Kiitoskortit on tilattu

Onhan ihan ok postittaa kiitoskortit vasta melkein 3 kuukautta häiden jälkeen? :D En tajua, miten tämä maailman yksinkertaisin asia jäi näin pahasti roikkumaan, mutta vihdoinkin tänään sain miestä ja itseäni niskasta kiinni sekä tuon korttiasian pois päiväjärjestyksestä.

Mielestäni meistä ikuistettiin paljon hienoja potrettikuvia, mutta yllättäen sen parhaimman kiitoskorttikuvan valitseminen osoittautuikin hankalaksi. Miellän perinteisen kiitoskortin läheltä otettuun pönötys poseerauskuvaan ja ihan aluksi jatkoon valikoituikin tämä otos:

Jotenkin emme kuitenkaan näyttäneet kuvassa luonnollisilta, minkä lisäksi mies valitti kuusitaustasta, joka loi synkkää fiilistä yleisilmeeseen, joten päätimme hylätä perinteiset kuvat ja mennä tässäkin asiassa omalla tyylillämme.

Kieltämättä liikkeessä otetuissa kuvissa oli enemmän tunnelmaa ja pitkään arvottuamme päätimme, että kiitoskortit teetetään tästä kuvasta. Mies rajasi kuvaa hieman, teki tarvittavat editoinnit ja lisäsi tekstin.

Aivan viime metreillä minua alkoi kuitenkin arveluttaa se, että olimme kuvassa niin kovin pieniä, vaikka muuten kyllä tykkäsinkin kokonaisuudesta. Eniten häiristi kuitenkin se, että teksti oli suurin piirtein meidän kokoinen ja aavistelin, että kuitenkin tulee valituksia tietyiltä tahoilta siitä, ettei kasvoja näy kunnolla ja mitähän muuta vielä. ;)

Vaihdoimme siis lennosta kuvaa tähän:

Mielestäni tämä kuva on parempaa kiitoskorttimateriaalia eikä minua ainakaan häiritse yhtään se, ettemme katso kameraan. Kuvassa on jotain tiettyä kivaa levollisuutta, romantiikkaa sekä sadunomaisuutta ja on kiva lähettää tämä vieraille muistoksi. <3

Kuten olen aiemmin puhunutkin, lisään kirjeeseen mukaan photobooth-kuvan jokaisesta vieraasta, jos heistä vain löytyi otos kameran muistikortilta. Myös nämä kuvat onnistuivat tosi hyvin, vaikka pääsääntöisesti käytettiinkin kameran itselaukaisijaa. Pienellä rajauksella sekä edioinnilla niistä saatiin kuitenkin kivat henkilökohtaiset muistot meidän päivästä. :)

Kuvat tilasimme Ifolorilta mattana ja mallia kymppikuvat (?). Yhteensä niitä kertyi 77 kappaletta ja maksoivat vain vajaa 13 euroa! Nyt kannattaa siis muidenkin tilailla omat kuvansa, kun kerrankin saa edullisesti. :) Olin varautunut siihen, että näistä olisi joutunut pulittamaan useamman kympin. Lisäksi ostan lisää kirjekuoria sekä tietenkin postimerkkejä, mutta sen verran on kyllä piheys häähuuman jälkeen iskenyt, että postitan kortit 2. luokassa...

Aiomme muuten jossain vaiheessa teettää myös taulun makuuhuoneen seinälle jommasta kummasta alla olevasta kuvasta. :) Luulenpa kuitenkin, että odotamme ensin muuttoa joskus aikanaan sinne uuteen kotiin, jonne on paljon kivempi hankkia kaikkea uutta. Tietääpä myös samalla, kumman mallinen taulu sopii huoneeseen paremmin.

(Kaikki kuvat © Anu, lisää hänen ottamiaan kuvia löytyy täältä)

No, miltä nyt tuntuu?

Varsinkaan äitini ei malta olla kyselemättä asiasta joka välissä. :D Että miten se elämä näin rouvana maistuu? Olemme olleet nyt päälle 2 kuukautta naimisissa ja on niin ihanaa edelleen huomata, että elämä tuntuu ja maistuu ihan samanlaiselta kuin aina ennenkin! <3

Olen siis sopeutunut vaimona oloon paremmin kuin hyvin myös varmasti osittain siksi, että arki työkiireineen imaisi häiden jälkeen mukaansa vähän turhankin tehokkaasti eikä aikaa ylimääräiseen ihmettelyyn ole juurikaan jäänyt. Suoritin tänään myös erään töihin liittyvän tentin alta pois ja voi jeesus, että en halua kokea vastaavaa ihan pian uudestaan! Päivät töissä ja illat kirjoja lukiessa ei oikeasti ole varmasti kenenkään lempipuuhaa ja pieni väsymys onkin alkanut viime viikkoina painaa silmien alla. Onneksi nyt pitäisi vihdoin helpottaa!

Oikeastaan ainoa asia, mitä välillä hätkähdän, on uusi sukunimeni. Olen oppinut käyttämään sitä parin viikon takeltelun jälkeen, mutta silti se tuntuu vielä välillä vähän vieraalta varsinkin, kun joku toinen sanoo sen ääneen. Pakko myöntää, että nimen vaihtaminen taisi olla jopa pienen kriisin paikka, sillä allekirjoitukseni meni sen myötä uusiksi ja sen uusi versio näyttää niin rumalta, nyyh! Huolella harjoittelemani vanha allekirjoitus oli koukeroinen ja taiteellinen, mutta nyt etu- ja sukunimi ovat aivan eri paria jälkimmäisen muistuttaessa lähinnä harakanvarpaita... onneksi sitä on loppuelämä aikaa treenata. :)

Positiivista on se, että uusi sukunimeni on edellistä helpompi lausua ja kirjoittaa ja olen ihan oikeasti päässyt eroon siitä ainaisesta kirjain kirjaimelta tavaamisesta ja väärin kirjoitetun nimen korjailulta, niin helppoa ja yksinkertaista. :) Pakko muuten sanoa, että nimenvaihtoa suuremman äläkän on aiheuttanut sähköpostin vaihtaminen! Se meni ihan tosissaan tunteisiin enkä tiedä miksi. Prosessi on myös vielä pahasti kesken, sillä Gmail ei ole jostain syystä siirtänyt vanhoja viestejä uuteen osoitteeseen eikä ohjannut saapuvia viestejä sinne, vaan ilmoittaa aina erroria kun koetan säätää asetuksia sähköpostien välillä.

Tuostapa tulikin mieleeni, että nyt pitäisi jo kiireen vilkkaa uusia ajo- ja pankkikortit uudelle nimelle! Passin uusin heti erään matkan takia ja muistaakseni Kela- ja Plussakortti saapui postitse kotiin automaattisesti, mutta muuten en ole jaksanut päivittää nimeä jokaiselle taholle. Ajattelin siis muuttaa tietoja aina sitä mukaa kun vanha nimi pomppaa vastaan. Sitten pitäisi olla elämän mallillaan.

Seuraava projekti olisi myös kiitoskorttien laittaminen vireille, mikä voisikin olla myös seuraavan postauksen aihe. Tavoitteeni on, että kortit lähtisivät postiin ennen marraskuuta, joten pikkuisen pitäisi jo alkaa asiaa edistämään. Olemme ehtineet valita itse kiitoskorttikuvan sekä samassa kuoressa lähtevät photobooth-kuvat, minkä lisäksi mies lupasi jälleen huolehtia taittotyöstä, jes!

Huomasin muuten tänään, että enää (vielä) 2,5 kuukautta aikaa meidän matkaan... Olen niin loman tarpeessa, että en ole aikoihin odottanut tammikuuta näin kovasti! Onneksi välissä on vielä yksi välietappi, eli joulu, joka kuuluu lempivuodenaikoihini. :) Ihan hullua, vastahan minä niitä edellisvuoden diy-lahjoja ja kortteja askartelin? En haluaisi, että päivät ja viikot vilistävät silmien edestä näin nopeasti...

Siinäpä Throwback Thursdayn kunniaksi vielä fiilistelykuva ihan selkeästi sieltä häiden jälkipuoliskolta. <3

Love Me Do: can't stop loving!

Eilen minulla oli ihanan erilainen, virkistävä ja ennen kaikkea inspiroiva lauantai! Suuntasin nimittäin jo puolen päivän aikaan Helsingin Kaapelitehtaalle toistamiseen Love Me Do-häämessuille sekä ensimmäistä kertaa hääblogimiittiin. <3 Tämä syksyinen tapahtuma taisi olla toteutettu hieman pienemmässä mittakaavassa kuin tammikuiset messut, nimittäin samaan aikaan paikalla järjestettiin myös antiikkimessut ja meinasin heti alkuunsa eksyä vääriin kekkereihin. :D

Löysin onneksi ajoissa perille loungetiloihin, jossa törmäsin iloiseen bloggaajaporukkaan sekä herkullisen näköiseen buffet-pöytään. Kun meidät oli toivotettu tervetulleeksi, iskimme oikopäätä buffetin herkkuihin kiinni. Tarjolla oli erilaisia kaloja, salaatteja sekä leipää ja voin sanoa, että tuli aivan meidän elokuiset häät mieleen tästä lounaasta. Ruoka oli todella hyvää varsinkin valkoviinillä makusteltuna. :)

Ehdin hiukan tutustua pöytäseurueeseeni, kunnes olikin aika lähteä yläkertaan ihastelemaan kansainvälistä häämuotinäytöstä. Oli kertakaikkisen VIP-olo, kun pääsimme oikein aitiopaikalle eturiviin ihastelemaan luomuksia!

Tässä kohtaa on pakko mainita, että nyt hiukan kiukuttaa ratkaisuni kuvata heikommassa valaistuksessa perunalla! Miksi en oikeasti voi panostaa kunnollisiin välineisiin, jos meinaan kerta kuvittaa näitä tekstejäni?! :'( Kaikki hääpuvut olivat aivan järkyttävän kauniita, mutta eivätpäs ne välity näistä minun otoksistani, joten kuvitelkaa mielessänne tähän päälle ne kaikki yksityiskohtaisesti kirjaillut pitsit, kimaltavat yläosat, selkää pitkin juoksevat helmiäisnappirivit ja elegantisti hulmuavat helmat, niin ollaan jo lähellä oikeaa tunnelmaa.

Pääsin näytöksen aikana heittämällä takaisin hääpäivän tunnelmiin ja meinasin vallan herkistyä loppua kohden, kun runwaylle astelivat mies- ja naismallit pareittain. Voi kunpa sen oman päivän saisi elää vielä kerran uudestaan! <3 Mieleeni jäi myös juontajan kertoma tarina hääpukusuunnittelijasta Aziz Rasulista, joka joutui pakenemaan levottomuuksia Afganistanista, mutta on onnekseen päässyt toteuttamaan ammattiaan täällä Suomessa.

Näytöksen jälkeen olisin mielelläni muutaman muun bloggaajan kanssa käynyt kokeilemassa Escape Room-peliä (joihin olen ihan koukussa), mutta sinne oli sen verran jonoa, että aikataulut eivät antaneet myöten ja palasimme takaisin loungeen jatkamaan juttua sekä herkuttelemaan.

Pian joukkoomme liittyivät myös Häät-lehden päätoimittaja Sari Yli-Salomäki sekä muodin ja etiketin asiantuntija Mirva Saukkola. Hersyvää keskustelua riitti häihin liittyvien kuumien perunoiden ympärillä ja tässä kohtaa en voinut kuin nojata sohvalla taaksepäin ja hymyillä tyytyväisenä, että se kaikki pähkäily oli jo onneksi omalta osaltani ohi! :D

Seuraavaksi oli jälleen aika siirtyä yläkertaan ihastelemaan kotimaista häämuotinäytöstä, jonka päätteeksi tuomaristo valitsi myös vuoden suomalaisen hääpukusuunnittelijan. Tässä näytöksessä siirryttiin selkeästi catwalkien haute couture-osastolle, nimittäin suunnittelijoiden taiteilemat puvut olivat toinen toistaan kokeilevampia, mielikuvituksekkaampia sekä taatusti ainutkertaisia. Nautin kovasti näytöksestä ja ihailin suunnittelijoiden ratkaisuja rikkoa perinteistä hääpukeutumista mitä erilaisemmilla tavoilla. Esimerkiksi yllä olevan kuvan laahus oli upeimpia, mitä olen nähnyt!

Tuomariston tehdessä päätöstään, jäimme seuraamaan lyhyttä luentoa hääkukkasidonnasta, jonka aikana sain kotiinviemisiksi myös alulle sommitellun, malliltaan riippuvan hääkimpun. Nuo kaikki marjat olivat kyllä niin söpöjä katseenvangitsijoita, alan lämmetä niille aina vain enemmän ja tiesittekö, että ne myös tuoksuvat!

Vuoden suomalaiseksi hääpukusuunnittelijaksi valittiin lopulta Aurora Raiskinen, joka oli minulle ennestään etäisesti tuttu Facebookin hääryhmän kautta. En tiedä, mitkä häähormonit minut saivat päivän aikana valtaansa, mutta oli vallan liikuttavaa seurata palkintoseremoniaa ja sitä kaikkea onnistumisen riemua. Onnea kovasti Auroralle!

Näytöksen jälkeen aloin pikkuhiljaa suunnata askeliani kotimatkalle, mutta en malttanut olla jäämättä höpöttelemään vielä hetkiseksi loungen puolelle. Törmäsin myös vielä loppumetreillä aivan sattumalta vanhaan tuttuuni opiskeluajoilta, joka oli messuilla näytteilleasettajana! Amanda pyörittää nykyään vintage-liikettä, mikä oli mielestäni suorastaan eksoottista ja mielenkiintoista kuultavaa. Jännittävää, minne kaikkialle sitä elämä poluillaan kuljettaakaan!

Kotiin päästyäni en malttanut enää pitää näppejä erossa saamastani goodie bagista ja mitä kaikkea sieltä löytyikään! Häämeikkini tehtiin muistaakseni Nyxin tuotteilla ja olin lopputulokseen niin tyytyväinen, että innostuin kun kassista löytyi Nyxin huulipuna ja rajauskynä. Ehkä siis hurahdan vihdoin huulimeikkeihin, kun vain löydän ensin itselleni sopivat tuotteet! Ihonhoitotuotteeni alkavat olla loppumaisillaan, joten käyttöä löytyy varmasti myös Mádaran kuorinta-aineelle, Lieracin silmänympärysseerumille sekä Kaunis -kasvojenpuhdistusgeelille. Tämä Mia Höydön Kaunis -kosmetiikkasarja on minulle muuten täysin uusi tuttavuus.

Mieheni puolestaan omi kassista löytyneen Biozellin suolasuihkeen, mikä sopiikin hänen kiharille hiuksilleen varmasti hyvin. Itse rohkaistun varmaan jossain välissä kokeilemaan Batisten kuivashampoota, mikä taitaa olla taas sarjassaan ensimmäisiä kertoja. Lisäksi pitkähiuksisena ihastuin Iberon hiuslenkkeihin ja korumaisiin pinneihin. Ehkä erikoisin tuote oli kuitenkin Jamelan kultakollageeninaamio silmänalusille ja koska minulla on ikuiset tummat silmänaluset, olen aina avoin kokeilemaan uusia ratkaisuja niiden vaalentamiseksi... ;) Pakko sanoa, että nämä goodie bag-hetket ovat varmasti yksi niistä bloggailun parhaimmista puolista!

Kaiken kaikkiaan messut olivat omalla kohdallani todella antoisa, luovuutta herättelevä sekä suorastaan sykähdyttävä elämyspäivä, johon ottaisin osaa koska vain uudestaankin. Lisäksi oli todella mukavaa tutustua muihin häähuumaan hurahtaneisiin sekä saada elää hetki siinä odottavassa kuplassa itsekin; eköhän näillä tapahtumasta ammennetuilla energioilla eletä siis vielä pitkälle talveen asti! <3