Ensinnäkin tehtäkööt selväksi, että en ole todellaakaan kaalisoppadieettien tai treenikuurien ystävä, vaan tärkeintä minulle on omalle keholle ja pääkopalle sopivat pysyvät elintavat ja sitä kautta saavutettu terve kroppa sekä iloinen mieli.
Intohimoni on tanssiminen, jolla olen aikanaan hankkinut peruskunnon ja jäänyt koukkuun liikkumiseen. Tanssin ohella innostuin juoksulenkeistä ja muutama vuosi sitten kokeilin myös Naisten kympillä ja Midnight Runilla, oli muuten hauskaa! Kuntosalikäynnit olen puolestaan aloittanut jokin aika sitten puhtaasti siitä syystä, että tanssi ja juokseminen on vahvistanut lähinnä alakroppaa. Yläkroppa on jäänyt hiukan vähemmälle rasitukselle ja olenkin halunnut lähinnä hankkia voimaa käsivarsiin sekä vahvistaa keskivartaloa ja syviä lihaksia (ihanaa kun on myös luonnostaan notkoselkä, niin lihasten löytäminen/oikea käyttö on haastavaa...)
Mutta voi vitsi, että se salitreeni on oikeaa pakkopullaa! :D Tekee keholle niin hyvää, mutta on todella yksitoikkoista ja tylsää. Mitään fitnesskissaa minusta ei varmasti saa tekemälläkään, mutta yritän silti jaksaa käydä jumppaamassa edes sen kerran-pari viikossa, välillä heikommalla menestyksellä.
Haasteellista on ollut enemmänkin sen suhteen, mitä pistän suuhuni. Olen ollut pienestä pitäen oikea sokerihiiri ja varsinkin irtokarkit ovat maistuneet paremmin kuin hyvin. Olen ollut myös aina laiska ruoanlaittaja ja kokkaamani kotiruokakin on pahimmillaan saattanut olla jotain makaronia ja herne-maissi-paprikaa. Kun ei vaan kiinnosta ja jaksa. Ja varsinkaan puputtaa jotain tylsää salaatti-kurkku-tomaatti -comboa.
Onneksi mieheni on meistä innokkaampi kokkailija ja ikä on koitunut pelastajakseni, mitä sokerin mättämiseen tulee. Maku on muuttunut sen verran, että en ole varmaan enää neljään vuoteen liiemmin välittänyt jokapäiväisestä sokeripiikistäni ja olen oppinut arvostamaan esimerkiksi pieniä jälkiruokia, jotka pitävät tehokkaasti makeanhimon kurissa. Terveellisemmästä ruoasta tulee vain niin paljon parempi ja energisempi olo, että nälkään ei enää nykyisin edes halua tempaista mitään suklaapatukkaa, vaan mieli halajaa jotain oikeaa ruokaa.
Nyt kun olen vihdoinkin saanut työpaikan toimistotyöajoilla, on myös ruokailujen kanssa ollut helppoa, mistä kroppa on kiittänyt. Silti istumatyötä tehneenä minulla on ollut jo pitkään sellainen olo, että aineenvaihduntani on ollut jumissa (kiitos myös lähestyvien kolmekymppisten...) ja vaikka syömiset ovat parantuneet huimasti esimerkiksi kahden vuoden takaiseen verrattuna, ei se ole juurikaan näkynyt painossa tai vanhojen vaatteiden istuvuudessa. Haaveissani on ollut jo pitkään kiinteytyä ja pudottaa about 5 kiloa painoa, jolloin olisin mielestäni minulle parhaissa mitoissa.
Päätin tehdä asialle jotain ja varasin noin kuukausi sitten ilmaisen konsultaation Aleksin Hypoxiin ja päädyin ottamaan 12 kerran yhdistelmähoidon. Olen halunnut jo pitkään kokeilla Hypoxia, mutta luonnollisesti se ei ole opiskelijabudjettiin oikein sopinut, joten nyt koin vihdoin hetken oikeaksi.
Olin aluksi hieman skeptinen hoidon suhteen, että voiko muka jossain ilmanpainepuvussa ja verkkaisesti pyörää polkemalla oikeasti vaikuttaa kehon ongelma-alueisiin ja selluliittiin. Selvitin myös tarkkaan, ettei hoitoon liity mitään ihme ruokavalioita, mikä olisi selittänyt muutokset, mutta kuulemma käytännössä perusterveellisiä elintapoja noudattamalla tuloksia saisi aikaan. Ainoa nyrkkisääntö oli se, ettei Hypoxin jälkeen saanut syödä mitään hiilaripitoista, mitä noudatinkin tarkasti, mutta muuten söin niin kuin ennenkin ja herkuttelinkin silloin tällöin.
No, toimiko? Olin aivan ällikällä lyöty lopputuloksesta! Vaikka muutosta ei välttämättä paljaalla silmällä erota, niin jo hoidon puolivälissä kiinnitin huomiota siihen, että ihoni oli varsinkin reisistä sileämpi ja kimmoisampi. Loppuvaiheessa myös farkkuni tuntuivat väljemmiltä ja mikä parasta, paino hyppäsi alaspäin kuukaudessa huimat 2,5 kiloa kun se oli pitkään jumittanut tismalleen samassa lukemassa. Ja entäs ne mitat? Alku- ja loppumittausten perusteella senttejä lähti vyötärö-polvet -alueelta yhteensä melkein 23 cm! Väitän siis, että omalla kohdallani Hypoxi toimi erinomaisesti aineenvaihdunnan boostauksessa ja kropan kiinteytymisessä.
Minulle suositeltiin ylläpitäviä kertoja, jotka nyt kanta-asiakkaana ja harvemmin käytyinä tuntuvat ihan sopivilta myös kukkarolle. Olen ajatellut jatkaa Hypoxissa kerran viikossa ilman ilmapainepukua eli pelkästään kuntopyörällä ja riippuen rahatilanteesta, voisin ennen häitä vielä ottaa myös jonkun tiiviimmän yhdistelmähoitosetin.
Pidän kuitenkin edelleen kulmakivinä säännöllisiä treenejä ja järkeviä ruokailuja, mutta Hypoxi kulkee siinä rinnalla kyllä kivana extrana. Suosittelen kokeilemaan! :)
