahvilan vessaan, joten napsimme sillä välin muutamia yksilökuviakin. En voi muuta kuin ihastella tuota meikkiä, kampausta, mekkoa ja kimppua! Kaikki oli upeaa kuvaussäätä myöten niin täydellistä! Onneksi noihin tunnelmiin pääsee vielä näin kuvien välityksellä takaisin, edes hieman...

Kuvauksiin varattu tunti hujahti äkkiä ohi ja oli aika palata takaisin juhlapaikalle. Vasta autossa huomasimme, että olimme jättäneet ampiaisille tarkoitetun limupulloansan autoon, mutta onneksi ötököitä ei pörrännyt kuvausten aikana nimeksikään ympärillä. Hiukan nimittäin mietitytti hajuveden (se Chloén Love Story! <3), kukkakimpun ja hiuskukkien yhdistelmä, mutta onneksi siis loppu hyvin, kaikki hyvin!

Matkalla juhlapaikalle kuvausten rento ja onnellinen tunnelma vaihtuivat äkkiä jännitykseksi kun tajusimme, että nyt me ihan oikeasti menemme naimisiin! Silmäilimme hermostuneena toisillemme kirjoittamiamme vihkivalalappusia ja kädet hakeutuivat automaattisesti toiseen kiinni. Stressiä meinasi pukata totaalisesti siinä kohtaa kun niiden hemmetin Kehä 1:n tietöiden takia navigaattori ei ollut aivan ajan tasalla ja ajoimme kriittisellä hetkellä harhaan! Jouduimme tekemään pikku mutkan, mutta onneksi olimme myöhässä ainoastaan tyylikkäät 15 minuuttia hetkellä, jolloin veli rullasi auton Bäckbyn oven eteen...

(Kaikki kuvat © Anu, lisää hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä)