Kutsukorttitarpeet hankittu

Voihan nenä, mikä rumba ja samba syntyikää kun aloitin tällä viikolla vihdoinkin kutsukorttimateriaalien shoppailun! Tästä pääsee ensimmäiseen kutsupähkäilyyni, josta lähdettiin liikkeelle.

Olin jo ennakkoon katsellut syksyllä materiaaleja netistä ja mielestäni löytänytkin sopivia vaihtoehtoja paljon. Ajattelin, että ostan ensiksi kirjekuoret, joiden pohjalta mittaan kutsujen koon ja ostan sitten mittojen mukaan kartongit, pitsit ja nauhat. Kun lähdin toissapäivänä töiden jälkeen kuorien hakuun, niin sainkin kääntää jokaisen kiven ja kannon enkä silti löytänyt sitä tiettyä sinisenharmaata väriä mistään! Joo, tosi hyvät lähtökohdat etsiä aina sitä jotain tiettyä... Olisi ollut hyvä idea miettiä myös muita vaihtoehtoja ihan vaan kaiken varalle. :D

Löysin keskustan Sinellistä kaikista parhaimmat vaihtoehdot, joista nuo Stuccon 15.5 x 15.5 cm tummanharmaat kuoret kävin nappaamassa eilen matkaan. Kuvittelin hetken epätoivoissani, että tuo kuvassa harmaiden kuorien alla oleva sininen olisi ehkä pikkuisen harmaaseen taittava, mutta onneksi en kuitenkaan päätynyt tähän vaihtoehtoon, haha. :'D Ei olisi ollut sinne päinkään. Samalla vaivalla hankin myös samaa sarjaa olevaa kartonkia, niin ei tarvitse enää juosta tuolla kaupoilla tämän enempää. Sinellistä löytyi myös roosaa pitsiä, jota mallailin eri sävyjen kanssa yhteen. Ainakin huomasi hyvin, että pitsin pitää olla paljon... persikkaisemman sävyistä, ei tuollaista vaaleaa :D

Lisäksi tutkailin vähän nauhojen värivaihtoehtoja ja mielestäni tuo vaaleampi harmaa oli noista paras. Päätin kuitenkin ostaa nauhan netistä, josta sitä saa paljon edullisemmin kuin Suomesta. Lisäksi sain samalla reissulla ostettua kaikki ärsyttävät pikkusälät wc-koreihin ja vieraskirjeiden oheen, joita en ole vain saanut aikaiseksi hankkia. Nyt pitäisi vielä saada loput koristeet pöytiin, niin ostokset alkavat (ehkä?) olla siinä.

No niin. Luulin, että nyt oltiin pahimmasta selvitty. Kotona mittailujen jälkeen aloin oikopäätä etsiä sitä juuri tietynlaista pitsiä netistä, mutta mitä hittoa, verkkokaupoissa olikin tosi huonot valikoimat tai sitten sopivat nauhat olivat aivan liian kapeita! Mitä tapahtui viime käynnin jälkeen?!

linkki

Lopulta päätin ostaa Etsystä superpaljon kyseistä pitsiä ja liimata kaksi kappaletta vierekkäin paperiin ja tyytyä kohtalooni, mutta kun olin luullut kaiken olevan vihdoin kunnossa, niin sain yllättäen maksun peruutuksen, koska kyseinen pitsi olikin myyty kaupasta loppuun! Argh!! 

linkki

Onneksi bongasin tätä pitsiä viimeisenä epätoivon hetkenä ja laitoin tilaukseen. Leikkuuhommiksi menee, mutta ainakin saan kerralla oikean kokoiset palat ja ihan nättiä kangastakin. Mietityttää vain hieman, onko väri liian koralliin taittava, mutta tässä vaiheessa oikeesti ihan sama. Se visio on vain minun päässäni ja kortit tulevat varmasti näyttämään ihan hyviltä.

linkki

Satiininauhaa löytyi sentään helposti ja ostin kuvan mukaista, sentin levyistä nauhaa. Tätä täytyy varmaan tilata lisää myöhemmin, jos pystymme tilaamaan ne macaronsin vieraslahjaksi, mutta en mennyt vielä asioiden edelle. Kuitenkin sitten keväämmällä sopivaa nauhaa ei löydy mistään ja saan hermoilla taas tämän kanssa! :D

Puuh! Siis vitsi mikä duuni, eikä koko duunia ole vielä edes aloitettu! Vannoin, ettei tässä kävisi näin, mutkun mä haluun... :D Nyt odottelen, että pitsi ja nauha saapuvat postissa ja alan sitten talkoohommiin. Äitikin innostui mokomista kutsuista, niin eiköhän saada projekti kunnialla hoidettua.

Juteltiin tänään puhelimessa ja sain muuten sellaisen ilouutisen, että rahallisen avustuksen lisäksi vanhemmat maksavat myös meidän juomat! Aluksi heidän piti kustantaa vain nuo juomat ja kun myöhemmin tuli rahasta puhetta, niin tietenkin oletin, että juomat sisältyvät mukaan siihen summaan! Tosi ihana yllätys meille ja höllensi budjettiakin kivasti :)

Samalla viilattiin vielä vähän vieraslistaa ja nyt se alkaa olla hyvä. Näillä näkymin siis 60 hengen häät tiedossa, kunhan vieraat nyt saisivat tosiaan nuo kutsut jossain vaiheessa. Hintaa koko kutsuhässäkälle tuli n. 60 €, josta askartelen n. 40 kutsua. Materiaaleja jää jonkin verran vielä yli paikkakortteihin ja menu/ohjelmalappusiin. Silti on mielessä välähtänyt, josko sittenkin olisi ollut mielenterveydelle parempi tilata ne hemmetin kutsut jostain valmiina, mutta näillä mennään, eiköhän tästä selvitä! :D

Ps. Arvatkaapa muuten, mitä mieheni veikkasi kun sanoin kirjoittavani tästä operaatiosta postauksen. Tässä olisi kuulemma lukenut vain, että "ostin pitsiä, loppu." :'D

Täydelliset hääkarkit/vieraslahjat!

Jatketaanpa vielä yhden postauksen verran vierasaihetta sivuten: Haluaisin nimittäin kiittää paikalle saapuneita vieraita pienillä muistamisilla hääkarkkien/vieraslahjojen muodossa. Ensimmäisen inspiraation sain Juhla Centerissä myytävistä hääkarkkirasioista, jotka olivat minusta aivan älyttömän sieviä. Sinne sisälle olisi kiva laittaa vaikka pieniä suklaakarkkeja piripintaan ja paketoida hempeällä nauhalla. :)

linkki

Sitten löysin jostain Pinterestistä kauniisti pakattuja macaron-leivoksia! Näihin macaronseihin liittyy sellainen pieni kiva muisto, että kun tosiaan menin miehen kanssa kihloihin Ranskassa, niin siellä myytiin noita söpöläisiä aivan joka leipomossa ja ne muistuttavatkin kivasti siitä ajasta. :) Macaroneja olisi nyt sitten ihan pakko saada, mutta täytyy varmasti lykätä hankkimiset aivan loppumetreille asti ja katsoa, kuinka paljon budjetti on paukkunut yli siinä vaiheessa. Nämä maksavat kuitenkin keskimäärin melkein pari euroa kappaleelta ja jos annetaan kaksi leivosta per vieras, niin hinta alkaa olla jo melkoinen yksistä lahjoista. Jos macaronsit ovat siis liian kalliita, niin palaan varmaan tuohon alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta yritän kyllä säästää kovasti, että saan tämänkin haaveen toteutettua.

Jostain Nytin artikkelista löysin kuitenkin leipomon nimeltä Patisserie Teemu & Markus, joka myy macaronseja huokeaan 1,20 € hintaan per kappale ja otinkin heihin oitis yhteyttä. Vaalean persikan ja vaalean sinisen sävyisiä leivoksia olisi heidän kauttaan saatavilla ja koska tekisin tilauksen sen verran isolla volyymilla, niin lupasivat sinisen sävyisistä -10 % alennuksenkin! :)

Olin myös tosi mielissäni kun he vastasivat sähköpostiini, että tekevät leivoksiin ganache -pohjaisen täytteen, joka kestää voikreemiä paremmin lämpöä. Vieraslahjat voi siis huoletta asettaa pöytiin valmiiksi vaikka päivän alussa, kunhan juhlatilassa ei ole aivan läkähdyttävän kuuma. Uskoisin, että leivokset voisi myös noutaa konditoriasta edellisenä päivänä, jotta ne ehtisi rauhassa askarrella valmiiksi, kunhan vain säilyttää niitä yön yli jääkaapissa... Pitää varmasti käydä tekemässä jossain vaiheessa Yrjönkadulle maisteluvierailu ja keskustella yksityiskohdista, kuten esimerkiksi macaronien makuvaihtoehdoista vielä lisää! 

linkki

linkki

linkki

No eikö nuo nyt olekin aivan syötäviä!! Keskimmäisen kuvan herkut varsinkin sopisivat meidän häihin kuin nakutettu. Haluaisin pakata leivokset tuollaisiin läpinäkyviin neliskanttisiin rasioihin ja päälle kietaisisin vielä jonkun värikkäämmän nauhan. Rasioitakin saisi hankittua pilkkahintaan Pakkaustukun kautta, mutta ensin pitää tehdä vähän mittaustyötä, että leivokset varmasti mahtuvat niihin.

Eikä siinä vielä todellakaan kaikki! Haluaisin tunkea vielä yhden pienen yksityiskohdan mukaan pakettiin. Olen nimittäin aina rakastanut Tove Janssonin alkuperäisiä Muumeja ja haluaisin kirjoittaa erikseen jokaisen lahjan yhteyteen pieneen korttiin jonkin Muumien mietelauseen! Ne saavat olla minun puolestani lyhyitä ja humoristisiakin, vai mitä sanotte esimerkiksi seuraavista:

Yksi kahvipannu sinne tai tänne - ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötähtiä.

- Nuuskamuikkunen

Takaisin luontoon, elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet!

- Muumipappa

Minä näin unta, että sain paljon uusia sukulaisia. Se oli aivan kauheata, juuri kun olin selvinnyt entisistä!

- Vilijaana

Miten Muumipeikko voi naida Niiskuneidin kun minäkin olen olemassa?

- Pikku Myy

linkki

Muumit! <3

Kutsuvieraat aiheuttavaa ihan oikeasti päänvaivaa

Kaivoin tuon edellisen postauksen herättelemänä pitkästä aikaa vieraslistan esiin, jota olen koko viime syksyn jumpannut yksin sekä miehen kanssa kutsuttavien ja henkilömäärien mennessä uusiksi joka kerta.

Ensimmäinen asia, joka ei vain tunnu asettuvan kohdilleen on tuo vieraslista, sillä olen pohjimmiltani melko miellyttämisenhaluinen ja haluaisin, että kaikilla on kivaa. Kaikista helpointa olisikin lähettää kutsu jokaiselle tutulle, mutta fakta on kuitenkin se, että jokainen vieras tuo mukanaan kustannuksia. Taloudellisista syistä haluaisin pitää kutsuttavien määrän kohtuullisena ja sitä myöten on entistä tärkeämpää, että paikalle pääsevät vain ne meille kaikista läheisimmät ystävät.

Minulla on aivan valtavan kokoinen suku ja pitkään onkin ollut vähän tapana, että vain hääparin vanhempien sisarukset puolisoineen kutsutaan häihin. Itse olen esimerkiksi ollut vain yhden serkkuni häissä, joten aluksi ajattelin, että sukulaisista kutsun mummoni lisäksi isän ja äidin sisarukset, heidän puolisonsa ja tämän yhden serkun puolisoineen.

Tämä ratkaisu olisi tiennyt kuitenkin jo pelkästään 17 kutsuttavaa, joten päätin pitkän pähkäilyn jälkeen jättää kylmästi osan tädeistä ja sedistä kutsumatta. Olen sukuuni muutenkin todella vähän yhteyksissä, joten tämä ratkaisu ei aiheuttanut minulle suuria tunnontuskia, vaan lähetän kutsut vain niille kaikista vähiten etäisille henkilöille. Jos näemme muutenkin tyyliin kerran kahden vuoden aikana, niin eipä ole kovin vakavaa, jos joku siinä päättää pahoittaa mielensä. :D Miehen puolelta suku on onneksi niin pieni, että kutsuttavat on ollut helppo listata paperille ilman sen kummempaa pähkäilyä.

Haluamme tosiaan paikalle mahdollisimman monet ystävämme, mutta kuitenkin on ollut yllättävän vaikeaa päättää, kenelle kutsut lopulta lähetetään. Nyt olemme päätymässä sellaiseen ratkaisuun, että osalle lähetetään kutsu ystävän ja avopuolison nimellä ja osalle vain ystävän nimellä ilman avecia, vaikka tämä seurustelisikin.

Esimerkiksi eräs kaverini on seurustellut jo vuosia miehen kanssa, jonka olen kuitenkin nähnyt hätäiseen vain pari kertaa enkä tunne häntä ollenkaan, mistä syystä kutsu lähtee vain ystävälleni. Toisen ystäväni avopuolisoa olen sen sijaan nähnyt useastikin varsinkin erilaisten juhlien merkeissä, joissa tämä avokki ei ole osannut käyttäytyä tippaakaan, vaan ruvennut aina aukomaan naamaansa humalassa, joten jätän hänet kylmästi kutsumatta.

En halua ottaa pienintäkään riskiä, että kukaan rupeaa tappelemaan häissämme enkä edes pidä kyseisestä tyypistä, joten mielestäni minulla on oikeus olla kutsumatta häntä paikalle. Olen myös keskustellut ystäväni kanssa tästä asiasta, joten ratkaisun ei pitäisi tulla sitten myöhemmin mitenkään yllätyksenä. Ja sitten on tämä haisulitapaus, joka on listalla toistaiseksi erittäin suurena kysymysmerkkinä. Nämä ovat yllättävän vaikeita asioita ja herättää varmasti mielipiteitä suuntaan ja toiseen, mutta nyt pitää kerrankin ajatella itsekkäästi, vaikka aivan varmasti joku loukkaantuukin päätöksistämme.

Luultavasti lopullinen listamme näyttää tällä hetkellä tältä:
- Oma perhe ja sukulaiset: 18 henkilöä
- Miehen perhe ja sukulaiset: 13 henkilöä
- Ystävät: 24 henkilöä
- Yhteensä me mukaan luettuna 57 henkeä :)

Kuulostaa omaan korvaani enemmän kuin sopivalta määrältä varsinkin kun alunperin ajattelimme pitää noin 80 hengen juhlat. Ja pitää myös muistaa, että koskaan kaikki eivät kuitenkaan pääse paikalle.

Niitä kutsukortteja pitäisi alkaa pikkuhiljaa askartelemaan ja mietinkin tänään, mistä päästä urakan aloittaisi. Ajattelin etsiä ensin käsiini sopivia kirjekuoria, joiden mittojen mukaan kutsun mallikappale on helppo tehdä. Tämän jälkeen pitää lyödä tuo vieraslista lukkoon ja laskea sen mukaan, kuinka paljon tarvitsen kartonkia, tulostuspaperia, pitsiä ja satiininauhaa. Ajattelin varsinkin noita kankaita käydä kurkkimassa eri liikkeistä jo etukäteen, mutta paperit löytyvät varmasti nopeasti askarteluliikkeistä.

Voi vitsi kun ensimmäinen kutsu on valmis! Silloin varmasti koko hääjuhla muuttuu taas astetta konkreettisemmaksi :)

Voihan maistraatti! Ja muutenkin

No niin, hienosti käynnistyy tämä minun Vaaleanpunaisten Hattarapilvien Vuosi, kun sisäinen raivottareni meinaa nostaa päätään jo ennen kuin on uuden vuoden ensimmäisestä viikostakaan selvitty. Pitää siis vähän avautua parista asiasta.

En ole varmaankaan ainoa, mutta minulle maistraatti meinaa aiheuttaa tosissaan harmaita hiuksia. Tuntuu siltä, että joka yhteydenottokerralla saan eri ohjeet ja siihen päälle kaikki muut morsiamet kertoilevat vielä omia tarinoitaan vihkijän varaamisesta. Alun perin minulle siis ilmoitettiin Vantaan maistraatista, että vihkijän voi varata aikaisintaan puoli vuotta ennen hääpäivää, mutta sitten kuulin kuitenkin ihan eri juttuja muilta tyypeiltä ja kun olin uudestaan yhteydessä, niin minulle sanottiin, että soittele tammikuussa uudestaan.

No nyt kun koetin sitten tehdä varausta, niin pitää kuitenkin odottaa sinne helmikuulle! Eikä tässä sinänsä mitään, onhan aikaa vielä jäljellä, mutta ärsyynnyn tosi pahasti huonosta asiakaspalvelusta ja ristiriitaisista tarinoista, jotka antavat epäammattimaisen kuvan ja saavat epäilemään, osaakohan koko pulju edes hoitaa hommiaan siellä. Kaikkea ei voi saada, mutta jos jonkun haluan ja saan, niin vihkijän sinne häihin. Siitä en jousta tuumaakaan ja voin sanoa, että peto on irti, jos sitä tyyppiä ei paikalle jostain syystä järjestykään kun soitan tasan kuukauden päästä uudelleen! Prkl.

Aloitan(mme) joka tapauksessa kutsujen suunnittelun ja tekemisen nyt jossain vaiheessa tammikuuta. Voihan ne tehdä valmiiksi niin pitkälle kuin pystyy ja kun vihkijäasia on lyöty lukkoon, niin kirjoitan kutsulle tulevat tekstit puhtaaksi ja liimaan kiinni. Sen ei pitäisi olla kovin vaikea tai aikaa vievä homma hoitaa.

Toinen asia, miksi vituttaa tällä hetkellä, on eräs mieheni melko hyvä kaveri, joka kävi äsken kylässäkin ja sai tosiaan mielen äkäiseksi. Nyt tulee rumaa tekstiä, mutta koittakaa ymmärtää minunkin (ja muiden kanssaolijoiden) näkemystä asiassa! :(

Tyypissä ei sinänsä ole mitään vikaa ja muutenkin minulla ei mielestäni ole sanavaltaa siihen, kenen kanssa mies haluaa kaveerata. Jos en tule kyseisen tyypin kanssa niin hyvin juttuun, niin eipä minun tarvitse hänen kanssaan viettää aikaa. Ongelma onkin siinä, että tällä henkilöllä taisi mennä jossain vaiheessa vähän huonosti (ja on minun miehellä muuten maailman kultaisin sydän kun jaksoi tukea ja olla hänen elämässään silloinkin läsnä!) ja vaikka tyyppi onkin toipunut noista ajoista hyvin, niin hän on luonteeltaan melko omalaatuinen edelleen eikä esimerkiksi käytä mitään kemikaaleja.

Hän ei siis käytä edes deodoranttia ja juuri tällä hetkellä meidän kämppä haisee vanhan jumppasalin ja ghettokuntosalin yhdistelmältä! Jouduin pakenemaan aromeja makkariin ja sulkemaan oven visusti perässäni kiinni, en kertakaikkiaan kestä olla samassa tilassa sen hajun kanssa enkä tajua, miten se odööri voi täyttää koko 60 -neliöisen kotimme!!

Koska tyyppi on mieheni kaveri pitkän ajan takaa, ei häntä voi olla kutsumatta häihimme ja miehelleni tämä on myös itsestäänselvyys. Kuitenkin suorastaan ahdistun kun kuvittelen, miten ihanana elokuun päivänä kauniissa - mutta hiukan lämpöisessä - salissamme, hartaasti, huolella ja rakkaudella valmistetun tunnelmallisen juhlamme keskuudessa leijuu vahva sukkahien lemu, kaikkia ällöttää, ruokaa ei tahdo saada kurkusta alas edes nenästä pitelemällä ja kaikki haluavat äkkiä kauas tuulettumaan heti kun vihkiminen on suoritettu...

Ei. Ei. Ei. Sanokaa minua minkälaiseksi bridezillaksi tahansa, mutta tänään paukautin miehelle, että hänen kaverillaan ei kerta kaikkiaan ole asiaa meidän juhliin, jos hän ei ole kunnolla peseytynyt, pukeutunut uusiin vaatteisiin ja kuorruttautunut millä tahansa hajuntappajalla päästä varpaisiin. Jos mies ei juttele tästä asiasta kaverinsa kanssa pikimmiten, niin kutsua hänelle ei lähetetä ja piste. Jään odottamaan mielenkiinnolla ja toiveikkaana, mihin suuntaan asia etenee.

Huh, kylläpä helpotti!

Mutta siis ihan oikeasti, kyse on perushygieniasta!!

12. vuosipäivämme ja Rakkauden Vuosi alkaa

Ihanaa vuotta 2016 kaikille! Otimme uuden vuoden vastaan kavereiden kanssa railakkaiden kekkerien merkeissä, söimme ja joimme hyvin, tanssimme ja teimme perinteiset Tarot-korttiennustukset.

Sain tällä kertaa tosi hyvät kortit ja olenkin toiveikas ja utelias alkavan vuoden suhteen. ;) Mennyt vuosi oli oikeasti melko rankka ja ahdistavakin lähinnä työasioiden takia, mutta nyt tuntuu oikeasti siltä, että olen saanut kaikki arjen peruspilarit kuntoon ja haluankin keskittää energiani tästä eteenpäin positiivisiin asioihin ja hyvän olon vaalimiseen läheisiäni unohtamatta.

Ja vihdoinkin voin sanoa, että tänä vuonna me mennään naimisiin!! <3

Kihlauduimme jouluaattona 2013 ja melko nopeasti päätimme, että emme ehdi vielä kesäksi '15 säästää tarpeeksi tai tehdä rauhassa järjestelyitä, joten hääajankohdaksi valikoitui kuin itsestään kesä 2016 ja vielä myöhemmin tunnelmallinen elokuu...

Ja voi pojat, että aika on kulunut nopeasti! Kihlautumisen jälkeen tuntui siltä, että häitä saa odottaa ikuisuuden, mutta vihdoinkin tänä vuonna se tapahtuu. <3 Olenkin nimennyt vuoden 2016 itselleni Rakkauden Vuodeksi, sillä nyt saan oikein luvan kanssa keskittyä täysillä hääjärjestelyihin ja muihin mukaviin juttuihin. :D

Olemme kyllä miehen kanssa ehtineet jo viettää useamman rakkauden täyteisen hetken, nimittäin juhlimme huomenna pienimuotoisesti 12. vuosipäiväämme! Ihan vakavasti ottaen, aika on kulunut aivan älyttömän nopeasti! Rakkauden suhteen olen varmaan syntynyt joidenkin onnellisten tähtien alla ja olenkin todella onnellinen siitä, millaisen suhteen olemme onnistuneet miehen kanssa solmimaan ajan saatossa kaikkine ylä- ja alamäkineen. Muistakaahan jokainen pitää rakkaistanne ja rakkaudestanne huolta joka päivä! <3

Tähän kuvaan, tähän tunnelmaan:

(this year!)