Ensimmäiset ajatukset kutsukorteista

Noista edellisen postauksen joulukorteista päästäänkin aasinsiltana häiden kutsukortteihin! Kutsut ovat varmaan ensimmäinen kunnolla konkreettinen asia, joka häiden eteen tullaan tekemään ja joihin ajattelin rekrytä kaasotkin apuun, mutta en ole uhrannut vielä juurikaan ajatuksia koko asialle.

Sen kuitenkin tiedän, että haluan kutsujen yleisilmeen olevan linjassa häiden kanssa ja luonnollisesti mielessä pyöri ensimmäisenä värimaailma, pitsit ja helmet. Onneksi löysin Deer Pearl Flowers -nettisivuilta pilvin pimein juuri sopivia korttimalleja, joista repiä inspiraatiota omiin kutsuihin. :)

linkki

Tämä kuva viimeistään sinetöi päätöksen kutsukorttien mallista ja ulkoasusta! Itse asiassa meille taitaa tulla tismalleen samanlaiset kutsut samoilla väreillä ja materiaaleilla, kuin kuvassa. :D Ja kun olen pyöritellyt tuota mallia mielessäni, niin kortti pitäisi olla myös suhteellisen yksinkertainen valmistaa: Tarvitaan vain kartonkia, liimaa, nauhaa ja pitsiä sekä tarkat mitat, että kortti mahtuu varmasti tuollaiseen neliskanttiseen kirjekuoreen, koska niitä en sentään ajatellut väsätä itse.

Erään yön pikkutuntina sain vihdoinkin inspiraation lähteä hahmottelemaan printtipaperista ensimmäistä karkeaa korttimallia ja ihan näppärä siitä tulikin:

Nuo "väritetyt" alueet tulevat siis olemaan sinisenharmaita ja valkoiset alueet persikan värisiä. Mies saa taittaa koneella tekstit tulostettavaan muotoon ja pitää varmaan myöhemmin etsiä jostain myös persikan väristä printtipaperiakin. Noita materiaaleja saa varata ihan reilusti, koska ajattelin koota niistä myöhemmin myös menu- ja infolappuset sekä paikkakortit pöytiin.

Näin jälkikäteen kutsua pyöriteltyäni kiinnitin huomiota siihen, että kun kortin avaa, hääinfo on ensimmäisenä ennen itse kutsua ja se häiritsee minua aika paljon. Päätinkin, että käännän kutsun tästä mallista ylösalaisin, jolloin infolapun sijainti tulee olemaan vasta kutsuosan jälkeen. Ainoa asia, mikä tässä versiossa sitten harmittaa on se, että näin kutsu tulee avautumaan ikään kuin väärin päin/nurinkurisesti, mutta mies ainakin sanoi, ettei hän kiinnittänyt siihen mitään huomiota tai näyttänyt hänen mielestään hassulta... Ehkä nillitän mitättömistä yksityiskohdista taas liikaa?

Ongelma ratkeaisi niin, etten asettaisi hääinfoa tuollaiseen "taskuun", vaan laittaisin sen yksinkertaisesti omana lappusenaan kutsuosan päälle ja nauhat vain kiinni. Tässä on vain sitten riskinä, että tärkeä infolappu ehtii hävitä johonkin ennen häitä, mutta ehkä luotan siihen, että vieraat osaavat kyllä itse ottaa asioista selvää, jos joku jää mieltä askarruttamaan.

Nämä kortit täytyykin muuten laittaa alulle pikemmin kuin arvaankaan, koska olen kaavaillut suunnittelupalaveria Bäckbyn kanssa toukokuulle ja haluan ennen sitä tietää tarkalleen, kuinka monta henkeä häihin osallistuu. Näin ollen haluaisin kutsutuilta vastaukset siinä toukokuun alussa, eli kutsut olisi hyvä laittaa liikenteeseen jo maaliskuun puolella, mikä tarkoittaa sitä, että askartelu-urakan voi hyvin aloittaa jo joskus tammi-helmikuussa, huhhuh! Vieraat saavat kutsut varmaan turhan aikaisin, mutta toisaalta, mitäs sillä on väliä loppujen lopuksi? Sitäpaitsi häät pidetään perjantaina, joten ainakin halukkailla on hyvin aikaa järjestää kyseinen päivä vapaaksi.

Off Topic: DIY joulukortteja

Omaan mielestäni jonkin verran taiteellista silmää ja suoritin lukiossa kuvisdiplominkin, mutta sen jälkeen ovat piirtelyt ja askartelut jääneet jostain syystä tyystin taka-alalle. Kaikkien näiden vuosien jälkeen innostuin väkertelemään joulukortteja, mikä toimii myös hyvänä harjoituksena kutsukorttien väsäämiselle heti joulun jälkeen. Ajattelinkin poiketa polulta ja esitellä muutamia jouluisia tuotoksiani myös täällä blogissa, vaikka eivät häihin liitykään. :) En tajua, mitä minulle on oikein tapahtumassa, nimittäin meinasin ihan alunperin tilata hääkutsutkin painatettuna, mutta nyt haluan ehdottomasti tehdä ne itse!

En ole ollut joulukorttien kanssa yhtään liian aikaisin liikkeellä, sillä ajattelin tehdä noin 20 korttia ja pistää ne Postiin heti joulukuun ensimmäisellä tai toisella viikolla... Ehkä jopa aikaisemmin tuosta meneillään olevasta lakosta johtuen tai sitten koetan odotella aikani, jos lakko ehtisi mennä ohi ja posti alkaisi kulkea. Sain ekalla kerralla tehtyä vain viisi korttia valmiiksi, huoh! Mitenköhän jaksan aloittaa niiden hääkutsujen kimpussa melkein heti näiden perään? :D

Inspiraation sain sattumoisin The Realm of Maria -blogista, josta ryöväsin hävyttömästi ideoita omiin kortteihini. Olin alun perin etsimässä ideoita DIY-joululahjoille, koska noiden aiempien työpaikanvaihdosten takia budjettisuunnitelmat menivät vähän uusiksi ja joudun säästämään siis ihan aivan kaikesta ainakin toistaiseksi, että saan kurottua laskelmat umpeen. Siispä läheiseni saavat tänä vuonna tyytyä vähän vaatimattomampiin muistamisiin, mutta niistä ehkä lisää joskus toiste. :)

Askarellista tekemäni parhaimmat ostokset ovat ehdottomasti olleet kiemuraa tms. kuviota leikkaavat sakset ja valkoinen permanenttitussi. Noille saksille tulee varmasti käyttä myös sitten kun isken paikkakorttien kimppuun!

Kun kartoitin tarvikkeita askartelu-urakkaa varten, löysin kaapista myös pinon saamiani vanhoja kaupan joulukortteja, joita en kaikella rakkaudella ajatellut säästää sen pidemmälle, vaan kierrätin ne uusiin kortteihin eikä lopputulos ole mielestäni yhtään hullumpi. Köh, vähän on kyllä taidot ruostuneet, mutta eikö omien pikku kätösten jälki saakin näkyä lopputuloksessa? :'D

Tallinnalaisen suklaalevyn pahvikotelo sai uuden elämän!  Kisusta tuli heti mieleen eräs astetta taiteellisempi ystäväni, jolle tämä erikoisempi kortti myös lähtee.

... Että sitten Joulusauhaa! pitää vissiin muistaa harjoitella tuota kaunokirjoitustakin välillä :'D Luulen, että laitan tuohon palloon vielä lisää timantteja, jotta korttiin saadaan lisää väriä.

Lukeeko tässä nyt enemmän JouluRauhaa? :D

Tämä siis edellisen kortin takapuolelta :D

Tämä olisi pitänyt tehdä tummemman harmaalle pahville, nyt on mielestäni turhan kesäisen värinen.

Pyörähdys Ikeassa

Sain tänään vihdoin aikaiseksi käydä Ikeassa hankkimassa erinäisiä ostoksia. Samalla vilkuilin sillä silmällä myös aiemmassa postauksessa suunnittelemiani pöytäasetelmajuttuja, joista osan aion hankkia tosiaan tuolta Ikeasta. Silmiini osui myös paljon muita purkkeja ja purnukoita, jotka sopisivat häiden teemaan hyvin, mutta joille en ikävä kyllä (ja lompakon onneksi) keksi oikein mitään kunnollista käyttöä, joten saavat luvan jäädä kauppaan. :D

Esimerkiksi näitä pitsireunaisia purkkeja oli runsain mitoin myynnissä eri kokoisina ja voi vitsi, nuo pienimmät näyttäisivät tuikkukuppeina aivat todella ihanilta! Bongasin myös Lots-peilit, jotka ovat juuri passelin kokoiset pöytäkoristeiden alle. Toivon kuitenkin, että saan peilit siltä FB-tyypiltä, niin ei tarvitse kuluttaa rahaa noiden ostamiseen.

Etsin hullun lailla myös niitä 2 kpl pareina myytäviä Cylinder-maljakoita, mutta en onnistunut millään löytämään niitä! Lopulta myyjä onnistui kaivamaan minulle noita 3 kpl paketeissa myytäviä maljakoita, mutta ne ovat aivan väärän kokoiset enkä todellakaan tule tekemään mitään tuolla kaikista matalimmalla maljakolla. Enkä myöskään haluaisi pulittaa tuplahintaa, jos ne 2 kpl paketissa myytävät saa kerta puolet halvemmalla ja tulisivat kaikki myös käyttöönkin.

Minun mielestä tuossa linkissä tuo korkeampi maljakko on myös leveämpi ja matalampi kapeampi? Kaupassa myytävässä setissä nämä koot menevät juuri päinvastoin. Mutta noin muuten ovat käyttöönsä juuri sopivia. Haluttaisi hirveästi nähdä myös ne Bäckbyn kaikista korkeimmat maljakot, johon tulee se kukka, että sopiiko noiden kahden kanssa hyvin yhteen... Mutta tosiaan, jos kerta noita tiettyjä ei ole kaupassa myytävänä, niin ne pitää varmaan sitten tilata netin kautta. Olisi ollut kiva napata jo nyt yksi paketti matkaan ja testailla kotona niiden helminauhojen kanssa.

Vitsit, mitä ihania herkkiä valosarjoja! <3 Luulenpa kuitenkin, että emme ala nyt tällä kertaa noiden valojen kanssa puljaamaan, joten pakko jättää nämä(kin) ostamatta... Mutta tässäpä jollekin muulle vinkkiä, jos kaipaa extravaloja omaan juhlatilaansa! :)

Iski muutenkin kauhea sisustusvimma kun kiertelin siellä huonekalujen keskellä! Olemme asuneet tässä samassa kämpässä varmaan jo jonkun 7 vuotta ja haluttaisi niin kovasti pistää koko huusholli uusiksi lattiasta kattoon! Olen melko varma, että alamme joskus häiden jälkeen katsomaan uudempaa kolmiota, joten pitää malttaa siihen saakka, että pääsee sitten sisustamaan sitä uutta kämppää kunnolla alusta asti. :)

Tarttui minulla muuten jotain pientä matkaankin! :D Ettepä arvaakaan, mitä näistä tulee. Jahka pikkuinen projektini, johon nämä tulevat, on valmis, niin teen näistä purnukoista varmasti ihan erillisen postauksenkin.

Hääyö Hotel Fabianissa

Koska emme pääse heti häiden jälkeen heti matkalle niin päätimme, että haluamme majoittua edes hotelliin hääyöksi, jotta juhlapäivää (tai yötä) saa siten vielä hieman pitkitettyä. Olen myös melko varma, että paluu arkeen tapahtuu muutenkin turhan rytäkällä, koska menen varmaan normaalisti töihin heti maanantaina viikonlopun jälkeen, nyyh! Hyvästi glamour. :D

Vertailin melko urakalla Helsingistä eri hotelli- ja hääpakettivaihtoehtoja ja onneksi emme tehneet päätöstä liian hätäisesti. Ensimmäisellä googletuksella silmille pomppasivat kaikki hintavimmat (mutta niin ihanat) vaihtoehdot ja kun lähdin kartoittamaan eri hotelleja, kaikkien nettisivuilla ei hääyöpaketteja ollut kovin selkeästi edes esillä, joten sähköpostitiedusteluksihan se sitten meni (vitsi, mikä sanahirviö: sähköpostitiedusteluksihan!)

Jos rajaa pois kaikki guesthouse-tyyppiset tai muuten vain pelkkää huonetta ja buffetaamiaista tarjoavat paikat, niin jäljelle jäävien hotellien hääyöpakettien hintataso vaikutti huitelevan 300-500 euron tietämillä. Siksi olinkin ikionnellinen kun bongasin keskustan ytimessä sijaitsevan Hotel Fabianin!

linkki

Hotelli tituleeraa itseään kaupungin uusimmaksi, uniikin identiteetin omaavaksi boutique-hotelliksi, jossa on lämmin ja mutkaton ilmapiiri. Myös TripAdvisorin 782 palautteesta 757 on ollut erinomaisia tai erittäin hyviä. Esittelytekstissä minua vaivasi hieman se, että hotelli on suunnattu myös omatoimimatkailijoille ja osa huoneista on ns. pitkäaikaishuoneita pidempään majoittuvia varten, mutta nettisivujen kuvat antavat kuitenkin ymmärtää, ettei kyseessä ole mikään halvimman budjetin majatalo, joissa olen ulkomaanreissuillani kyllä yöpynyt ihan riittämiin. :D

Varasin meille kuukausi sitten hääyöpaketin Comfort-huoneella hintaan 239 € ! Säästöä se on pienikin säästö ;) Päätökseen vaikutti kuitenkin eniten paketin sisältö, joka oli mielestäni hinta huomioituna kaikista parhain:

- Unikulman king size-vuoteet
- Aamiainen huoneeseen valittuna aikana
- Chjokon käsintehtyjä suklaita
- Mansikoita
- Veuve Clicquot-shampanjaa
- Myöhäisempi huoneenluovutus klo 14
- Yllätyslahja!

Voi vitsi, että rakastan yllätyslahjoja! Tämä viimeistään ratkaisi sen, että tänne me mennään juhlien jälkeen. Minua ilahdutti myös aamiaislomake, jonka sain vahvistuksen jälkeen sähköpostiin ja joka tulee täyttää ennen saapumista. Vaihtoehtoja oli kortissa runsaasti ja näin saamme valittua juuri sellaisen aamiaispaketin, mistä varmasti pidämme. Täytyy muuten muistaa selvittää, miten ja mistä saamme myös yöpalaa, koska shampanja ja suklaa ei välttämättä maistu ihan kamalasti juuri silloin yön pikkutunneilla.

linkki

Jostain syystä rakastan hotelleihin majoittumista ja olimme esimerkiksi mieheni kanssa viimeksi edellisenä ystävänpäivänä Sokos Hotel Aleksanterissa yhden yön, jonka jälkeen matkustimme aamulla junalla 15 minuuttia takaisin omaan kotiimme jatkamaan viikonloppua. Tuntui siltä, kuin olisi oikeasti käynyt jossain minilomalla! Voisinkin siis mennä viettämään yhden hääyön Hotel Fabianiin vaikka saman tien...

Huomenlahjakuvaukset !!!

Tämä häätouhuilu on lähtenyt niin lapasesta, mutta ei haittaa ainakaan minua! :D Kävin tänään ottamassa valokuvaajalla nimittäin huomenlahjakuvat ja voin suositella samaa lämpimästi jokaiselle! Kävin kampaajalla, meikkaajalla ja lopuksi siellä studiossa ja päivä antoi pienen ripauksen esimakua siitä fiiliksestä, mikä hääpäivänä mahdollisesti tulee olemaan. Rupesi kivasti kutkuttamaan vatsanpohjasta. :)

Vähän ennen kuvauspäivää meinasi kuitenkin tulla sellainen lapsellinen olen ruma ja lihava-kiukkukohtaus, koska sain pari päivää sitten koko dekolteen alueelle jonkun ihmeellisen finni/näppyläihottuman! Olen ihan hämmentynyt, koska minulla ei ole ollut ikinä mitään iho-ongelmia ja tämä sama ihottuma on alkanut vaivata vasta ensimmäisen kerran tänä kesänä. Aluksi luulin, että se on jotain ns. hikinäppylää, koska kesällä hikoilin, mutta en ottanut aurinkoa ja paita oli aina dekolteen peittona hautomassa sitä.

Loppukesästä ihottuma hävisi kuin taikaiskusta ja palasi takasin tosiaan pari päivää sitten. Se ei kutise eikä kirvele enkä ole yhtään kipeä, mutta näytän kamalalta. Meikkaaja ja äiti vinkkasivat, että ihottuman saattaa aiheuttaa uudet pesemättömät vaatteet, joten täytyypä tarkkailla asiaa. Kieltämättä viimeksi sovitin sitä uutta kaason mekkoa ja sen jälkeen ongelmat alkoivat, joten voi olla, että olen vuosien saatossa herkistynyt jollekin kemikaalille, aika ällöä! Ai niin, ja minulle tuli tällä viikolla myös joku ihme finni sääreen, siis sääreen?! Mitä hittoa, se piti puristaa pois ennen kuin se lähti paranemaan.

Ajattelin myös, että olisin ehtinyt ottaa solariumissa hennon päivetyksen iholle, mutta eipä parista kerrasta paljon kostunut, koska minulla ei ollut yhtään pohjarusketusta auttamassa värin tarttumisessa. Sain myös metsästää valkoisia stay up-sukkia kissojen ja koirien kanssa: Ensimmäiset postista tilatut kiinan ihmeet olivat aivan liian pienet eikä niissä ollut silikoninauhaa ja toiset sukat puolestaan olivat ihan väärän väriset. Lopulta löysin Cybershopista oikeanlaiset sukkikset, mutta tässä vaiheessa alkoi kieltämättä tulla jo yksille sukille turhan paljon hintaa, koska alunperin luulin maksavani vain niistä kiinan sukista jonkun pari euroa. Mutta mitäpä sitä ei visionsa eteen tekisi... :D

Pisteenä i:n päälle fiilikset meinasi lopullisesti latistaa tuo Pariisissa sattunut isku, josta kuulin aamulla ensimmäiseksi kun pääsin sängystä ylös. Päätin sitten kuitenkin, että en rupea perumaan kaikkea viime hetkellä ja että viis näppylöistä ja kalpeasta ihosta! Marssin joka tapauksessa kameran eteen ja olen ihan hyvä tällaisena.

Ensimmäiseksi istuin Sellon Salon Klipsin kampaajan penkkiin ja minulle tehtiin kevyet laineet ja kampaajan vinkistä myös toiselle puolelle päätä sivuletti, joka oli tosi ihana! Muistin kotona ottaa letistä kuvan ja se saa toimia inspiraatiokuvana kun lähdemme kaverini kanssa suunnittelemana sitä hääkampausta. Näen jo visiossani sellaisen muhkean paksun letin, joka kiertää pään sivusta niskaan korvan taakse ja sinne tehdään joku hässäkkänuttura! <3

Tuossa peilissä on sitten joku kökkö, ei siis minun suussa. :D Hinnastakin tuli vähän halvempi kuin mitä olin laskenut, koska ei lähdetty väkertämään hiuksiin mitään monimutkaista väkkärää. Tykkäsin myös palvelusta, jota sain Klipsistä ja oli kiva höpötellä kaikkia hääjuttuja kampaajan kanssa..

Kampauksen jälkeen kävelin huoneen poikki Emotionin puolelle ja minulle tehtiin kevyt päivämeikki vaalean ruskealla luomivärillä, runsaalla puuterilla ja persikkaisella huulipunalla. Pitäisi kyllä muistaa ja uskaltaa käyttää huulipunaa useammin, koska sillä saa muutettua ilmettä niin pienellä vaivalla! Olin myös meikkiin tosi tyytyväinen, mutta muistin napsia siitä kuvia vasta kotona kuvausten jälkeen eikä se kyllä näytä yhtään samalta tai niin kivalta, mitä livenä.

Sitten kiipesin portaat ylös seuraavaan kerrokseen ja tapasin jälleen Studio Omenan Sirpan, jonka kanssa visioitiin kuvausjuttuja ensimmäisen kerran parisen viikkoa sitten. Oli alusta asti tosi rento ja mutkaton tunnelma ja myös huumori kukki läpi kuvausten. Minulle oli laitettu ihana valkoinen tausta kevyellä sifonki (?) kankaalla, joka teki taustasta elävän ja pehmeän. Oli myös jännää olla ekaa kertaa ihan oikeassa studiossa ja katsoa, miten ammattilainen sääti valojen ja kameran kanssa.

Joskus häthätää täysi-ikäisenä olen ollut tuollaisissa tanssillisissa kuvauksissa, mutta tästä on niin kauan aikaa, etten muista enää edes kuvaajan nimeäkään. Silloin oli helppoa ikään kuin piiloutua sen tanssijan taakse ja tehdä isoja hyppyjä ja asentoja, mutta nyt yhtäkkiä pitikin olla oma itsensä pienissä vaatteissa, joten poseeraaminen osoittautuikin melko haastavaksi.

Annankin ison plussan erityisesti siitä, että Sirpa osasi koko ajan ohjeistaa, missä asennossa kannatti olla ja mihin laittaa kädet ja jalat, koska vaikka minua ei itse kuvaaminen jännittänyt yhtään, niin oli tosiaan hankalaa yhtäkkiä olla luonnollisen näköisesti, kun minulla ei ollut tämän tyyppisistä kuvauksista yhtään aikaisempaa kokemusta. Jäi niin hyvät fiilikset, että vähän keskusteltiinkin kuvausten jälkeen, jos Sirpa tulisi ottamaan myös ne meidän hääpotrettikuvat sitten kesällä. Olen melko varma, että teen varauksen, kun olen ensin keskustellut miehen kanssa asiasta.

Käytin "vaatteina" tai pikemminkin rekvisiittana kokovalkoisia pitsirintsikoita ja -alushousuja sekä niitä kovan onnen stay upeja ja niihin kiinnitettäviä sukkanauhoja. Otettiin näiden lisäksi myös muutama kuva miehen valkoinen kauluspaita päällä ja hääkorkkarit jalassa. Minusta on erityisen kutkuttavaa, että laitan nämä kaikki samat hepenet päälle sitten hääyönä ja kun annan huomenlahjakuvat, niin yhtäläisyys paljastuu. :)

Niin, se paljastuminen. Olen ollut aivan kissa pistoksista siitä, että olen joutunut valehtelemaan miehelle tästä koko operaatiosta. Olen ostanut kaikki rekvisiitat salaa ja käynyt vaatekaapillakin penkomassa kauluspaitaa kun silmä on välttänyt. Tänään huijasin, että menin kampaajakaverini hius- ja meikkimalliksi johonkin koulutustilaisuuteen, jotta hän ei ihmettele, miksi tulen täydessä tällingissä kotiin. Raukka on kyllä kiltisti niellyt koko pajunköyden ja minulla on melkein huono omatunto koko huijauksesta. Näiden kuvausten jälkeen olen myös ollut niin innoissani, että on hankalaa pitää salaisuutta vielä niin monta kuukautta. Tarkoitus pyhittää keinot ja vaikka itse sanonkin, niin huomenlahjastani tulee varmasti upea ja on ihanaa antaa se miehelle sitten aikanaan. :)

Kaasojen mekot - Keesojen makot

Vitsi, iskipä oikea pörinäinnostus kun hain mysteeripaketin postista ja sieltä paljastui kaasoilleni tilaamani mekot! Valitsimme nämä yhdessä ja toivon kovasti, että he myös tykkäävät näistä livenäkin ja että mekot ovat sopivan kokoisia jne., koska itse olen näistä ainakin aivan innoissani. Mietinkin jo, että jos mekot kuitenkin menevät palautukseen, niin melkein tekisi mieli pitää toinen näistä itsellä! Hyviä juhlavaatteita ei ole koskaan liikaa. :D

Tilasin nämä Ebaysta brittiläisestä Futuro Fashion -nimisestä kaupasta ja maksoin näistä 35 €/kpl + 7 € postikulut. Nyt tuolla näyttäisi olevan joku 5 % alennusmyynti menossa, että kipin kapin ostamaan, jos mielii omansa! On kyllä ihanan värisiä vaihtoehtoja tarjolla. :)

Väri oli muuten myyntikuvissa hieman hennompi kuin livenä, mutta mielestäni tuo tummempi persikan sävy ei haittaa yhtään, vaan on päin vastoin raikkaan näköinen. Värin ohella tykkään myös siitä, että pitsiyläosa jatkuu kivasti teeman mukana. Olin myös tosi iloinen, ettei kaula-aukko ollut liian antava, kuten ne päällä yleensä tuppaavat olemaan, ja helma oli tarpeeksi pitkä. Pienen miinuksen annan vyöstä, joka mekon kokoon nähden tuntui melko pieneltä. Onneksi vyön voi aina vaihtaa ja jonkun toisen mallinen ja värinen saattaa jopa sopia paremmin kokonaisuuteen. Jostain syystä näenkin tuon nykyisen vyön tilalla jonkun saman mallisen vastaavan navy bluen värisenä! :)

Vielä edestä ja takaa! Oli pakko kekkuloida itsekin mekko päällä hienossa sukkalookissa kun on niin oman tyyliset ostokset :D Toivottavasti nämä nyt ovat myös kaasojen mieleen ja myös hyvin istuvia. Mikään ei nimittäin ole ikävämpää kuin epämiellyttävät ja ahdistavat vaatteet varsinkin jossain juhlassa! Kangas on ainakin joustavaa ja ryppyyntymätöntä materiaalia, että pitäisi olla mukavan tuntoiset päällä. Jos tarvitsee jotain pientä fiksailla, niin tuttavani, joka viimeistelee oman mekkoni, lupasi ottaa nämä myös muokattavaksi tarvittaessa. Niin ja apua, vähänkö ne aiemmin ostetut kiitoslahjat sopisi hyvin tuon värin kanssa yhteen!! Täytyypä alkaa sopia kaasojen kanssa sovittelupäivää ja pitää vaikka samalla ensimmäinen virallinen kokoontuminenkin. <3

Parisuhdeihmetystä

Tässä kuvassa olen minä, täydessä tällingissä ja lähdössä ilman miestäni sheikkaamaan bootya perjantai-illan yöelämään!

Nyt on tullut mitta täyteen tiettyjen asioiden suhteen, että on pakko avautua hieman seurustelusta ja siitä, millaisissa parisuhteissa huolestuttavan moni tyyppi tuntuu elävän.

Olin tosiaan vähän aikaa sitten hyvän ystäväni synttäreillä kohottamassa maljaa ja suunnitelmissani oli myös heittää ne korkkaritkin kattoon pitkästä aikaa myöhemmin baarin puolella. Miehellä oli omia juttujaan ja lähdin siis matkaan yksin suurella juhlamielellä. Alkuilta sujui hilpeissä tunnelmissa kuplivan noustessa päähän ja aloimme pikku hiljaa siirtyä läheiseen baariin, jotta naapurit saisivat nukuttua säädyllisen mittaiset yöunet.

Eräällä tyypillä rupesi ilmeisesti närästämään kun emme menneetkään sinne baariin, mihin hän olisi halunnut ja tästä sitten väännettiin pihalla jokunen tovi. Ihan hyvänä ratkaisuna hän päätti lähteä sitten kotiin nukkumaan, mutta tietenkin seurustelukumppanin oli seurattava samaa matkaa.

En tosiaan tiedä, kuinka kovasti kumppani olisi halunnut meidän kanssa baariin, mutta tässä on ensimmäinen asia parisuhteessa, joka saa kulmani kohomaan: Jos kumppani haluaa lähteä eri suuntaan, niin miksi toinen osapuoli ei voi jatkaa juhlimista yksin? Minäkin olen lukemattomat kerrat lähtenyt bilettämään yksinäni kavereiden kanssa kun miestä ei ole voinut vähempää kiinnostaa ja se on ollut molemmille ihan fine jo siitäkin syystä, että luotamme molemmat vahvasti siihen, että baarissa ollaan niiden omien kavereiden kanssa ja tullaan sitten kotiin nukkumaan.

Toinen suuri juhlamielen sammuttaja on sitten tämä baarissa tahi muussa ympäristössä tapahtuva pelihousujen (tai paitojen) repiminen. En tiedä, eikö alkoholi vain sovi kaikille vai mistä syystä jossain välissä alkaa se suunnaton vitutus ja sitten puretaan siihen omaan rakkaaseen kumppaniin kaikki ja vedetään mukaan vanhat poika/tyttökaverit sun muut asiat, jotka on olleet ja menneet vuonna nakki. Tähän päättyi minunkin iltani ja lähdin kaverini kanssa suuntaamaan käsikynkkää kohti keskustaa.

Olen siksi niin ihmeissäni, koska en ole mieheni kanssa IKINÄ riidellyt vastaavista asioista, mielestäni se on aivan naurettavaa ja absurdiakin. Jos et luota rakkaaseesi sen vertaa, että et uskalla päästää häntä yksin ruokakauppaan, niin miksi ihmeessä olla edes yhdessä? Ei toista voi omistaa ja vahtia hänen jokaista tekemistään. Meillä on mieheni kanssa ollut suhteen alusta asti sataprosenttinen luotto toisiamme kohtaan ja olemme parisuhteemme ohella eläneet myös omaa elämäämme baari-iltoineen ja ulkomaanmatkoineen. Olen varma, että se on takuulla myös tehnyt suhteellemme hyvää ja sitonut meitä entistä tiiviimmin toisiimme ja tähän yhteiseen elämään. Jos joskus kävisi niin kamalasti, että kumppani jäisi kiinni pettämisestä, niin se olisi varmasti sitten soronoo, mutta eihän tällaisia asioita voi murehtia etukäteen ennen kuin niitä on edes tapahtunut. Tai yrittää estää kahlitsemalla toista itseensä ja yrittämällä hengittää jopa samaa ilmaa.

Kaikista huolestuttavinta tässä on se, että mielestäni lähipiirissäni ja ympärilläni yllättävän moni tuntuu elävän tällaisessa suhteessa. Jos olisin itse samassa tilanteessa, se saisi minut varmasti ahdistumaan ja pyristelemään pois toisen vaikutusvallan alta. En keksi oikein muutakaan syytä tälle älyttömälle käyttäytymiselle kuin lapsuudessa tai aiemmissa suhteissa koetut pettymykset ja negatiiviset tunteet, mistä syystä ihmisen itsetunto täytyy olla aivan maassa! Jos ei ole itsekunnioitusta ja luottoa edes itseensä, niin miten sitä voisi osoittaa myöskään kumppaniaan kohtaan? Ehkä kannattaisi hoitaa se oma pääkoppa ensin kuntoon ennen kuin alkaa jakaa elämäänsä toisen ihmisen kanssa? Ja sitä suuremalla syyllä, on todella epäreilua, että kantaa kaikki vanhat ongelmat vanhoista suhteista uuteen suhteeseen eikä edes anna uudelle kumppanille mahdollisuutta, koska olettaa jo valmiiksi, että tulee samalla tavalla pettymään hänenkin kanssaan kuten aiemmin.

Mielestäni elämme mieheni kanssa suorastaan harvinaisessa ja omituisessa parisuhteessa, kun kinastelemme lähinnä siitä, kumman vuoro on käydä tällä viikolla ruokakaupassa ja olenkin meistä aivan hemmetin ylpeä ja onnellinen! Todistamieni parisuhdedraamojen takia minulla on ollut jo pitkään sellainen olo, että en tulisi ikinä olemaan kenenkään muun miehen kanssa yhtä onnellinen ja tasapainossa, koska en usko löytäväni tästä pallonpuoliskolta toista sellaista tyyppiä, joka pystyisi luottamaan minuun samalla tavalla ja antaa minun pitää myös oma henkilökohtainen elämäni. Että ei mulla muuta.

Pakko muuten kertoa vielä tähän loppuun, miten ilta päättyi: Olimme kaverini kanssa niin myöhään keskustassa, että nappaisimme pizzan matkaan ja menimmekin extemporee hänen luokseen yöksi. Laitoin miehelleni tekstaria asiasta ja hän vastasi minulle vain, että "Pitäkää kivaa, minäki (rakastan) sua. Tule turvallisesti kotiin." (vitsit mikä supertyyppi!!) Aamulla oli maailman suurin walk of shame kävellä kotiin edellisillan kuteissa, vaikka mitään ei tietenkään ollut tapahtunut. :D Sitähän eivät ohikulkijat voineet tietää, joten oli pakko vetäistä sormikkaatkin käteen, jotta kihlasormukseni ei kaiken kukkuraksi vilkkuisi ulkopuolisten katseille, haha! :'D Karsee muija!

Jos siis löydätte elämäänne huipputyypin, niin pitäkään siitä kiinni, mutta antakaa mennä myös ajoittain omia polkujaan. Vannon, että kyllä hän aina takaisin tulee ja sitten on kiva jatkaa kaksin sillä yhteisellä matkalla. <3 

Sananen wc-koreista

Enpä olisi ikinä uskonut, että höpsähdän näin pahasti näiden juhlien järjestämisestä, mutta pakko sanoa puolustukseksi, että nautin suunnattomasti kokonaisuuden rakentamisesta ja pienten yksityiskohtien miettimisestä hartaasta budjetoinnista nyt sitten puhumattakaan! :) En koe eri palveluntarjoajien vertailua ja tuoteluetteloiden selailua tippaakaan stressaavaksi, vaan päin vastoin saan kiksejä siitä, kun onnistun jollain ovelalla kikalla säästämään alkuperäisestä budjetista tai löydän jonkun huippujutun netin syövereistä. Tämä on vissiin sitä hiipivää hulluutta... ;)

Shoppailujen piti olla tältä erää tässä, mutta okei, yksi ostos mahtuu vielä mukaan! :D Törmäsin sattumoisin jossain Facebookin hääkirpparilla kauniisiin metallilankakoreihin, jotka visioin välittömästi wc-koreiksi ja kävin Steissiltä nappaamassa ne edelliskesän morsiolta matkaan. Kunpa olisikin varaa kuorruttaa jopa juhlapaikan vessa vimpan päälle hääasuun, mutta onneksi pienillä sievillä yksityiskohdilla saa myös ihmeitä aikaan. Olen koko ajan järjestänyt juhlia vieraat silmällä pitäen ja tämä jos mikä on mukava pieni ele vieraiden mukavuutta ajatellen.

Tosi ärsyttävää muuten kun nyt alkaa jo olla niin hämärää, että kun pääsen töistä kotiin, niin päivänvalo ei enää riitä ostosten kuvaamiseen ja keinovalo ei koskaan ole yhtä hyvä vaihtoehto. :( Mutta, emme anna sen häiritä!

Korit ovat niin sievät, että mielestäni ne eivät tarvitse mitään liinoja pohjalle, vaan tuotteet voi asetella suoraan paikoilleen. Näitä kuvauksia varten heittelin vähän sekalaista tavaraa koriin nähdäkseni, miltä lopputulos mahdollisesti näyttäisi, mutta itse juhlaan olen ajatellut seuraavia emergency-paketteja:

Naisten vessa:

- laastareita

- suolaa viinitahroille

- kurkkupastilleja hengitystä raikastamaan

- särkylääkettä

- spray-deodorantti

- hiuslakka

- hakaneuloja

- siteitä/tamponeja

- muutamat sukkahousut

Miesten vessa:

- laastareita

- suolaa viinitahroille

- kurkkupastilleja hengitystä raikastamaan

- särkylääkettä

- spray-deodorantti

- hiusvaha

- kampa

Nyt pidätte minua varmasti täysin sekopäänä, mutta haluaisin ehdottomasti löytää myös Lambin Rakkaustarinoita-vessapaperia!! Ajatus siitä, että rakkausrunoilla pyyhkii ahterinsa jakaa varmasti mielipiteitä, mutta mielestäni se on loistava sisustuselementti ja sillä saa etenkin luotua sitä hääjuhlafiilistä pikkurahalla. :D

Olen löytänyt muutamasta isommasta marketista ainostaan teeman mukaista talouspaperia ja kuulinkin, että Lambi käynnistää tästä kampanjan aina keväisin, joten luultavasti rullat ovat viimevuotisesta varastosta. Toivottavasti bongaan vielä jostain sitä vessapaperia ja toivon toki kovasti, että kampanja toteutetaan myös tulevanakin keväänä. :)

linkki

Myös häälaukku on nyt hankittu ja asusteet alkavatkin olla kasassa!

Piti oikein kunnolla miettiä, minkälaisen laukun ostaisin häihin. En ollut edes ajatellut koko asiaa kunnes tajusin, että täytyyhän kännykät, kotiavaimet, meikit sun muut saada johonkin järkevään paikkaan myös juhlien ajaksi! Halusin melko yksinkertaisen laukun, mutta kaikissa tarjolla olevissa tuntui olevan paljon kaikkea härpäkettä, eivätkä ne sellaiset simppelit pyöreät ranteessa roikkuvat pussukat olleet yhtään minun juttuni.

linkki

Rakastuin tähän Rainbow Clubin Lisette-laukkuun ja se olisi mätsännyt hyvin myös samaa merkkiä olevien kenkieni kanssa, mutta Suomessa keikkuva noin 100€ hinta tuntui liian suolaiselta yhdestä laukusta maksettavaksi. Kenkiin olin valmis panostamaan jo käyttömukavuuden takia, mutta laukkusta budjetoin maksavani noin 50€ verran. Kaikkea ei voi siis saada! :(

Jälleen kerran pulmani ratkaisi ihana Etsy, jonka kautta löysin jenkkiläisen The Ombre Mouse -nimisen yrittäjän tekemiä laukkuja, joista yksi muistutti hieman tuota himoitsemaani Lisetteä. Laukkuun oli mahdollista saada kimalteleva koriste, mutta sain helposti neuvoteltua myyjän kanssa laukun ilman koristetta, jolloin hintakin oli hieman halvempi :)

Olen todella tyytyväinen ostokseeni! Laukku oli tismalleen samanlainen kuin kuvauksessa ja erittäin hyvin valmistettu. Se oli ehkä hieman suurempi, mitä odotin, mutta mahtuupahan ainakin kaikki tarvittava mukaan hääpäivänä. Tässä on nyt sitten sitä kiiltävää satiinia, mutta eipä se haittaa, koska päälle ommeltu pitsi peittää kiiltoa ihan tarpeeksi. Täytyy vielä selvittää myyjältä, voiko kankaan värjätä myöhemmin, koska haluaisin käyttää laukkua myös muissa juhlissa. Valkoinen pitsilaukku harvoin sopii muiden juhlavaatteiden kanssa, joten jos värjääminen pilaa kankaan, niin yritän sitten varmaan myydä tämän häiden jälkeen.

Maksoin laukusta 30€ plus päälle postikulut 5€. Korun kanssa laukku olisi maksanut noin 35€. Toimitus kesti tavallista kauemmin, koska laukku jäi jumiin Tulliin ja jouduin maksamaan sinne vielä päälle 8€ alv-maksunkin, mikä kieltämättä ärsytti hieman. Kaiken kaikkiaan laukulle tuli siis hintaa melkein 45€, mikä nyt kuitenkin oli vähemmän kuin se huntin maksava Lisette. Aika outoa silti, että olen tilannut EU-alueen ulkopuolelta muutakin tavaraa, mutta tämä ostos oli ainoa, josta jouduin maksamaan veroa. Kannattaa kuitenkin pitää tämä mielessä yli 22€ ostoksissa, jotta ylimääräiset maksut eivät tule sitten yllätyksenä, kuten minulle kävi.

Nyt alkavat siis asusteet olla kasassa! Ainoa tärkeä hankinta on vielä hyvät olkaimettomat rintsikat mekon alle, mutta ne ehtii ostaa ensi kesän puolella ennen mekon sovitusta ja viimeistelyä. Viimeisimpien käänteiden perusteella lisää shoppailupostauksia on varmasti luvassa, mutta luulenpa, että hankinnat olivat tältä erää tässä.

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi? :)

Little hidden secrets: Sukkanauha

Shoppailuvimmani löydökset alkavat olla pikkuhiljaa kahlattu läpi, mutta esittelyvuoroon ehtii päästä kuitenkin vielä viekoitteleva sukkanauhani! Löysin, mistäpä muualtakaan kuin Etsystä, loppujen lopuksi sellaisen sukkanauhan, joka ei ollut kiiltävää satiinia ja johon ei oltu ommeltu timantteja. Nappasin tämän ostoskoriini turkkilaisesta UnionTouch -nimisestä kaupasta eikä hintakaan päätä huimannut. Maksoin sukkanauhastani päälle 8 € plus noin 3 € postikulut.

Ostos oli pakattu läpinäkyvään muoviin ja päälle oli liimattu reissussa lytistynyt iso rusetti. Kaupan tekijäisiksi sain myös muutaman ruusun terälehden ilmeisesti fiilistä luomaan sinne hääyön pikkutunteihin ;) Halvalla ei tosiaankaan saa aina laatua, mikä päti myös tämän ostoksen kohdalla. Tuote oli kuvan mukainen ja kaunis, mutta jotenkin todella "kovan" ja epämiellyttävän tuntoinen jalassa.

Tosin purskahdin melkein nauruun kun näin, minkä kokoinen nauha oli! Vaikka siihen oli ommeltu puolen mitalle joustavaa kuminauhaa, niin epäilin silti vahvasti, että saisinko mokomaa hilattua edes polven yläpuolelle asti. No, hyvinhän se reiden puolelle asettui, mutta nafti koko varmasti osaltaan vaikutti materiaalien ohella käyttömukavuuteen. Hitto, kun pitää olla paksut supisuomalaiset persjalat, niin ei oikein nuo ulkomaan ihanuudet istu samalla tavalla kuin katalogikuvissa! :D

linkki

Ja siis tältähän nauhan pitäisi ilmeisesti näyttää. Valitettavasti ei näytä kyllä yhtä hemaisevalta omassa jalassani eikä kuvamateriaalia ole luvassa, haha! :'D Onneksi ostin tuotteen oikeastaan vain sukkanauhan heittoa varten, joten huono materiaali/istuvuus ei siis ole tässä kohtaa ongelma ja ajaa varmasti asiansa. Luulenpa, että käyn pujottamassa nauhan jalkaani hieman ennen kyseistä ohjelmanumeroa, jotta ei tarvitse koko päivää kärvistellä nauha jalassa ja pelätä, että se putoaa ennen aikojaan.

Ps. Joku varmaankin kiinnitti huomiota banneriin, johon on ilmestynyt pienellä muokkauksella hieman lisää tekstiä. Koko hääprojekti lähti alun perin etenemään ajatuksesta kesähäistä vuodelle 2016, mutta nimi tuntuu näin myöhemmin vähän hölmöltä varsinkin kun häätkin pidetään vasta loppukesän mainingeissa elokuussa. Mutta siis: Yhteisellä matkalla. Sitähän tässä yksinkertaisuudessaan ollaan taitettu useampi vuosi ja matka jatkuu juhlien jälkeenkin, joten sopinee myös blogin nimen jatkeeksi. :)