Kauniita sanoja sekä hääkimpun ja sukkanauhan heitto

Kun juhlakansa oli saatu istutettua tukevasti tuoleihinsa, morsiamen isä, elikkä tuttavallisemmin minun iskä, piti lyhyen, hauska ja liikuttavankin puheen meille. Isä ei taida pohjimmiltaan olla mikään puhuja, mutta olin tosi otettu siitä, että hän oli yhdessä äidin kanssa nähnyt vaivaa puheen kirjoittamiseen. Tässä kohtaa olen taas todella onnellinen, että varasimme videokuvaajan paikalle, koska en enää muista kaikkia yksityiskohtia puheesta, joten on tosi kiva päästä katsomaan se uudestaan nauhalta!

Seuraavaksi saimme nauttia yllätysmusiikkinumerosta, sillä kummitätini päätti pitää puheensa lauluesityksen muodossa! <3 Silmänurkat kostuivat jälleen kun hän lauloi minulle lapsuudesta tutun Laula Tyttö-kappaleen pianolla säestettynä... Aivan ihana yllätys!

Myös meidän bestman päätti tarttua mikrofoniin, jonka jälkeen minä ja mies päästiin lausumaan kiitoksemme paikalle saapuneille vieraille, perheillemme, tukijoukoille sekä ystävillemme. Olen tosi tyytyväinen, että avasimme sanaiset arkkumme, koska varsinkin näin jälkikäteen on vasta kunnolla ymmärtänyt, kuinka valtava apu kaikista on ollut ja kuinka ihania ihmisiä meillä onkaan ympärillä. Sanat eivät todellakaan riitä sitä kaikkea kiitollisuutta kuvaamaan. <3

Seuraavaksi pääsimme taas ulos haukkaamaan happea kun vuorossa oli kimpun heitto. Heitin kukkani keskelle innokasta neitojoukkoa ja yksi onnellinen nappasi kimpun suoraan ilmasta. Taitavat kuluvat kuukaudet mennä useampia häitä odotellessa, sillä kimpusta irtosi myös muutamia kukkasia, jotka löysivät nopeasti omat omistajansa. ;) Itse en ole muuten ikinä ollut kimppua nappaamassa, eikä siihen taida olla enää mitään saumaakaan, nyyh... :(

Sukkanauhan osalta tajusin muuten kesken puheiden, että se oli edelleen laukussani! :D Nauha oli siis niin huonolaatuinen, ettei se pysynyt jalassa kovin hyvin, joten päätin jo kauan aikaisemmin, että käyn ennen ohjelmanumeroa sujauttamassa sen jalkaani, mutta päätimmekin miehen kanssa, että annan sen suoraan hänelle taskuun puheiden välissä, joten perinteinen nauhan penkominen hameen alta jäi meidän osalta välistä. Toisaalta, eipä se haitannutkaan yhtään ja oli ehkä enemmän meidän tyylinen näin toteutettuna.

Myös innokkaita nauhan nappaajia kerääntyi paikalle ja ilmassa oli suorastaan suuren urheilujuhlan tuntua. Nauroin oikeasti jälkikäteen ihan kippurassa kuvaajan ikuistamille kuvasarjoille ja saimme kyllä talteen aivan huikeita muistoja tästäkin operaatiosta! :D Melkoisia veikkoja!

(Kaikki kuvat © Anu, lisää hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä)