Ihanin häämatkamme Filippiineillä!

Heissan pitkästä aikaa! :) Nyt pääsen vihdoinkin kertomaan meidän häämatkasta, jolta kotiuduimme jo viikko sitten, nyyh! <3

Suuntasimme tosiaan perjantaina 6.12. Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä eteenpäin välilaskulla Tukholmaan, jossa sain tietää seuraavan välilaskukohteemme, eli Pekingin. Siellä vietimmekin pidemmän aikaa ja ehdimme tutustua muun muassa muutamiin lähellä sijaitseviin nähtävyyksiinkin. Matkaväsymys kuitenkin vaivasi ja sää oli suhteellisen ankea ilma saasteista harmaana, että en itse ainakaan nauttinut juuri yhtään pikavisiitistä, eli oli ihanaa jatkaa matkaa eteenpäin.

Seuraava etappimme oli Filippiinien pääkaupunki Manila, jossa nukuimme yön yli ennen lopullista kohdettamme Coronin saarta, jonne lensi Manilasta pienkoneella noin tunnin verran. Huhhuh, mikä taivallus siis, mutta kyllä kannatti! Häämatkakohteemme sain itse asiassa tietää jo Tukholman kentällä kun sisäänkirjaustamme säätävä virkailija möläytti sen vahingossa ilmoille, mikä vähän harmitti, mutta jonka onneksi tiesin saavuttuamme Pekingin turvatarkastuksiin, koska meno oli sen verran tiukkapipoista, että olisin saattanut olla pulassa, jos en olisi tiennyt lopullista päämääräämme.

Mies oli askarrellut minulle pienen infopaketin matkakohteestamme! <3

Ensifiilikset Coronista olivat ihanat! Lämpöä oli noin vajaat 30 astetta ja ilma oli todella miellyttävä auringon paistaessa pilviharson läpi, eli ei ollut tukahduttavan kuuma eikä myöskään tarvinnut hikoilla valtaisan ilmankosteudenkaan keskellä. Myös ympäristö oli puhdas ja minua ilahdutti se, että paikalliset tuntuivat tietävän jotain myös kierrätyksen päälle. En ole myöskään vielä missään nähnyt yhtä kirkasta vettä! Vaikka olisin seissyt kaulaani asti meressä, niin olisin nähnyt helposti pohjaan asti sekä myös kaikki kivet ja pikkukalat siellä.

Majoituimme muutamiksi päiviksi Corto del Mar-nimiseen hotelliin, jota voin lämpimästi suositella muillekin. Kuten aiemmasta hääyöhotelli-postauksestani käy ilmi, rakastan hotellielämää eikä minun todellakaan tarvinnut pettyä huoneemme siisteyteen, varustelutasoon eikä etenkään sängylle taitelluihin joutsenpyyhkeisiin kukkien terälehtien kera! Kunnon startti honeymoonille siis. <3 Aivan lähellä ei ollut myöskään uimarantaa, joten oli kiva, että nopealle pulahdukselle pääsi sitten hotellin omaan uima-altaaseen. Myös hotellin ruoka oli muuten koko saaren kehutuinta. :)

Itsessään Coronin saari ei tarjonnut paljoakaan nähtävää. Sen olivat asuttaneet alunperin alkuperäisväestö ja huomasikin hyvin, että vasta ihan hiljattain saarelle oli alkanut muodostua jonkinnäköistä turismiakin. Keskusta/kylä oli melko pieni, vanha ja nuhjuinen ja sen teitä kansoittivat useat kovaäänisten moottoripyörien ympärille tuunatut ajoneuvot eli tricycklet, joten siellä ei ollut kovin mukavaa käppäilläkään. Kaikkialla oli kuitenkin siistiä ja paikalliset olivat mukavia ja avuliaita ilman merkkiäkään siitä, että turisteilta olisi yritetty repiä mahdollisimman paljon rahaa irti silmät kiiluen, mistä myös huomasi turismin vasta rantautuneen paikan päälle.

Sen sijaan heti kotiuduttuamme varasimme paikalliselta pikku matkatoimistolta päiväreissun merelle, jossa kaikki nähtävä sijaitsi. Idea oli, että lähdimme aamulla muun pienen turistiporukan kanssa päiväksi paikallisella veneellä seilaamaan ja kiersimme tietyn reitin lähistöllä sijaitsevilla saarilla ja koralliriutoilla. Matkaan kuului myös autenttinen lounashetki ja palasimme iltapäivällä takaisin maihin tukikohtaamme.

Saimme siis snorklailla koko rahan edestä kauniiden korallien keskellä ja ihmetellä eksoottisia kaloja ja muita meren otuksia sydämemme kyllyydestä sekä käyskennellä puuterisilla hiekkarannoilla ajatusten tuulettuessa meri-ilman mukana. Eli juuri sitä, mitä me molemmat kaipasimme kiireisen syksyn jälkeen! <3 Ehdimme käydä yhteensä kolmella eri päiväreissulla, joten lähiympäristöä tuli tutkittua vähän joka suunnalta. Harmi, etten saanut kuvia talteen veden alta, mutta miehellä oli GoPro-kamera mukana, jolla tallensimme valtavan määrän videoklippejä uiskenteluistamme.

Kesken lomailua vaihdoimme myös hotellia miehen tekemien budjettikikkailujen takia ja toinen majapaikkamme oli hieman kylästä kauempana, nimeltää Garden Soleil. Jos vain mahdollista, tämä hotelli oli entistäkin hienompi ja asiakaspalvelu suorastaan ylitsepursuavaa, mihin me suomalaiset emme juurikaan ole tottuneet. :D

Pakko muuten mainita, että ruoka ei ollut läheskään niin hyvää, mitä ympäristöstä saatavista raaka-aineista olisi voinut valmistaa! Jos siis joku haaveilee jostain gourmet-reissusta, niin Coron ei ole oikea paikka sille. :D Ruoka oli todella simppeliä, keitettyä tai grillattua ja maustettuna suola- ja pippuriarsenaalilla. Myös jotain länsimaalaisempia viritelmiä koetettiin valmistaa, mutta lähinnä tuntui siltä, että kokeilla ei ollut vaadittavaa ruoanlaittotaitoa tai sitten heillä ei ollut hajuakaan siitä, millaista sen valmiin ruoan olisi kuulunut olla. Ehdottomat lempparit olivatkin makeat hedelmät ja San Miguel-olut, jota sai kaikkialta :D Löysimme myös tietenkin vasta viimeisenä iltana tasokkaan ruokapaikan, josta sai monipuolisesti erilaisia meren herkkuja.

Ai niin, teimme myös loppua kohden hiukan extremen 3 päivää ja 2 yötä kestäneen venereissun, jolle ei ilmoittautunut muita turisteja, joten saimme ihan oman veneen ja miehistön matkalle mukaan. :) Matka oli muuten täysin kokemisen arvoinen, mutta kärsimystä tuottivat hieman yöt autioilla saarilla pienessä teltassa, jossa oli kovat tyynyt ja vain ohut viltti maassa pehmikkeenä. Meille ei myöskään etukäteen kerrottu vuorovesi-ilmiöstä ja sen mukanaan synnyttämistä kovista tuulista, joten ensimmäisenä yönä tuulen yltyessä pelkäsimme, että paikalle iskee joku taifuuni ja kuumotuimme lisää kun kömmimme pihalle arvioimaan tuulen voimakkuutta ja huomasimme, että nousuvesi uhkasi vyöryä telttamme päälle! Onneksi selvisimme molemmista öistä kuivin nahoin ja myös teltta pysyi päämme päällä tuulesta huolimatta, mutta kieltämättä pieni informaatio miehistöltä olisi ollut paikallaan mielenrauhan takaamiseksi. :D Noin muuten oli kyllä hieno kokemus nukkua ihan kahdestaan pienellä autiolla saarella kirkkaan tähtitaivaan alla!

Loman lähestyessä loppuaan pakkasimme kimpsumme ja lensimme taas jännittävän pienkonematkan takaisin Manilaan, jossa vietimme pari päivää shoppaillen valtavassa Mall of Asia-ostoskeskuksessa. Suosittelen kyllä jokaista käymään ihan vain jo pelkän nähtävyyden takia, nimittäin ainakaan meidän pari päivää ei riittänyt mitenkään siihen, että olisimme ehtineet tutkia paikat kunnolla läpi!

Jouduimme muuten ensimmäisenä iltana myös erikoiseen seikkailuun, nimittäin jostain syystä taksikuskimme ei löytänyt takaisin hotellillemme ja päädyimme kiertelemään kauppakassiemme kanssa paikallisia pikkukujia lievän hämmennyksen vallassa. Lopuksi tilanne meni niin absurdiksi, että löysin itseni istumassa mieheni kanssa pienen riksan sivuvaunussa, jota paikallinen kuljettaja polki pyörällään läpi kuusikaistaisen moottoritien! Ihme, ettei keneltäkään lähtenyt henki! Pääsimme kuitenkin lopulta perille ehjin nahoin ja seuraavana iltana myös ongelmitta takaisin majapaikkaamme.

Manilasta lensimme takaisin Pekingiin, jossa saimme/jouduimme viettämään kokonaisen vuorokauden. Tällä kertaa sää suosi meitä ja vaikka olikin hieman kylmä ja pakkasta, niin ilmansaasteet loistivat poissaolollaan ja vietimme koko päivän Kiinan muurilla, jonne mies oli tilannut netistä etukäteen paikallisen kuskin viemään meidät. Tykkäsin kyllä muurilla käppäilystä ja suosittelen muitakin käymään siellä, nimittäin ainakin omasta mielestäni se oli melkoisen vaikuttava kokemus. :)

Pekingistä lensimme Saksaan Munichin lentokentälle, joka on muuten paras kenttä, missä olen ikinä ollut, tai ainakin se Lufthansan sponsoroima puoli oli täynnä nukkumapaikkoja ja halpaa kahvia väsyneille matkaajille. Viimein saavuimme sunnuntaina 22.1. takaisin Suomeen, jossa arki ja velvollisuudet kolkuttelivat jo kulman takana, puuh. Jäljelle jäi rentoutunut mieli, kasoittain ihania muistoja, valokuvia, videopätkiä, ostoksia sekä rusketusrajat, jotka toivottavasti viipyvät iholla vielä pitkään. <3 Loppuajatelmana suosittelen myös Filippiinejä ja Coronia muille matkailijoille, pari viikkoa oli oikein sopiva aika viettää rentouttavia hetkiä saarella.

Näiden tunnelmien myötä myös tämän blogin tarina lähenee loppuaan ja haluankin kiittää teitä kaikkia lukijoita mielenkiinnostanne ja kommenteistanne! En olisi alussa ikinä uskonut, että sivuja on käyty tutkimassa tähän mennessä melkein 50 000 kertaa, joiden joukossa kuvitelkaa, vain yksi negatiivinen mielensäpahoittaja päätti avautua kommenttikenttään! Bloggailu onkin siis antanut minulle todella paljon hyvää mieltä sekä tietenkin auttanut tallentamaan tämän koko häähömpöttelyn ns. yksien kansien väliin ja tänne on aina kiva palata fiilistelemään menneitä aikoja. <3

Olen pitkään pyöritellyt uuden blogin aloittamista, eli jos se joskus näkee myös päivänvaloa, niin tulen varmasti vielä linkkaamaan siitä osoitteen tännekin. Muussa tapauksessa tosiaan kiitos paljon ja ihanaa kevään odottelua teille jokaiselle! <3

Häämatka lähestyy!

Hiphei, täällä taas pitkästä aikaa! :) Oli pakko päästä vähän hypettämään tulevaa mysteerimatkaa, joka koittaa jo kuukauden päästä!

Syksy on ollut jotenkin todella raskas ja kuluttava suurimmaksi osaksi töissä tapahtuneista muutoksista, suuresta työtaakasta ja vakuutustenttiin lukemisesta johtuen. Pääsin muuten siitä tentistä rimaa hipoen läpi, eli keväällä koittaa uusi rupeama tutkinnon toisen osan kanssa, huoh! Pääasia kuitenkin, ettei tarvitse kahlata sitä samaa lukumateriaalia toistamiseen läpi, mistä olen aivan superhelpottunut. Vuoden kääntyessä kohti loppuaan kiire ja stressi on suurimmaksi osaksi onneksi helpottanut, joten tuleva häämatka osuu aivan loistavaan saumaan, kun pääsemme latamaan akkuja vuoden pimeimpään aikaan täältä arjen keskeltä.

Mielestäni aika on kulunut kyllä todella hitaasti matkaa odotellessa, kun esimerkiksi häitä järjestellessä varsinkin keväällä tuntui siltä, että viikot ja kuukaudet suorastaan lensivät siivillä. Mies on vastannut matkan suunnittelusta ja käytännön järjestelyistä kokonaan yksin, joten hänestä on puolestaan tuntunut, että aika kuluu vauhdilla ja matka on jo ihan kohta käsillä. :D Itsehän en voi siis edes fiilistellä tulevaa reissua mitenkään, sillä määränpää on minulle loppuun asti yllätys.

Mies laati minulle vähän aikaa sitten "must have" -pakkauslistan, jonka perusteella ainakin lämpöä, aurinkoa ja vesileikkejä on odotettavissa:

Vaatteita lämpimään maahan

Lämmin paita/kevyt takki

Hyvät kävelykengät

Bikinit

Uimakengät/tossut

Flipflopit

Hattu

Aurinkorasvaa

Taskulamppu

Niskatyyny ja silmälaput lennolle

Ilmeisesti lentomatkasta on odotettavissa pitkää, koska kuulemma välilaskuilla ei vielä kannata luopua kotimaan talvivaatetuksesta. Myös tuo taskulamppu on melkoinen mysteeri. :D Tähän mennessä olen valmistautunut matkaan ainoastaan hankkimalla matkavakuutuksen ja heti huomenna haen terveyskeskuksesta hepatiitti A+B -rokotteen, joka on päässyt unohtumaan tässä syksyn keskellä. Näin siinä käy kun järjestelyt eivät ole omassa hallinnassa! Sitten ei muuta kuin pakkaamaan muutaman viikon päästä. Tuo saatu pakkauslistahan on siis minulle vain jäävuoren huippu. ;)

Pakko muuten hehkuttaa vielä sellaistakin iloista asiaa, että pääsemme miehen kanssa varmaan muuttamaan uuteen kotiin jo ennen kesää! :) Olen niin pitkään halunnut muuttaa uuteen, tilavampaan ja toimivampaan asuntoon, että niin ihanaa, kun se vihdoinkin alkaa olla mahdollista.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta kaikille! <3

Kiitoskortit on tilattu

Onhan ihan ok postittaa kiitoskortit vasta melkein 3 kuukautta häiden jälkeen? :D En tajua, miten tämä maailman yksinkertaisin asia jäi näin pahasti roikkumaan, mutta vihdoinkin tänään sain miestä ja itseäni niskasta kiinni sekä tuon korttiasian pois päiväjärjestyksestä.

Mielestäni meistä ikuistettiin paljon hienoja potrettikuvia, mutta yllättäen sen parhaimman kiitoskorttikuvan valitseminen osoittautuikin hankalaksi. Miellän perinteisen kiitoskortin läheltä otettuun pönötys poseerauskuvaan ja ihan aluksi jatkoon valikoituikin tämä otos:

Jotenkin emme kuitenkaan näyttäneet kuvassa luonnollisilta, minkä lisäksi mies valitti kuusitaustasta, joka loi synkkää fiilistä yleisilmeeseen, joten päätimme hylätä perinteiset kuvat ja mennä tässäkin asiassa omalla tyylillämme.

Kieltämättä liikkeessä otetuissa kuvissa oli enemmän tunnelmaa ja pitkään arvottuamme päätimme, että kiitoskortit teetetään tästä kuvasta. Mies rajasi kuvaa hieman, teki tarvittavat editoinnit ja lisäsi tekstin.

Aivan viime metreillä minua alkoi kuitenkin arveluttaa se, että olimme kuvassa niin kovin pieniä, vaikka muuten kyllä tykkäsinkin kokonaisuudesta. Eniten häiristi kuitenkin se, että teksti oli suurin piirtein meidän kokoinen ja aavistelin, että kuitenkin tulee valituksia tietyiltä tahoilta siitä, ettei kasvoja näy kunnolla ja mitähän muuta vielä. ;)

Vaihdoimme siis lennosta kuvaa tähän:

Mielestäni tämä kuva on parempaa kiitoskorttimateriaalia eikä minua ainakaan häiritse yhtään se, ettemme katso kameraan. Kuvassa on jotain tiettyä kivaa levollisuutta, romantiikkaa sekä sadunomaisuutta ja on kiva lähettää tämä vieraille muistoksi. <3

Kuten olen aiemmin puhunutkin, lisään kirjeeseen mukaan photobooth-kuvan jokaisesta vieraasta, jos heistä vain löytyi otos kameran muistikortilta. Myös nämä kuvat onnistuivat tosi hyvin, vaikka pääsääntöisesti käytettiinkin kameran itselaukaisijaa. Pienellä rajauksella sekä edioinnilla niistä saatiin kuitenkin kivat henkilökohtaiset muistot meidän päivästä. :)

Kuvat tilasimme Ifolorilta mattana ja mallia kymppikuvat (?). Yhteensä niitä kertyi 77 kappaletta ja maksoivat vain vajaa 13 euroa! Nyt kannattaa siis muidenkin tilailla omat kuvansa, kun kerrankin saa edullisesti. :) Olin varautunut siihen, että näistä olisi joutunut pulittamaan useamman kympin. Lisäksi ostan lisää kirjekuoria sekä tietenkin postimerkkejä, mutta sen verran on kyllä piheys häähuuman jälkeen iskenyt, että postitan kortit 2. luokassa...

Aiomme muuten jossain vaiheessa teettää myös taulun makuuhuoneen seinälle jommasta kummasta alla olevasta kuvasta. :) Luulenpa kuitenkin, että odotamme ensin muuttoa joskus aikanaan sinne uuteen kotiin, jonne on paljon kivempi hankkia kaikkea uutta. Tietääpä myös samalla, kumman mallinen taulu sopii huoneeseen paremmin.

(Kaikki kuvat © Anu, lisää hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä)

No, miltä nyt tuntuu?

Varsinkaan äitini ei malta olla kyselemättä asiasta joka välissä. :D Että miten se elämä näin rouvana maistuu? Olemme olleet nyt päälle 2 kuukautta naimisissa ja on niin ihanaa edelleen huomata, että elämä tuntuu ja maistuu ihan samanlaiselta kuin aina ennenkin! <3

Olen siis sopeutunut vaimona oloon paremmin kuin hyvin myös varmasti osittain siksi, että arki työkiireineen imaisi häiden jälkeen mukaansa vähän turhankin tehokkaasti eikä aikaa ylimääräiseen ihmettelyyn ole juurikaan jäänyt. Suoritin tänään myös erään töihin liittyvän tentin alta pois ja voi jeesus, että en halua kokea vastaavaa ihan pian uudestaan! Päivät töissä ja illat kirjoja lukiessa ei oikeasti ole varmasti kenenkään lempipuuhaa ja pieni väsymys onkin alkanut viime viikkoina painaa silmien alla. Onneksi nyt pitäisi vihdoin helpottaa!

Oikeastaan ainoa asia, mitä välillä hätkähdän, on uusi sukunimeni. Olen oppinut käyttämään sitä parin viikon takeltelun jälkeen, mutta silti se tuntuu vielä välillä vähän vieraalta varsinkin, kun joku toinen sanoo sen ääneen. Pakko myöntää, että nimen vaihtaminen taisi olla jopa pienen kriisin paikka, sillä allekirjoitukseni meni sen myötä uusiksi ja sen uusi versio näyttää niin rumalta, nyyh! Huolella harjoittelemani vanha allekirjoitus oli koukeroinen ja taiteellinen, mutta nyt etu- ja sukunimi ovat aivan eri paria jälkimmäisen muistuttaessa lähinnä harakanvarpaita... onneksi sitä on loppuelämä aikaa treenata. :)

Positiivista on se, että uusi sukunimeni on edellistä helpompi lausua ja kirjoittaa ja olen ihan oikeasti päässyt eroon siitä ainaisesta kirjain kirjaimelta tavaamisesta ja väärin kirjoitetun nimen korjailulta, niin helppoa ja yksinkertaista. :) Pakko muuten sanoa, että nimenvaihtoa suuremman äläkän on aiheuttanut sähköpostin vaihtaminen! Se meni ihan tosissaan tunteisiin enkä tiedä miksi. Prosessi on myös vielä pahasti kesken, sillä Gmail ei ole jostain syystä siirtänyt vanhoja viestejä uuteen osoitteeseen eikä ohjannut saapuvia viestejä sinne, vaan ilmoittaa aina erroria kun koetan säätää asetuksia sähköpostien välillä.

Tuostapa tulikin mieleeni, että nyt pitäisi jo kiireen vilkkaa uusia ajo- ja pankkikortit uudelle nimelle! Passin uusin heti erään matkan takia ja muistaakseni Kela- ja Plussakortti saapui postitse kotiin automaattisesti, mutta muuten en ole jaksanut päivittää nimeä jokaiselle taholle. Ajattelin siis muuttaa tietoja aina sitä mukaa kun vanha nimi pomppaa vastaan. Sitten pitäisi olla elämän mallillaan.

Seuraava projekti olisi myös kiitoskorttien laittaminen vireille, mikä voisikin olla myös seuraavan postauksen aihe. Tavoitteeni on, että kortit lähtisivät postiin ennen marraskuuta, joten pikkuisen pitäisi jo alkaa asiaa edistämään. Olemme ehtineet valita itse kiitoskorttikuvan sekä samassa kuoressa lähtevät photobooth-kuvat, minkä lisäksi mies lupasi jälleen huolehtia taittotyöstä, jes!

Huomasin muuten tänään, että enää (vielä) 2,5 kuukautta aikaa meidän matkaan... Olen niin loman tarpeessa, että en ole aikoihin odottanut tammikuuta näin kovasti! Onneksi välissä on vielä yksi välietappi, eli joulu, joka kuuluu lempivuodenaikoihini. :) Ihan hullua, vastahan minä niitä edellisvuoden diy-lahjoja ja kortteja askartelin? En haluaisi, että päivät ja viikot vilistävät silmien edestä näin nopeasti...

Siinäpä Throwback Thursdayn kunniaksi vielä fiilistelykuva ihan selkeästi sieltä häiden jälkipuoliskolta. <3

Love Me Do: can't stop loving!

Eilen minulla oli ihanan erilainen, virkistävä ja ennen kaikkea inspiroiva lauantai! Suuntasin nimittäin jo puolen päivän aikaan Helsingin Kaapelitehtaalle toistamiseen Love Me Do-häämessuille sekä ensimmäistä kertaa hääblogimiittiin. <3 Tämä syksyinen tapahtuma taisi olla toteutettu hieman pienemmässä mittakaavassa kuin tammikuiset messut, nimittäin samaan aikaan paikalla järjestettiin myös antiikkimessut ja meinasin heti alkuunsa eksyä vääriin kekkereihin. :D

Löysin onneksi ajoissa perille loungetiloihin, jossa törmäsin iloiseen bloggaajaporukkaan sekä herkullisen näköiseen buffet-pöytään. Kun meidät oli toivotettu tervetulleeksi, iskimme oikopäätä buffetin herkkuihin kiinni. Tarjolla oli erilaisia kaloja, salaatteja sekä leipää ja voin sanoa, että tuli aivan meidän elokuiset häät mieleen tästä lounaasta. Ruoka oli todella hyvää varsinkin valkoviinillä makusteltuna. :)

Ehdin hiukan tutustua pöytäseurueeseeni, kunnes olikin aika lähteä yläkertaan ihastelemaan kansainvälistä häämuotinäytöstä. Oli kertakaikkisen VIP-olo, kun pääsimme oikein aitiopaikalle eturiviin ihastelemaan luomuksia!

Tässä kohtaa on pakko mainita, että nyt hiukan kiukuttaa ratkaisuni kuvata heikommassa valaistuksessa perunalla! Miksi en oikeasti voi panostaa kunnollisiin välineisiin, jos meinaan kerta kuvittaa näitä tekstejäni?! :'( Kaikki hääpuvut olivat aivan järkyttävän kauniita, mutta eivätpäs ne välity näistä minun otoksistani, joten kuvitelkaa mielessänne tähän päälle ne kaikki yksityiskohtaisesti kirjaillut pitsit, kimaltavat yläosat, selkää pitkin juoksevat helmiäisnappirivit ja elegantisti hulmuavat helmat, niin ollaan jo lähellä oikeaa tunnelmaa.

Pääsin näytöksen aikana heittämällä takaisin hääpäivän tunnelmiin ja meinasin vallan herkistyä loppua kohden, kun runwaylle astelivat mies- ja naismallit pareittain. Voi kunpa sen oman päivän saisi elää vielä kerran uudestaan! <3 Mieleeni jäi myös juontajan kertoma tarina hääpukusuunnittelijasta Aziz Rasulista, joka joutui pakenemaan levottomuuksia Afganistanista, mutta on onnekseen päässyt toteuttamaan ammattiaan täällä Suomessa.

Näytöksen jälkeen olisin mielelläni muutaman muun bloggaajan kanssa käynyt kokeilemassa Escape Room-peliä (joihin olen ihan koukussa), mutta sinne oli sen verran jonoa, että aikataulut eivät antaneet myöten ja palasimme takaisin loungeen jatkamaan juttua sekä herkuttelemaan.

Pian joukkoomme liittyivät myös Häät-lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki sekä muodin ja etiketin asiantuntija Mirva Saukkola. Hersyvää keskustelua riitti häihin liittyvien kuumien perunoiden ympärillä ja tässä kohtaa en voinut kuin nojata sohvalla taaksepäin ja hymyillä tyytyväisenä, että se kaikki pähkäily oli jo onneksi omalta osaltani ohi! :D

Seuraavaksi oli jälleen aika siirtyä yläkertaan ihastelemaan kotimaista häämuotinäytöstä, jonka päätteeksi tuomaristo valitsi myös vuoden suomalaisen hääpukusuunnittelijan. Tässä näytöksessä siirryttiin selkeästi catwalkien haute couture-osastolle, nimittäin suunnittelijoiden taiteilemat puvut olivat toinen toistaan kokeilevampia, mielikuvituksekkaampia sekä taatusti ainutkertaisia. Nautin kovasti näytöksestä ja ihailin suunnittelijoiden ratkaisuja rikkoa perinteistä hääpukeutumista mitä erilaisemmilla tavoilla. Esimerkiksi yllä olevan kuvan laahus oli upeimpia, mitä olen nähnyt!

Tuomariston tehdessä päätöstään, jäimme seuraamaan lyhyttä luentoa hääkukkasidonnasta, jonka aikana sain kotiinviemisiksi myös alulle sommitellun, malliltaan riippuvan hääkimpun. Nuo kaikki marjat olivat kyllä niin söpöjä katseenvangitsijoita, alan lämmetä niille aina vain enemmän ja tiesittekö, että ne myös tuoksuvat!

Vuoden suomalaiseksi hääpukusuunnittelijaksi valittiin lopulta Aurora Raiskinen, joka oli minulle ennestään etäisesti tuttu Facebookin hääryhmän kautta. En tiedä, mitkä häähormonit minut saivat päivän aikana valtaansa, mutta oli vallan liikuttavaa seurata palkintoseremoniaa ja sitä kaikkea onnistumisen riemua. Onnea kovasti Auroralle!

Näytöksen jälkeen aloin pikkuhiljaa suunnata askeliani kotimatkalle, mutta en malttanut olla jäämättä höpöttelemään vielä hetkiseksi loungen puolelle. Törmäsin myös vielä loppumetreillä aivan sattumalta vanhaan tuttuuni opiskeluajoilta, joka oli messuilla näytteilleasettajana! Amanda pyörittää nykyään vintage-liikettä, mikä oli mielestäni suorastaan eksoottista ja mielenkiintoista kuultavaa. Jännittävää, minne kaikkialle sitä elämä poluillaan kuljettaakaan!

Kotiin päästyäni en malttanut enää pitää näppejä erossa saamastani goodie bagista ja mitä kaikkea sieltä löytyikään! Häämeikkini tehtiin muistaakseni Nyxin tuotteilla ja olin lopputulokseen niin tyytyväinen, että innostuin kun kassista löytyi Nyxin huulipuna ja rajauskynä. Ehkä siis hurahdan vihdoin huulimeikkeihin, kun vain löydän ensin itselleni sopivat tuotteet! Ihonhoitotuotteeni alkavat olla loppumaisillaan, joten käyttöä löytyy varmasti myös Mádaran kuorinta-aineelle, Lieracin silmänympärysseerumille sekä Kaunis -kasvojenpuhdistusgeelille. Tämä Mia Höydön Kaunis -kosmetiikkasarja on minulle muuten täysin uusi tuttavuus.

Mieheni puolestaan omi kassista löytyneen Biozellin suolasuihkeen, mikä sopiikin hänen kiharille hiuksilleen varmasti hyvin. Itse rohkaistun varmaan jossain välissä kokeilemaan Batisten kuivashampoota, mikä taitaa olla taas sarjassaan ensimmäisiä kertoja. Lisäksi pitkähiuksisena ihastuin Iberon hiuslenkkeihin ja korumaisiin pinneihin. Ehkä erikoisin tuote oli kuitenkin Jamelan kultakollageeninaamio silmänalusille ja koska minulla on ikuiset tummat silmänaluset, olen aina avoin kokeilemaan uusia ratkaisuja niiden vaalentamiseksi... ;) Pakko sanoa, että nämä goodie bag-hetket ovat varmasti yksi niistä bloggailun parhaimmista puolista!

Kaiken kaikkiaan messut olivat omalla kohdallani todella antoisa, luovuutta herättelevä sekä suorastaan sykähdyttävä elämyspäivä, johon ottaisin osaa koska vain uudestaankin. Lisäksi oli todella mukavaa tutustua muihin häähuumaan hurahtaneisiin sekä saada elää hetki siinä odottavassa kuplassa itsekin; eköhän näillä tapahtumasta ammennetuilla energioilla eletä siis vielä pitkälle talveen asti! <3

Kun kaikki kiva maksaa, kannattaa säästää

Mitä tulee häiden kustannuspuoleen, haluan jakaa muutaman ajatuksen rahankäyttöön ja säästämiseen liittyen varsinkin sen jälkeen, kun seurasin koko kesän Facebookin hääryhmäläisten tuskailua ja panikointia omien raha-asioidensa kanssa.

Minä olen matemaattisilta taidoiltani sitä luokkaa, että olen ehkä viimeinen ihminen neuvomaan ketään näissä asioissa, mutta vannon, ettei omien finanssien kartoittaminen, seuraaminen ja hallinnointi (vitsi, miten hienosti sanottu!) vaadi todellakaan mitään korkeampaa tilastomatikkaa: jos minä pystyn siihen, niin kuka tahansa muukin pystyy! Bonuksena kehitetyt budjettimallit voi vallan mainiosti siirtää tavalliseen arkielämäänkin ja käyttää vaivalla tienatut pennoset myös jatkossa astetta fiksummin ja harkitummin.

Omat penninvenytystaitoni juontavat juurensa muutaman vuoden taakse, jolloin muutin mieheni kanssa Ranskaan puoleksi vuodeksi ilman työpaikkaa, eli jouduin käyttämään paljon energiaa ja mielikuvitusta siihen, että rahani riittivät tasaisesti koko ajanjaksolle. Menimme Ranskassa myös kihloihin ja päätimme, että häät pidetään sitten tosiaan kesällä vuonna 2016. <3

Olin todella onnekas, koska sain heti töitä palattuani Suomeen eikä mennyt montakaan kuukautta kun päätin, että alan laittamaan muutaman euron sivuun jokaisesta palkastani, jotta hääsäästöt ehtisivät kertyä mukavan kokoisiksi ilman, että peruselämisestä tarvitsisi juurikaan tinkiä.

Loin Google Driveen Excel-pohjan jokaiselle palkkakuukaudelle, johon yksinkertaisuudessaan lisäsin käteen jäävän palkkasumman, vähensin siitä miehen ja minun yhteiset menot (mm. vuokra, laskut ja ruokakulut) sekä omat menoni (omat laskut, harrastukset, opintolainan lyhennykset ja muut kuukausittain toistuvat kulut, kuten matkakortin maksut). Viivan alle jäivät ne pennoset jäljelle, jotka pystyin heittämään vaikka ikkunasta taivaan tuuliin, jos halusin. Siitä oli helppoa arvioida, minkä kokoisen summan varaisin kuukaudelle käyttövaraksi ja loput pistin säästötilille. Näin helppoa säästäminen ihan oikeasti on! :)

Siinäpä esimerkkinä pohja, jota itse olen käyttänyt jo vuoden päivät. Ei mikään Excel-gurun taidonnäyte, mutta toimii. :D

Koska minulla ei ollut hajuakaan, kuinka paljon ne unelmien häät tulisivat maksamaan (muuta kuin, että paljon...), aloin hyvissä ajoin kartoittamaan mm. netin kautta, mitä eri palvelut ja asiat suurin piirtein kustantavat ja varmuuden vuoksi arvioin hinnat vielä hieman yläkanttiin. Meidän häiden kuluihin sisältyivät karkeasti seuraavat osa-alueet:

- Juhlatila (sis. menun, kattauksen, henkilöstön, siivouksen)
- Vihkijä
- Avioehto
- Valokuvaus
- Videokuvaus
- DJ
- Kukat (sis. pöytäkukat, hääkimppu, kukka-asetelma ja viehe)
- Koristeet (sis. pöytien ja wc:n koristelut sekä photobooth-pisteen ja lahjapöydän)
- Hääyö hotellissa
- Vieraslahjat
- Tanssitunnit
- Hääkutsut
- Juomat
- Taksikyydit

Seuraavaksi juttelin miehen kanssa siitä, kuinka paljon hän olisi valmis panostamaan häihin sekä tiedustelin, oliko meidän vanhemmilla intoa tukea avioliittoaikeitamme rahallisesti. Kun nämä olivat kaikille selvää, laskin, mitä jäi itselleni maksettavaksi. Tämä summa olikin sitten helppo jakaa tuleville kuukausille ja asettaa säästöjen suhteen tavoitteet, minkä verran suurin piirtein piti olla rahaa kasassa mihinkin etappiin mennessä.

Lisäksi tein vielä listan itseeni liittyvistä kuluista, jotka luonnollisesti halusin maksaa itse:

- Häämekko
- Asusteet
- Sormus
- Kampaus, meikki ja kynnet
- Huomenlahja
- Apujoukkojen kiitoslahjat/muistaminen
- Häätuoksu
- Kaunistautumiset (rusketus, kasvohoito, sokerointi)

Kylläpä oli kuulkaas ihan eri tavalla motivaatiota laittaa rahaa sivuun, kun kulut ja säästöaikataulut olivat selkeästi tiedossa! Silti haluan painottaa ja korostaa sitä, että kaikki kustannukset olivat todellakin omia arvioitani ja ne tarkentuivat vasta lähempänä hääpäivää. Osa hinnoista oli kalliimpia kuin mitä olin ajatellut ja osa taas edullisempia. Jaksamalla vertailla netissä eri tuotteita ja palveluita saattoi säästää jopa satasia, mutta vastaavasti kuukausien vieriessä kaikenlaista uutta, kivaa ja ehdottoman tarpeellista (kröhöm) tuli mielen päälle, mitä oli ehdottomasti hankittava ja mitä en tietenkään ollut sisällyttänyt alkuperäiseen budjettiini. Suosittelenkin lämpimästi, että kun se ensimmäinen hääbudjetti on hahmotettu, niin lisäätte siihen vielä ainakin 1 000 € päälle, ihan vain kaiken varalle.

Vaikka olin mielestäni luonut itselleni aivan idioottivarman säästösuunnitelman, niin myös minulle tuli pieni hoppu saada tarvittavat eurot kasaan ja ainakin viimeiset kaksi kuukautta jouduin kitkuttamaan oikein urakalla. Lopetin myös kaikki maksulliset harrastukseni puoli vuotta aikaisemmin ihan vain siitä syystä, koska oikeassa elämässä mikään ei suju kuin Strömsössä.

Matkan varrelle sattui esimerkiksi työpaikan vaihdoksia sekä tapahtumia ja menoja, joihin halusin ehdottomasti ottaa osaa, vaikka se tiesi kyseiseltä kuukaudelta vähemmän säästöjä hääkassaan, eli vastaavasti taas jonain toisena kuukautena jouduin elämään säästeliäämmin. Lisäksi noin pari kuukautta ennen häitä minulle jouduttiin tekemään hampaan juurihoito, johon upposi yksityisellä melkein 500 €! Argh! Olipa siis onni, että minulla oli tosiaan hieman ylimääräistä säästössä, mutta kyllä myös harmitti valtavasti, että kaikki rahat tuntuivat häipyvän taivaan tuuliin juuri sinä kaikkein kriittisimpänä hetkenä...

Kaikenlaista voi siis tapahtua, vaikka kuinka koittaa suunnitella sitä elämistä etukäteen, joten suosittelen todellakin säästämään aina mieluummin liikaa kuin juuri sen arvioidun budjetin verran. Ja kun sen säästämisen aloittaa tarpeeksi ajoissa, niin siinä sivussa jää tosiaan varmasti rahaa tehdä silloin tällöin kaikkea kivaakin. :) Vaikka itse jouduin loppua kohden yllättävien kulujen takia kiristämään vyötä, niin koen silti, että valtaosan häitä edeltävästä ajasta elelin ihan mukavasti. :) Olin myös valmistautunut karsimaan kuluja sieltä ns. turhimmasta päästä, jos olisi näyttänyt siltä, että tavoitteet karkaavat liian kauas.

Palkkani on aina ollut nuoren naisen, alle keskiluokan jäävä palkka. Säästin noin 2 vuotta ja häidemme kokonaiskustannukset olivat noin 12 000 € luokkaa. Toki mies osallistui kuluihin omalla panostuksellaan sekä myös vanhempamme omien halujensa mukaan (mistä en voi olla kylliksi kiitollinen!), mutta silti haluan sanoa, että jos minä pystyin tähän, niin pystyy kuka tahansa muukin! :) Pakko muuten kommentoida vielä sen verran, että alun perin keskustelin miehen kanssa kokonaisbudjetin olevan maksimissaan 8 000 €, HA HA! :D Ja tämä siis ennen kuin olimme edes päättäneet meidän hääpäivääkään vielä.

Ja se fiilis, kun sain viimeisen häihin liittyvän laskun maksettua, enkä vieläkään ollut joutunut velkavankeuteen tai pikavippiturmioon! <3 Hitto, se suunnitelmahan ihan oikeasti toimi! Kävin myös ensimmäisen kerran shoppailemassa uusia vaatteita oikein luvan kanssa muutama viikko sitten ja olipa muuten hankalaa aloittaa kuluttaminen uudestaan, vaikka tiesin, että tarvitsen ihan oikeasti uutta päällepantavaa. Sitä tulee näköjään yllättävän vähällä toimeen kun on pakko ja itse olen ainakin kallistunut tässä ajan myötä arvostamaan enemmän kokemuksia ja elämyksiä kuin materiaa.

Meidän häämme olivat ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista kokemuksista ja vaikka ne olisi varmasti voitu järjestää yli puolet halvemmallakin, niin mielestäni ne olivat jokaisen euron arvoiset juuri tuollaisena. Tulipahan ainakin tehtyä kerralla ja kunnolla eikä mikään jäänyt näin jälkikäteen harmittamaan, että kun jäi hankkimatta! ;)

Mitä seuraavaksi?

Heissuli! Viime aikoina minua on työllistänyt ylitse muiden työpäivät sekä luku-urakka kolmen viikon päästä koittavaan tenttiin, huhhuh! Vapaa-aikaa ei siis ole ollut nimeksikään, mutta varastin nyt kuitenkin muutaman minuutin tätä blogia varten. Pahoittelen siis, jos teksti ei ole kovin hääppöinen, koska voin sanoa, että tällä hetkellä kuuppa on enemmän kuin jumissa tästä kaikesta arjessa selviämisestä! :D

Häät on tosiaan vietetty, mutta vielä minulla riittäisi tarinoitavaa aiheen ympäriltä. Haluaisin avata meidän budjettia ja säästöprojektia hieman (pro tips!) sekä vilauttaa vieraille lähteviä kiitoskortteja, jahka saisin ne ensin tilattua. Tammikuussa pääsen hehkuttamaan meidän häämatkaa ja ensi viikolla koittaa ihanainen Love Me Do-messupäiväkin! Vielä muutamia postauksia olisi siis tuloillaan.

Olen tässä välissä saanut paljon positiivista ja kannustavaa palautetta edelleenkehittää tätä blogia, joten olen kaikessa hiljaisuudessa jo alkanut miettiä blogini tulevaisuutta. Kirjoittamisesta on tullut minulle entistä tärkeämpi harrastus sekä tapa purkaa ja jäsennellä ajatuksiani, joten en haluaisi lopettaa bloggailua kuin seinään. Olen lisäksi tutustunut mielenkiintoisiin tyyppeihin blogini kautta ja päässyt samalla osalliseksi hienoihin juttuihin. Haluan siis ehdottomasti päästä kokemaan lisää jänniä asioita myös tulevaisuudessa, jos blogimaailma vain sen minulle mahdollistaa! :)

Tapahtumasuunnittelu ja -tuottaminen on ollut minulla aina lähellä sydäntä siitä asti kun suoritin alalla työharjoittelun ja se on seurannut mukanani tavalla tai toisella jo vuosien ajan. Olenkin pallotellut ajatuksella, että keskittyisinkin jatkossa kirjoittelemaan tämän aiheen ympärillä juhlateemoja sivuten...

Myös pari muuta aihetta on kolkutellut takaraivossani, nimittäin alan etsiä miehen kanssa varmaan ensi vuoden puolella uutta (vuokra) asuntoa ja mielikuvitusta jo suorastaan kutkuttaa päästä suunnittelemaan ja toteuttamaan uuden kodin sisustusta! <3 Lisäks olen asettanut itselleni tavoitteeksi raivata itselleni enemmän vapaa-aikaa, jotta voisin tammikuussa pitkän tauon jälkeen jatkaa tanssiharrastustani, mistä varmasti riittäisi juttua useamman postauksen verran. En kuitenkaan ole kovin varma, kantavatko nämä teemat kuinka kauas pitkällä tähtäimellä?

Haluaisin kovasti uudistaa blogini ulkoasua ja olen jopa miettinyt, että siirtäisin koko roskan aivan uuteen alustaan, koska en kaikilta osin tykkää tästä Bloggerista, jota käytän tällä hetkellä. Ehkä ne tekniset ratkaisut selkenevät kuitenkin ajan kanssa, kun blogin suuntaviivat jatkon suhteen ovat selvillä! :)

En ole myöskään enää pitkään aikaan kirjoittanut juttujani vain itseäni varten, vaan minusta on ollut ihanaa, että täällä on ollut kävijöitä ja osa on jopa innostunut kommentoimaankin tekstejäni. Ne ovat piristäneet arkeani todella paljon, joten iso kiitos siitä teille! <3

Toisin sanoen, ottaisin mielelläni teiltä lukijoilta kommentteja ja ideoita vastaan, mistä asioista teitä kiinnostaisi lukea näin häähumun jälkeen? Pohdin ja pureskelen tätä varmasti jonkin aikaa ja ennen lopullisia päätöksiä kirjoittelen tosiaan vielä meidän häiden ympäriltä, joten mitään kiirettä jatkon suhteen ei ole omasta puolestani. :)

Jännää, mitä tulevaisuudessa mahtaakaan tapahtua. Sitä ennen, ihanaa syksyä kaikille!

Ps. käykäähän kurkkimassa vielä blogikirppiksen puolella, löytyisikö sieltä omiin häihin/juhliin jotain mieluista! :) Olen myös laskenut muutamien tuotteiden hintoja.

Uu Uu, hunajakuu~

Egyptissä parisen vuotta sitten

Kuten jotkut tarkkasilmäiset ovat ehkä huomanneetkin, tuossa sivun vasemmassa laidassa uusi laskuri on alkanut raksuttaa päiviä meidän honeymooniin aka. hunajakuuhun aka. häämatkaan! :) Lähinnä loma-ajankohtien takia emme tosiaan päässeet häämatkalle heti, mutta reilujen esimiesten ansiosta saimme neuvoteltua pari viikkoa vapaata tammikuulle, jolloin vihdoinkin pääsemme tekemään sen pienen ja ansaitun irtioton arjesta.

Tammikuu on muutenkin aivan täydellinen ajankohta reissulle, koska jaksan yleensä syksyn ja alkutalven hyvin joulua odotellessa, mutta alkuvuosi sujuukin sitten tahmeammin kaamosoireiden vaivatessa, jolloin kevättä saa odottaa vielä niin monta pitkää kuukautta. Toivonkin, että jatkossa pääsisin aina talvilomilla edes pienelle matkalle valoon ja lämpöön, jolloin se tulee myös eniten tarpeeseen.

No, mitä, missä ja milloin? Minä en kuulkaas tiedä yksityiskohdista tuon taivaallista! :D Olemme miehen kanssa pallotelleet ja ideoineet häämatkaa jonkin verran kesän aikana, mutta häiden jälkeen innostuin ja ehdotin, että mitä jos hän suunnittelisi ja varaisi matkan ihan yksin! :) Minä järjestin häät, joten mies voisi tehdä sitten kaikki matkajärjestelyt. Tämä oli molempien mielestä loistava työnjako, koska mies on muutenkin matkustellut minua enemmän, joten homma oli mieluinen ja hän varmasti järjestää ainakin kymmenen kertaa paremman reissun kuin itse ikinä osaisin.

Tiedän siis vasta lentokentän lähtöportilla matkakohteen, mikä on aivan superkivaa ja jännää! :) Lisäksi tiedossani on vain matka-ajankohta, eli 6.-22.1. Mies vinkkaa sitten lähempänä, mitä kannattaa pakata mukaan, mutta olen kyllä tehnyt hänelle selväksi, että jos pakkauslistaan ei kuulu bikinejä, niin hän saa lähetä sinne reissulle omassa seurassaan. ;) Ihanaa, kun ei heti tarvitse alkaa suunnittelemaan ja järjestelemään taas jotain uutta iltaisin töiden jälkeen.

Toiveitani matkan suhteen on siis meri ja hiekkaranta sekä majoitus mielellään all inclusive-periaatteella, tai ainakin runsas aamiainen tulee olla kätevästi saatavilla ilman turhaa säätöä ja kokkaamista. Reppureissuilta näistä on aivan tarpeeksi kokemusta ja nyt kaipaan matkalta ripauksen enemmän luksusta.

Myöskään erilaiset aktiviteetit ja mahdollisuus kierrellä kaupungilla shoppailun ja nähtävyyksien merkeissä ei ole poissuljettuja vaihtoehtoja, sillä uskoisin, että kaksi viikkoa hiekkarannalla meritähtiasennossa alkaa varmasti puuduttaa jossain vaiheessa, joten kohteen monipuolisuus tekee reissusta varmasti onnistuneen. :)

Odotan innolla, mitä kaikkea mies on ideoinut. Ainakin lennot ja ilmeisesti ensimmäinen majoituskin jo varattu, joten niistä on hyvä lähteä liikkeelle. Minulla on myös sellainen fiilis, että meitä odottaa eksoottinen matkakohde jossain Euroopan ulkopuolella... 3 kuukauden, 2 viikon ja 5 päivän jälkeen se selviää! <3

Loppu häämöttää: mitä tekisin toisin sekä nappivalinnat

Jatkanpas vielä hääpäivän pureskelua ja analysointia kun kerran vauhtiin pääsin! Olen myös tykännyt kovasti lukea muiden rouvien jälkitunnelmia ja napsia niistä vinkkejä omiin juhliin; en olisi esimerkiksi tajunnut varata ruokailun ajaksi taustamusiikkia, ellen olisi saanut asiasta vinkkiä Facebookin hääryhmässä jo juhlansa viettäneeltä morsiamelta. Toivonkin, että tekemistäni huomioista olisi siis apua myös jonkun muun ihanan juhlasuunnitelmiin! :)

Ensin mietintöjä siitä, mitä tekisin toisin, jos järjestäisin juhlat uudestaan. Pienenä välihuomautuksena, mikään seuraavista ei ole todellakaan big deal eivätkä siis vaikuttaneet tunnelmiin, mutta koska olen mielestäni esteetikko sekä ennen kaikkea perfektionisti, niin aina on varaa parantaa. :)

- Juhlatilan koko ja pöytien järjestäminen: Bäckbyn juhlatila on oikeasti tosi iso ja sinne mahtuu muistaakseni yli sata istuvaa vierasta, joten meidän noin 60 hengen seurue siis mahtui tilaan erittäin hyvin. Varsinkin kun osa vieraista viihtyi vielä paljon ulkona, niin välillä tuntui siltä, että juhlapaikka oli melko aution oloinen. Vaikka meidän hääparin oma pöytä oli ihana ratkaisu, niin itsestä tuntui siltä, että vieraat istuivat meistä vähän turhan kaukana. Onneksi meillä oli kuitenkin hyvin aikaa kierrellä vieraiden joukossa ja istahtaa eri pöytäkuntiin, joten itselleni ei tullut mitenkään yksinäinen fiilis päivän aikana. Ehkä kaikki pöydät olisivat kuitenkin saaneet olla lähempänä toisiaan tai sitten koko istumajärjestys olisi kannattanut miettiä eri tavalla.

- Mekon helma ryppyyntyminen: Huomasin jo ennen potrettikuvauksia, että olin onnistunut rypistämään mekon helmaa, kun kannattelin sitä matkalla kuvauspaikalle. Tätä en tietenkään voinut tietää etukäteen, mutta helmaan olisi kannattanu tarttua ensimmäisen organzakerroksen alta, jolloin päällimmäinen kerros olisi säilynyt siistinä. Rypyt näkyivät joissain kuvissa ja osuivat omaan silmääni, mutta noh, mitäs pienistä!

- Suihkurusketus kuitenkin päivää aikaisemmin: Hääaamusta meinasi tulla horroria, kun pesin epävarmuuspäissäni yön yli muhinutta rusketusväriä pois ja pelkäsin, että se oli kuitenkin ehtinyt tummua iholle liikaa. Ihan turhaa stressiä siis. Lisäksi päällimmäinen värikerros olisi ehtinyt kulua pois, jos rusketuksen olisi ottanut vähän aikaisemmin, koska jälkikäteen huomasin, että väriä oli tarttunut mekon kankaaseen kainaloiden kohdalle, johon kädet hinkkasivat koko päivän. Onneksi väri lähti kankaasta helposti pesemällä!

- Hieman muhkeampi kimppu: Pikkujuttuja, mutta odotin hääkimpulta ehkä hieman lisää muhkeutta ja pyöreää muotoa, joka olisi tuonut siihen aavistuksen lisää näyttävyyttä. Nyt kimppu jäi hippusen vaatimattomaksi muun kokonaisuuden rinnalla. Tämäkään huomio ei kuitenkaan vaikuttanut häätunnelmiini millään tavalla ja sitä paitsi heitin kukat eteenpäin keskellä päivää, joten en kokenut sen olevan niin tärkeä ja oleellinen elementti juhlissa.

- Photoboothin ulkoasu: Jätin valokuvausnurkan kasaamisen kokonaan muille enkä ehtinyt miettiä sitä ollenkaan aamun valmistelutuntina. Näin jälkeenpäin olisin halunnut järjestellä ihan eri tavalla esim. pöydän, jossa oli ohjekehys ja propsit. Esimerkiksi propsit heitin sikin sokin pöydälle, vaikka juhlapaikalta ehdotettiin, että maljakoissa ne olisivat olleet paremmin esillä. En usko, että kukaan kiinnitti photoboothin ulkoasuun kuitenkaan mitään huomiota ja pääasia kuitenkin, että itselaukaisimella napsitut kuvat onnistuivat hyvin.

Sitten muutamia pointteja, mihin suosittelen ehdottomasti panostamaan tulevissa hääjuhlissa! :)

+ Vessakorit: Kun aloin käymään vessakoreja läpi häiden jälkeen, luulin ensin, että ne olivat täysin koskemattomia, niin siistejä vieraita meillä oli. Tarkempi tutkiminen kuitenkin osoitti, että lähes kaikkia tavaroita oli kuitenkin käytetty, mikä teki minut todella iloiseksi! :) Tästä pääsee tutustumaan tarkemmin, mitä meidän korit sisälsivätkään. Oikeastaan ainoat turhat asiat olivat suolapurkit viinitahroille sekä ompelupakkaukset. Näin jälkiviisaana olisin ehkä lisännyt myös molempiin koreihin muutaman pienen piilopullon...

+ Lambin rakkaustarinoita-vessapaperi: On se hassua, miten muutama paperirulla voi muuttaa vessojen ilmettä niin paljon! Yllättäen vessapaperit osoittautuivat myös yhdeksi juhlien hitiksi ja herättivät paljon ihastusta: mummoni oli muun muassa napsinut useamman palasen talteen laukkuunsa ja lukenut niitä sitten koko pöytäseurueelle juhlatilan puolella. :D

+ Vieraiden kirjoittamat kortit: Koska meillä oli virallista ohjelmaa niin vähän, pienien korttien askarteleminen tarjosi kaivattua puuhaa luppoajalle. Saimmekin niitä yhteensä noin 30 kappaletta ja niitä on ollut todella kutkuttavaa ja liikuttavaa availla näin syksyn pimeinä iltoina yhdessä miehen kanssa. <3 Uskon myös, että saimme kortteihin paljon henkilökohtaisempia tervehdyksiä kuin mitä niitä olisi viitsitty kirjoittaa perinteiseen vieraskirjaan.

+ Photobooth: Vaikka harmittelinkin tuonnempana, että olisin halunnut panostaa valokuvauspisteen ulkoasuun enemmän, niin kävijöitä siinä kuitenkin riitti pitkin juhlia. Meillä on kahdella eri muistitikulla varmaan yli sata kuvaa, joita en ole edes vielä ehtinyt tarkemmin käymään läpi, mutta joille olen tirskunut hullun lailla, mitä tuossa olen vilkaissut kameran näytön läpi! :D

+ Ohjelma ja aikataulu: Jälkeenpäin voin vain myhäillä tyytyväisenä, että viis veisasimme kaiken maailman hääperinteistä ja suunnittelimme päivästä juuri meidän näköisemme pelkästään fiiliksien pohjalta. Ohjelma, tai oikeastaan sen puute, keräsi vierailta paljon kehuja ja aikataulukin oli mietitty juuri sopivaksi, jossa toki juhlatilan henkilökunta auttoi paljon suunnittelupalaverin yhteydessä. Oli myös hyvä, että psyykkasin itseäni etukäteen murehtimatta liikaa päivän kulusta, koska kyllähän se hieman muuttui tilanteiden mukaan. Kaikki sujui kuitenkin lopulta paremmin kuin hyvin! :)

Kiitoksien aika: onnistumisia yli odotusten!

Kuten olen tässä jo useampaan otteeseen paukuttanut, arvostan aivan älyttömän korkealle ihmisten sydämellisyyttä, aitoa auttamisen halua ja yhteistyökykyä, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Sen todellakin huomaa, kun asioihin paneudutaan tunteella ja taidolla, joten aion omistaa tämän postauksen sille, että jaan vilpittömästi krediittiä ja glooriaa niille, jotka sen ansaitsevat. Kiitosta tässä maassa kun jaetaan muutenkin aivan liian harvoin. :)

Olen käyttänyt tunteja ja taas tunteja etsien, vertaillen ja kysellen eri palveluntarjoajista meidän häitä varten enkä voi olla ihailematta sitä asiakaspalveluhenkeä ja ammattimaisuutta, jotka sain henkilökohtaisesti kokea seuraavien tahojen kohdalla. Jättimäinen kiitos teille kaikille! Ilman teitä meidän häät eivät olisi olleet puoliksikaan niin ihanat ja kauniit kuin ne olivat. Voin siis vilpittömästi ja täydestä sydämestä suositella seuraavia tahoja aivan kenen tahansa juhlaan tai tilaisuuteen, olipa se sitten iso tai pieni. <3

Wanha Bäckby

Itse juhlatila ei olisi voinut olla parempi meidän häille ja siitä kuvat puhukoot puolestaan. :) Lisäksi olen erittäin tyytyväinen henkilökuntaan, joka hoiti työnsä tehokkaasti ja huomaamattomasti alusta loppuun. Myös ruoka oli todella hyvää. Sähköposteihini ja mielen päälle putkahtaneisiin yksittäisiin kysymyksiinikin jaksettiin vastailla nopeasti sekä aina ihailtavan kärsivällisesti.

Syväsen Kukka

En tule varmaan ikinä löytämään toista floristia, joka jaksaisi paneutua yhtä suurella mielenkiinnolla yksittäisen asiakkaan kukkasuunnitelmiin ja jopa testata visioita omalla ajalla sekä omilla materiaaleillaan! Kaikki kukat olivat myös valmiina hyvin pitkälti sellaisia, mitä yhdessä suunnittelimme, joten lopputulokseen ei tarvinnut pettyä. Mielestäni tällä kukkakaupalla on myös varmasti koko pk-seudun parhain hinta-laatusuhde. :)

Patisserie Teemu & Markus

Tämä pieni leipomo hoitaa asiakaspalvelunsa todellakin aurinkoisella asenteella! Tiedusteluihini vastailtiin kerta toisensa jälkeen kattavasti ja hymy huulilla. Myös tilaamani macaronsit olivat erittäin hyviä hinta-laatusuhteeltaan. Yrjönkadun myymälässä piipahdin pariinkin otteeseen ja se näytti niin houkuttelevalta, että seuraavalla kerralla aion varmasti istahtaa siellä myös hetkisen kahvikupin äärellä.

Kampaaja Henry

Mielestäni Henry on kerrassaan valloittava persoona ja hänen luonaan Paraelissa on aina yhtä hauskaa käydä joko laittamassa (Henryn sanoin) reuhkaa minttiin tai hakemassa vain unohtunut pukupussi takahuoneesta. :D En ole myöskään vielä tavannut meikkaaja-kampaajaa, joka suhtautuisi työhönsä yhtä vakavasti ja kunnianhimoisesti. Olen niin onnekas, että sain hänet laittamaan hiukseni ja kasvoni kuntoon hääpäivänä! <3

Kynsiteknikko Liina

Toistanko itseäni liikaa, jos vannon myös Liinan olevan huikean upea tyyppi, joka jaksaa vääntää ne kaikki kymmenen kynttä kuntoon kerta toisensa jälkeen ilman, että laatu kärsii milliäkään? Odotan joka kerta kynsihuoltoani, joka antaa minulle pientä luksusta ja hemmottelua arkipäivien keskelle. <3 Olen käynyt pian kaksi vuotta Liinalla kynsihuolloissa eikä minun ole kertaakaan tarvinnut pettyä lopputulokseen.

Valokuvaaja Anu

Tämä blogi on tuonut mukanaan niin ihania asioita, että en olisi aivan heti uskonutkaan kun aloin tätä kirjoittamaan vajaat kaksi vuotta sitten! Ilman blogiani en olisi varmaan ikinä törmännyt meidän valokuvaajaan, joka osoittautui mitä mukavimmaksi persoonaksi ja napsi meille talteen ne kaikkein tärkeimmät tilanteet ja yksityiskohdat juhlien alusta loppuun. Kuvia katsellessa pääsen aina palaamaan hääpäivän hetkiin ja tunnelmiin. Olen todella onnellinen ja tyytyväinen, että kaikki kuvat onnistuivat niin hyvin! :)

Filmiaarre 

Messuilta saattaa todellakin löytää aarteita, nimittäin bongasin sitä kautta ihanan Iitin, jonka sain meille taltioimaan ja tekemään koosteen hääjuhlastamme. Olemme muuten jo saaneet sen häävideonkin, mutta päätimme katsoa sen vasta tammikuussa ennen kuin lähdemme häämatkalle. :) Vilkaisimme koostetta kuitenkin nopeasti muutamasta kohdasta ja lopputulos vaikutti todella hyvältä. En malta odottaa, että pääsen katsomaan, mitä vieraat ovat vastailleet haastattelupätkissä! <3

Studio Omena

Jos olet haaveillut huomenlahjakuvien ottamisesta, mutta kuvaaja vielä mietityttää, niin suosittelen kääntymään Studio Omenan puoleen! Mielestäni kuvaaja oli hirmuisen mukava ja rento, joten kuvat oli hauskaa napsia yhdessä purkkiin eikä jännittänyt tippaakaan. :)

Atelje Jenni Julia

Olin todella tyytyväinen hääpukuuni, jonka Jenni teki minulle muutama vuosi sitten! Puku keräsi myös paljon ihasteluja ja kauniita kommentteja häävierailta. Toivottavasti Jenni menestyy ompelijana jatkossakin ja asiakkaat löytävät hänen luokseen!

Lisäksi on pakko vielä mainita, että meidän pianisti ja oboensoittaja soittivat kyllä niin kauniisti sisääntulomusiikin, että en kestä! <3 Juhlat saivat heidän avullaan täydellisen alun.

Olisin myös jäänyt todella paljosta paitsi, jos en olisi löytänyt Facebookin Häät 2016-ryhmää, joka tarjosi vankkumatonta tukea ja toimivia vinkkejä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Joukossa on voimaa ja vannon, että tämä porukka pystyy halutessaan mihin vain! Mielestäni ensi vuodellekin on jo oma ryhmä olemassa, joten suosittelen tulevia morsiamia ja sulhasia liittymään sinne kipin kapin!