Ihanin häämatkamme Filippiineillä!

Heissan pitkästä aikaa! :) Nyt pääsen vihdoinkin kertomaan meidän häämatkasta, jolta kotiuduimme jo viikko sitten, nyyh! <3

Suuntasimme tosiaan perjantaina 6.12. Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä eteenpäin välilaskulla Tukholmaan, jossa sain tietää seuraavan välilaskukohteemme, eli Pekingin. Siellä vietimmekin pidemmän aikaa ja ehdimme tutustua muun muassa muutamiin lähellä sijaitseviin nähtävyyksiinkin. Matkaväsymys kuitenkin vaivasi ja sää oli suhteellisen ankea ilma saasteista harmaana, että en itse ainakaan nauttinut juuri yhtään pikavisiitistä, eli oli ihanaa jatkaa matkaa eteenpäin.

Seuraava etappimme oli Filippiinien pääkaupunki Manila, jossa nukuimme yön yli ennen lopullista kohdettamme Coronin saarta, jonne lensi Manilasta pienkoneella noin tunnin verran. Huhhuh, mikä taivallus siis, mutta kyllä kannatti! Häämatkakohteemme sain itse asiassa tietää jo Tukholman kentällä kun sisäänkirjaustamme säätävä virkailija möläytti sen vahingossa ilmoille, mikä vähän harmitti, mutta jonka onneksi tiesin saavuttuamme Pekingin turvatarkastuksiin, koska meno oli sen verran tiukkapipoista, että olisin saattanut olla pulassa, jos en olisi tiennyt lopullista päämääräämme.

Mies oli askarrellut minulle pienen infopaketin matkakohteestamme! <3

Ensifiilikset Coronista olivat ihanat! Lämpöä oli noin vajaat 30 astetta ja ilma oli todella miellyttävä auringon paistaessa pilviharson läpi, eli ei ollut tukahduttavan kuuma eikä myöskään tarvinnut hikoilla valtaisan ilmankosteudenkaan keskellä. Myös ympäristö oli puhdas ja minua ilahdutti se, että paikalliset tuntuivat tietävän jotain myös kierrätyksen päälle. En ole myöskään vielä missään nähnyt yhtä kirkasta vettä! Vaikka olisin seissyt kaulaani asti meressä, niin olisin nähnyt helposti pohjaan asti sekä myös kaikki kivet ja pikkukalat siellä.

Majoituimme muutamiksi päiviksi Corto del Mar-nimiseen hotelliin, jota voin lämpimästi suositella muillekin. Kuten aiemmasta hääyöhotelli-postauksestani käy ilmi, rakastan hotellielämää eikä minun todellakaan tarvinnut pettyä huoneemme siisteyteen, varustelutasoon eikä etenkään sängylle taitelluihin joutsenpyyhkeisiin kukkien terälehtien kera! Kunnon startti honeymoonille siis. <3 Aivan lähellä ei ollut myöskään uimarantaa, joten oli kiva, että nopealle pulahdukselle pääsi sitten hotellin omaan uima-altaaseen. Myös hotellin ruoka oli muuten koko saaren kehutuinta. :)

Itsessään Coronin saari ei tarjonnut paljoakaan nähtävää. Sen olivat asuttaneet alunperin alkuperäisväestö ja huomasikin hyvin, että vasta ihan hiljattain saarelle oli alkanut muodostua jonkinnäköistä turismiakin. Keskusta/kylä oli melko pieni, vanha ja nuhjuinen ja sen teitä kansoittivat useat kovaäänisten moottoripyörien ympärille tuunatut ajoneuvot eli tricycklet, joten siellä ei ollut kovin mukavaa käppäilläkään. Kaikkialla oli kuitenkin siistiä ja paikalliset olivat mukavia ja avuliaita ilman merkkiäkään siitä, että turisteilta olisi yritetty repiä mahdollisimman paljon rahaa irti silmät kiiluen, mistä myös huomasi turismin vasta rantautuneen paikan päälle.

Sen sijaan heti kotiuduttuamme varasimme paikalliselta pikku matkatoimistolta päiväreissun merelle, jossa kaikki nähtävä sijaitsi. Idea oli, että lähdimme aamulla muun pienen turistiporukan kanssa päiväksi paikallisella veneellä seilaamaan ja kiersimme tietyn reitin lähistöllä sijaitsevilla saarilla ja koralliriutoilla. Matkaan kuului myös autenttinen lounashetki ja palasimme iltapäivällä takaisin maihin tukikohtaamme.

Saimme siis snorklailla koko rahan edestä kauniiden korallien keskellä ja ihmetellä eksoottisia kaloja ja muita meren otuksia sydämemme kyllyydestä sekä käyskennellä puuterisilla hiekkarannoilla ajatusten tuulettuessa meri-ilman mukana. Eli juuri sitä, mitä me molemmat kaipasimme kiireisen syksyn jälkeen! <3 Ehdimme käydä yhteensä kolmella eri päiväreissulla, joten lähiympäristöä tuli tutkittua vähän joka suunnalta. Harmi, etten saanut kuvia talteen veden alta, mutta miehellä oli GoPro-kamera mukana, jolla tallensimme valtavan määrän videoklippejä uiskenteluistamme.

Kesken lomailua vaihdoimme myös hotellia miehen tekemien budjettikikkailujen takia ja toinen majapaikkamme oli hieman kylästä kauempana, nimeltää Garden Soleil. Jos vain mahdollista, tämä hotelli oli entistäkin hienompi ja asiakaspalvelu suorastaan ylitsepursuavaa, mihin me suomalaiset emme juurikaan ole tottuneet. :D

Pakko muuten mainita, että ruoka ei ollut läheskään niin hyvää, mitä ympäristöstä saatavista raaka-aineista olisi voinut valmistaa! Jos siis joku haaveilee jostain gourmet-reissusta, niin Coron ei ole oikea paikka sille. :D Ruoka oli todella simppeliä, keitettyä tai grillattua ja maustettuna suola- ja pippuriarsenaalilla. Myös jotain länsimaalaisempia viritelmiä koetettiin valmistaa, mutta lähinnä tuntui siltä, että kokeilla ei ollut vaadittavaa ruoanlaittotaitoa tai sitten heillä ei ollut hajuakaan siitä, millaista sen valmiin ruoan olisi kuulunut olla. Ehdottomat lempparit olivatkin makeat hedelmät ja San Miguel-olut, jota sai kaikkialta :D Löysimme myös tietenkin vasta viimeisenä iltana tasokkaan ruokapaikan, josta sai monipuolisesti erilaisia meren herkkuja.

Ai niin, teimme myös loppua kohden hiukan extremen 3 päivää ja 2 yötä kestäneen venereissun, jolle ei ilmoittautunut muita turisteja, joten saimme ihan oman veneen ja miehistön matkalle mukaan. :) Matka oli muuten täysin kokemisen arvoinen, mutta kärsimystä tuottivat hieman yöt autioilla saarilla pienessä teltassa, jossa oli kovat tyynyt ja vain ohut viltti maassa pehmikkeenä. Meille ei myöskään etukäteen kerrottu vuorovesi-ilmiöstä ja sen mukanaan synnyttämistä kovista tuulista, joten ensimmäisenä yönä tuulen yltyessä pelkäsimme, että paikalle iskee joku taifuuni ja kuumotuimme lisää kun kömmimme pihalle arvioimaan tuulen voimakkuutta ja huomasimme, että nousuvesi uhkasi vyöryä telttamme päälle! Onneksi selvisimme molemmista öistä kuivin nahoin ja myös teltta pysyi päämme päällä tuulesta huolimatta, mutta kieltämättä pieni informaatio miehistöltä olisi ollut paikallaan mielenrauhan takaamiseksi. :D Noin muuten oli kyllä hieno kokemus nukkua ihan kahdestaan pienellä autiolla saarella kirkkaan tähtitaivaan alla!

Loman lähestyessä loppuaan pakkasimme kimpsumme ja lensimme taas jännittävän pienkonematkan takaisin Manilaan, jossa vietimme pari päivää shoppaillen valtavassa Mall of Asia-ostoskeskuksessa. Suosittelen kyllä jokaista käymään ihan vain jo pelkän nähtävyyden takia, nimittäin ainakaan meidän pari päivää ei riittänyt mitenkään siihen, että olisimme ehtineet tutkia paikat kunnolla läpi!

Jouduimme muuten ensimmäisenä iltana myös erikoiseen seikkailuun, nimittäin jostain syystä taksikuskimme ei löytänyt takaisin hotellillemme ja päädyimme kiertelemään kauppakassiemme kanssa paikallisia pikkukujia lievän hämmennyksen vallassa. Lopuksi tilanne meni niin absurdiksi, että löysin itseni istumassa mieheni kanssa pienen riksan sivuvaunussa, jota paikallinen kuljettaja polki pyörällään läpi kuusikaistaisen moottoritien! Ihme, ettei keneltäkään lähtenyt henki! Pääsimme kuitenkin lopulta perille ehjin nahoin ja seuraavana iltana myös ongelmitta takaisin majapaikkaamme.

Manilasta lensimme takaisin Pekingiin, jossa saimme/jouduimme viettämään kokonaisen vuorokauden. Tällä kertaa sää suosi meitä ja vaikka olikin hieman kylmä ja pakkasta, niin ilmansaasteet loistivat poissaolollaan ja vietimme koko päivän Kiinan muurilla, jonne mies oli tilannut netistä etukäteen paikallisen kuskin viemään meidät. Tykkäsin kyllä muurilla käppäilystä ja suosittelen muitakin käymään siellä, nimittäin ainakin omasta mielestäni se oli melkoisen vaikuttava kokemus. :)

Pekingistä lensimme Saksaan Munichin lentokentälle, joka on muuten paras kenttä, missä olen ikinä ollut, tai ainakin se Lufthansan sponsoroima puoli oli täynnä nukkumapaikkoja ja halpaa kahvia väsyneille matkaajille. Viimein saavuimme sunnuntaina 22.1. takaisin Suomeen, jossa arki ja velvollisuudet kolkuttelivat jo kulman takana, puuh. Jäljelle jäi rentoutunut mieli, kasoittain ihania muistoja, valokuvia, videopätkiä, ostoksia sekä rusketusrajat, jotka toivottavasti viipyvät iholla vielä pitkään. <3 Loppuajatelmana suosittelen myös Filippiinejä ja Coronia muille matkailijoille, pari viikkoa oli oikein sopiva aika viettää rentouttavia hetkiä saarella.

Näiden tunnelmien myötä myös tämän blogin tarina lähenee loppuaan ja haluankin kiittää teitä kaikkia lukijoita mielenkiinnostanne ja kommenteistanne! En olisi alussa ikinä uskonut, että sivuja on käyty tutkimassa tähän mennessä melkein 50 000 kertaa, joiden joukossa kuvitelkaa, vain yksi negatiivinen mielensäpahoittaja päätti avautua kommenttikenttään! Bloggailu onkin siis antanut minulle todella paljon hyvää mieltä sekä tietenkin auttanut tallentamaan tämän koko häähömpöttelyn ns. yksien kansien väliin ja tänne on aina kiva palata fiilistelemään menneitä aikoja. <3

Olen pitkään pyöritellyt uuden blogin aloittamista, eli jos se joskus näkee myös päivänvaloa, niin tulen varmasti vielä linkkaamaan siitä osoitteen tännekin. Muussa tapauksessa tosiaan kiitos paljon ja ihanaa kevään odottelua teille jokaiselle! <3

Häämatka lähestyy!

Hiphei, täällä taas pitkästä aikaa! :) Oli pakko päästä vähän hypettämään tulevaa mysteerimatkaa, joka koittaa jo kuukauden päästä!

Syksy on ollut jotenkin todella raskas ja kuluttava suurimmaksi osaksi töissä tapahtuneista muutoksista, suuresta työtaakasta ja vakuutustenttiin lukemisesta johtuen. Pääsin muuten siitä tentistä rimaa hipoen läpi, eli keväällä koittaa uusi rupeama tutkinnon toisen osan kanssa, huoh! Pääasia kuitenkin, ettei tarvitse kahlata sitä samaa lukumateriaalia toistamiseen läpi, mistä olen aivan superhelpottunut. Vuoden kääntyessä kohti loppuaan kiire ja stressi on suurimmaksi osaksi onneksi helpottanut, joten tuleva häämatka osuu aivan loistavaan saumaan, kun pääsemme latamaan akkuja vuoden pimeimpään aikaan täältä arjen keskeltä.

Mielestäni aika on kulunut kyllä todella hitaasti matkaa odotellessa, kun esimerkiksi häitä järjestellessä varsinkin keväällä tuntui siltä, että viikot ja kuukaudet suorastaan lensivät siivillä. Mies on vastannut matkan suunnittelusta ja käytännön järjestelyistä kokonaan yksin, joten hänestä on puolestaan tuntunut, että aika kuluu vauhdilla ja matka on jo ihan kohta käsillä. :D Itsehän en voi siis edes fiilistellä tulevaa reissua mitenkään, sillä määränpää on minulle loppuun asti yllätys.

Mies laati minulle vähän aikaa sitten "must have" -pakkauslistan, jonka perusteella ainakin lämpöä, aurinkoa ja vesileikkejä on odotettavissa:

Vaatteita lämpimään maahan

Lämmin paita/kevyt takki

Hyvät kävelykengät

Bikinit

Uimakengät/tossut

Flipflopit

Hattu

Aurinkorasvaa

Taskulamppu

Niskatyyny ja silmälaput lennolle

Ilmeisesti lentomatkasta on odotettavissa pitkää, koska kuulemma välilaskuilla ei vielä kannata luopua kotimaan talvivaatetuksesta. Myös tuo taskulamppu on melkoinen mysteeri. :D Tähän mennessä olen valmistautunut matkaan ainoastaan hankkimalla matkavakuutuksen ja heti huomenna haen terveyskeskuksesta hepatiitti A+B -rokotteen, joka on päässyt unohtumaan tässä syksyn keskellä. Näin siinä käy kun järjestelyt eivät ole omassa hallinnassa! Sitten ei muuta kuin pakkaamaan muutaman viikon päästä. Tuo saatu pakkauslistahan on siis minulle vain jäävuoren huippu. ;)

Pakko muuten hehkuttaa vielä sellaistakin iloista asiaa, että pääsemme miehen kanssa varmaan muuttamaan uuteen kotiin jo ennen kesää! :) Olen niin pitkään halunnut muuttaa uuteen, tilavampaan ja toimivampaan asuntoon, että niin ihanaa, kun se vihdoinkin alkaa olla mahdollista.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta kaikille! <3

Kiitoskortit on tilattu

Onhan ihan ok postittaa kiitoskortit vasta melkein 3 kuukautta häiden jälkeen? :D En tajua, miten tämä maailman yksinkertaisin asia jäi näin pahasti roikkumaan, mutta vihdoinkin tänään sain miestä ja itseäni niskasta kiinni sekä tuon korttiasian pois päiväjärjestyksestä.

Mielestäni meistä ikuistettiin paljon hienoja potrettikuvia, mutta yllättäen sen parhaimman kiitoskorttikuvan valitseminen osoittautuikin hankalaksi. Miellän perinteisen kiitoskortin läheltä otettuun pönötys poseerauskuvaan ja ihan aluksi jatkoon valikoituikin tämä otos:

Jotenkin emme kuitenkaan näyttäneet kuvassa luonnollisilta, minkä lisäksi mies valitti kuusitaustasta, joka loi synkkää fiilistä yleisilmeeseen, joten päätimme hylätä perinteiset kuvat ja mennä tässäkin asiassa omalla tyylillämme.

Kieltämättä liikkeessä otetuissa kuvissa oli enemmän tunnelmaa ja pitkään arvottuamme päätimme, että kiitoskortit teetetään tästä kuvasta. Mies rajasi kuvaa hieman, teki tarvittavat editoinnit ja lisäsi tekstin.

Aivan viime metreillä minua alkoi kuitenkin arveluttaa se, että olimme kuvassa niin kovin pieniä, vaikka muuten kyllä tykkäsinkin kokonaisuudesta. Eniten häiristi kuitenkin se, että teksti oli suurin piirtein meidän kokoinen ja aavistelin, että kuitenkin tulee valituksia tietyiltä tahoilta siitä, ettei kasvoja näy kunnolla ja mitähän muuta vielä. ;)

Vaihdoimme siis lennosta kuvaa tähän:

Mielestäni tämä kuva on parempaa kiitoskorttimateriaalia eikä minua ainakaan häiritse yhtään se, ettemme katso kameraan. Kuvassa on jotain tiettyä kivaa levollisuutta, romantiikkaa sekä sadunomaisuutta ja on kiva lähettää tämä vieraille muistoksi. <3

Kuten olen aiemmin puhunutkin, lisään kirjeeseen mukaan photobooth-kuvan jokaisesta vieraasta, jos heistä vain löytyi otos kameran muistikortilta. Myös nämä kuvat onnistuivat tosi hyvin, vaikka pääsääntöisesti käytettiinkin kameran itselaukaisijaa. Pienellä rajauksella sekä edioinnilla niistä saatiin kuitenkin kivat henkilökohtaiset muistot meidän päivästä. :)

Kuvat tilasimme Ifolorilta mattana ja mallia kymppikuvat (?). Yhteensä niitä kertyi 77 kappaletta ja maksoivat vain vajaa 13 euroa! Nyt kannattaa siis muidenkin tilailla omat kuvansa, kun kerrankin saa edullisesti. :) Olin varautunut siihen, että näistä olisi joutunut pulittamaan useamman kympin. Lisäksi ostan lisää kirjekuoria sekä tietenkin postimerkkejä, mutta sen verran on kyllä piheys häähuuman jälkeen iskenyt, että postitan kortit 2. luokassa...

Aiomme muuten jossain vaiheessa teettää myös taulun makuuhuoneen seinälle jommasta kummasta alla olevasta kuvasta. :) Luulenpa kuitenkin, että odotamme ensin muuttoa joskus aikanaan sinne uuteen kotiin, jonne on paljon kivempi hankkia kaikkea uutta. Tietääpä myös samalla, kumman mallinen taulu sopii huoneeseen paremmin.

(Kaikki kuvat © Anu, lisää hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä)

No, miltä nyt tuntuu?

Varsinkaan äitini ei malta olla kyselemättä asiasta joka välissä. :D Että miten se elämä näin rouvana maistuu? Olemme olleet nyt päälle 2 kuukautta naimisissa ja on niin ihanaa edelleen huomata, että elämä tuntuu ja maistuu ihan samanlaiselta kuin aina ennenkin! <3

Olen siis sopeutunut vaimona oloon paremmin kuin hyvin myös varmasti osittain siksi, että arki työkiireineen imaisi häiden jälkeen mukaansa vähän turhankin tehokkaasti eikä aikaa ylimääräiseen ihmettelyyn ole juurikaan jäänyt. Suoritin tänään myös erään töihin liittyvän tentin alta pois ja voi jeesus, että en halua kokea vastaavaa ihan pian uudestaan! Päivät töissä ja illat kirjoja lukiessa ei oikeasti ole varmasti kenenkään lempipuuhaa ja pieni väsymys onkin alkanut viime viikkoina painaa silmien alla. Onneksi nyt pitäisi vihdoin helpottaa!

Oikeastaan ainoa asia, mitä välillä hätkähdän, on uusi sukunimeni. Olen oppinut käyttämään sitä parin viikon takeltelun jälkeen, mutta silti se tuntuu vielä välillä vähän vieraalta varsinkin, kun joku toinen sanoo sen ääneen. Pakko myöntää, että nimen vaihtaminen taisi olla jopa pienen kriisin paikka, sillä allekirjoitukseni meni sen myötä uusiksi ja sen uusi versio näyttää niin rumalta, nyyh! Huolella harjoittelemani vanha allekirjoitus oli koukeroinen ja taiteellinen, mutta nyt etu- ja sukunimi ovat aivan eri paria jälkimmäisen muistuttaessa lähinnä harakanvarpaita... onneksi sitä on loppuelämä aikaa treenata. :)

Positiivista on se, että uusi sukunimeni on edellistä helpompi lausua ja kirjoittaa ja olen ihan oikeasti päässyt eroon siitä ainaisesta kirjain kirjaimelta tavaamisesta ja väärin kirjoitetun nimen korjailulta, niin helppoa ja yksinkertaista. :) Pakko muuten sanoa, että nimenvaihtoa suuremman äläkän on aiheuttanut sähköpostin vaihtaminen! Se meni ihan tosissaan tunteisiin enkä tiedä miksi. Prosessi on myös vielä pahasti kesken, sillä Gmail ei ole jostain syystä siirtänyt vanhoja viestejä uuteen osoitteeseen eikä ohjannut saapuvia viestejä sinne, vaan ilmoittaa aina erroria kun koetan säätää asetuksia sähköpostien välillä.

Tuostapa tulikin mieleeni, että nyt pitäisi jo kiireen vilkkaa uusia ajo- ja pankkikortit uudelle nimelle! Passin uusin heti erään matkan takia ja muistaakseni Kela- ja Plussakortti saapui postitse kotiin automaattisesti, mutta muuten en ole jaksanut päivittää nimeä jokaiselle taholle. Ajattelin siis muuttaa tietoja aina sitä mukaa kun vanha nimi pomppaa vastaan. Sitten pitäisi olla elämän mallillaan.

Seuraava projekti olisi myös kiitoskorttien laittaminen vireille, mikä voisikin olla myös seuraavan postauksen aihe. Tavoitteeni on, että kortit lähtisivät postiin ennen marraskuuta, joten pikkuisen pitäisi jo alkaa asiaa edistämään. Olemme ehtineet valita itse kiitoskorttikuvan sekä samassa kuoressa lähtevät photobooth-kuvat, minkä lisäksi mies lupasi jälleen huolehtia taittotyöstä, jes!

Huomasin muuten tänään, että enää (vielä) 2,5 kuukautta aikaa meidän matkaan... Olen niin loman tarpeessa, että en ole aikoihin odottanut tammikuuta näin kovasti! Onneksi välissä on vielä yksi välietappi, eli joulu, joka kuuluu lempivuodenaikoihini. :) Ihan hullua, vastahan minä niitä edellisvuoden diy-lahjoja ja kortteja askartelin? En haluaisi, että päivät ja viikot vilistävät silmien edestä näin nopeasti...

Siinäpä Throwback Thursdayn kunniaksi vielä fiilistelykuva ihan selkeästi sieltä häiden jälkipuoliskolta. <3

Love Me Do: can't stop loving!

Eilen minulla oli ihanan erilainen, virkistävä ja ennen kaikkea inspiroiva lauantai! Suuntasin nimittäin jo puolen päivän aikaan Helsingin Kaapelitehtaalle toistamiseen Love Me Do-häämessuille sekä ensimmäistä kertaa hääblogimiittiin. <3 Tämä syksyinen tapahtuma taisi olla toteutettu hieman pienemmässä mittakaavassa kuin tammikuiset messut, nimittäin samaan aikaan paikalla järjestettiin myös antiikkimessut ja meinasin heti alkuunsa eksyä vääriin kekkereihin. :D

Löysin onneksi ajoissa perille loungetiloihin, jossa törmäsin iloiseen bloggaajaporukkaan sekä herkullisen näköiseen buffet-pöytään. Kun meidät oli toivotettu tervetulleeksi, iskimme oikopäätä buffetin herkkuihin kiinni. Tarjolla oli erilaisia kaloja, salaatteja sekä leipää ja voin sanoa, että tuli aivan meidän elokuiset häät mieleen tästä lounaasta. Ruoka oli todella hyvää varsinkin valkoviinillä makusteltuna. :)

Ehdin hiukan tutustua pöytäseurueeseeni, kunnes olikin aika lähteä yläkertaan ihastelemaan kansainvälistä häämuotinäytöstä. Oli kertakaikkisen VIP-olo, kun pääsimme oikein aitiopaikalle eturiviin ihastelemaan luomuksia!

Tässä kohtaa on pakko mainita, että nyt hiukan kiukuttaa ratkaisuni kuvata heikommassa valaistuksessa perunalla! Miksi en oikeasti voi panostaa kunnollisiin välineisiin, jos meinaan kerta kuvittaa näitä tekstejäni?! :'( Kaikki hääpuvut olivat aivan järkyttävän kauniita, mutta eivätpäs ne välity näistä minun otoksistani, joten kuvitelkaa mielessänne tähän päälle ne kaikki yksityiskohtaisesti kirjaillut pitsit, kimaltavat yläosat, selkää pitkin juoksevat helmiäisnappirivit ja elegantisti hulmuavat helmat, niin ollaan jo lähellä oikeaa tunnelmaa.

Pääsin näytöksen aikana heittämällä takaisin hääpäivän tunnelmiin ja meinasin vallan herkistyä loppua kohden, kun runwaylle astelivat mies- ja naismallit pareittain. Voi kunpa sen oman päivän saisi elää vielä kerran uudestaan! <3 Mieleeni jäi myös juontajan kertoma tarina hääpukusuunnittelijasta Aziz Rasulista, joka joutui pakenemaan levottomuuksia Afganistanista, mutta on onnekseen päässyt toteuttamaan ammattiaan täällä Suomessa.

Näytöksen jälkeen olisin mielelläni muutaman muun bloggaajan kanssa käynyt kokeilemassa Escape Room-peliä (joihin olen ihan koukussa), mutta sinne oli sen verran jonoa, että aikataulut eivät antaneet myöten ja palasimme takaisin loungeen jatkamaan juttua sekä herkuttelemaan.

Pian joukkoomme liittyivät myös Häät-lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki sekä muodin ja etiketin asiantuntija Mirva Saukkola. Hersyvää keskustelua riitti häihin liittyvien kuumien perunoiden ympärillä ja tässä kohtaa en voinut kuin nojata sohvalla taaksepäin ja hymyillä tyytyväisenä, että se kaikki pähkäily oli jo onneksi omalta osaltani ohi! :D

Seuraavaksi oli jälleen aika siirtyä yläkertaan ihastelemaan kotimaista häämuotinäytöstä, jonka päätteeksi tuomaristo valitsi myös vuoden suomalaisen hääpukusuunnittelijan. Tässä näytöksessä siirryttiin selkeästi catwalkien haute couture-osastolle, nimittäin suunnittelijoiden taiteilemat puvut olivat toinen toistaan kokeilevampia, mielikuvituksekkaampia sekä taatusti ainutkertaisia. Nautin kovasti näytöksestä ja ihailin suunnittelijoiden ratkaisuja rikkoa perinteistä hääpukeutumista mitä erilaisemmilla tavoilla. Esimerkiksi yllä olevan kuvan laahus oli upeimpia, mitä olen nähnyt!

Tuomariston tehdessä päätöstään, jäimme seuraamaan lyhyttä luentoa hääkukkasidonnasta, jonka aikana sain kotiinviemisiksi myös alulle sommitellun, malliltaan riippuvan hääkimpun. Nuo kaikki marjat olivat kyllä niin söpöjä katseenvangitsijoita, alan lämmetä niille aina vain enemmän ja tiesittekö, että ne myös tuoksuvat!

Vuoden suomalaiseksi hääpukusuunnittelijaksi valittiin lopulta Aurora Raiskinen, joka oli minulle ennestään etäisesti tuttu Facebookin hääryhmän kautta. En tiedä, mitkä häähormonit minut saivat päivän aikana valtaansa, mutta oli vallan liikuttavaa seurata palkintoseremoniaa ja sitä kaikkea onnistumisen riemua. Onnea kovasti Auroralle!

Näytöksen jälkeen aloin pikkuhiljaa suunnata askeliani kotimatkalle, mutta en malttanut olla jäämättä höpöttelemään vielä hetkiseksi loungen puolelle. Törmäsin myös vielä loppumetreillä aivan sattumalta vanhaan tuttuuni opiskeluajoilta, joka oli messuilla näytteilleasettajana! Amanda pyörittää nykyään vintage-liikettä, mikä oli mielestäni suorastaan eksoottista ja mielenkiintoista kuultavaa. Jännittävää, minne kaikkialle sitä elämä poluillaan kuljettaakaan!

Kotiin päästyäni en malttanut enää pitää näppejä erossa saamastani goodie bagista ja mitä kaikkea sieltä löytyikään! Häämeikkini tehtiin muistaakseni Nyxin tuotteilla ja olin lopputulokseen niin tyytyväinen, että innostuin kun kassista löytyi Nyxin huulipuna ja rajauskynä. Ehkä siis hurahdan vihdoin huulimeikkeihin, kun vain löydän ensin itselleni sopivat tuotteet! Ihonhoitotuotteeni alkavat olla loppumaisillaan, joten käyttöä löytyy varmasti myös Mádaran kuorinta-aineelle, Lieracin silmänympärysseerumille sekä Kaunis -kasvojenpuhdistusgeelille. Tämä Mia Höydön Kaunis -kosmetiikkasarja on minulle muuten täysin uusi tuttavuus.

Mieheni puolestaan omi kassista löytyneen Biozellin suolasuihkeen, mikä sopiikin hänen kiharille hiuksilleen varmasti hyvin. Itse rohkaistun varmaan jossain välissä kokeilemaan Batisten kuivashampoota, mikä taitaa olla taas sarjassaan ensimmäisiä kertoja. Lisäksi pitkähiuksisena ihastuin Iberon hiuslenkkeihin ja korumaisiin pinneihin. Ehkä erikoisin tuote oli kuitenkin Jamelan kultakollageeninaamio silmänalusille ja koska minulla on ikuiset tummat silmänaluset, olen aina avoin kokeilemaan uusia ratkaisuja niiden vaalentamiseksi... ;) Pakko sanoa, että nämä goodie bag-hetket ovat varmasti yksi niistä bloggailun parhaimmista puolista!

Kaiken kaikkiaan messut olivat omalla kohdallani todella antoisa, luovuutta herättelevä sekä suorastaan sykähdyttävä elämyspäivä, johon ottaisin osaa koska vain uudestaankin. Lisäksi oli todella mukavaa tutustua muihin häähuumaan hurahtaneisiin sekä saada elää hetki siinä odottavassa kuplassa itsekin; eköhän näillä tapahtumasta ammennetuilla energioilla eletä siis vielä pitkälle talveen asti! <3